Terveisiä Suomesta

Läppärin kanssa ei olla edetty yhtään mihinkään. Sen verran, että sain myyjäosapuolelta osoitteen ja sopimusnumeron, että voin niitten laskuun lähettää koneen huoltoon katteltavaks ja ihmeteltäväks. Sehän tässä on, että ois mukava saada valokuvatukset pelastettua _ennen_ kun lähetän koneen määräämättömäks ajaks kauas pois. Vihaan hoitaa asioita puhelimessa ja ku mitään ei saa jos ei käyttäydy vihamielisesti jo alkuunsa, ennen kun toinen on ehtiny heitä sanoa. Argh. Mutta sen verran ketuuttaa toi vekottimen hajoaminen, että pakkoha se on saada korjattua.

Maanantaina menen hoitamaan vaihto-opiskelujen hyväkslukua. Saa nähdä, mimmonen tovi sielläkin vierähtää, kun kursseja taitaa olla 12 eikä niistä ehkä ykskään vastaa yksyhteen suomalaisia kursseja. Vaihtopalautteen täyttelin eilen yliopiston intranetissä, ja ilmottauduin kertoilemaan tarvittaessa uusille vaihtoonlähtijöille kauhukertomuksia infotilaisuuksissa. Tänään tipahti Kelalta lappunen, notta täytä tämä lomake jos olet Suomessa ja tämä toinen, jos olet ulkomailla. Kysynpähän vaan, miten ihmeessä mä oisin saanu sen ulkomailla-lappusen käsiini, jos olisin vielä Saksassa? :D Välillä suomalainenkin byrokratia ihastuttaa (useemmin vihastuttaa). Kotimaassa-lappusen lähetin saman tien takas, eipä siinä kysytty kun paluupäivää ja allekirjotusta, oli nimenselvennyskin valmiina.

Stressauttaa ihan pikkasen jotenkin. Ehkä helpottaa, kun saan paperihommat hanskattua.

Ei mulle oo toistaseks muuta kulttuurishokkia tullu kun ihmeellinen väsymys. En oo vielä sopeutunu siihen, että elän Suomen aikaa minäkin, sillä tavalla siis, että jos jotain sanotaan tai tiedetään tapahtuvan klo sejase, aattelen automaattisesti, että "oikeasti" se tapahtuu tuntia aiemmin. Numerollisesti siis. Se ei oo kuitenkaan mikään vakava ongelma. Toinen, suunnittelua ja henkistä tilaa haittaava juttu on se, että mä oon edelleen vakuuttunu, että kohta lähen jonnekin. Ei takas Saksaan, vaan semmonen olo vaan, että ei oo enää monta päivää jäljellä, sitte taas pitää mennä pois. Tiedän kyllä, että saan olla täällä eikä tarvi miettiä lähtemistä eikä pelätä eikä kammota sitä, mutta minkäs teet. Jouluna oli kivaa ja se loppu, kun piti lähteä takas Saksaan. Huhtikuussa oli kivaa ja se loppu, kun piti lähteä takas Saksaan. Nyt on kivaa enkä voi olla varma, että tää ei lopu.