Huomenta! Viimeinen aamu täällä Saksassa. Jännittää ja hermostuttaa ja tahtoisin olla jo Suomessa :) Kolme viikkoa on periaatteessa pitkä aika ja toisaalta taas ei, mutta en silti halua ajatella tammikuista paluuta. Yritän vaan, että jokainen päivä menis niin hitaasti kun vaan voi.
Täällä blogissa on varmaan hiljasta tammikuuhun asti. Toivotan siis oikein hyvää joulua kaikille ja nauttikaa siitä, että saatte olla kotona :)
Tämä postaus on jatkoa eiliselle yleissivistyspostille.
Lintulaistytöllä on oikeestaan vasta yksi selvä sivuaine, monikielinen ammattiviestintä. Se kiinnostaa ja tukee pääainettani sekä toivottavasti tulevaa työtäni kääntäjänä. Olen kokeillut yhden kurssin EU-opintoja ja kuluttajaekonomiaa. Kiinnostavia kyllä, mutta eivät NIIN kiinnostavia, että niitä jaksaisi kamalasti päntätä. Ja kuluttajaekonomiasta en näe olevan kovinkaan paljon hyötyä saksa-suomi-kääntämisessä, varsinkin jos päädyn kaupan ja talouden alan tekstejä joskus kääntämään. Mulla on noi sivuaineasiat vielä täysin hakusessa, vaikka ens lukuvuonna pitäs jo kandiksi valmistua... Ja nyt sitten "keksin" tän yleissivistysjutun. Mulla on siis valinnan vaikeus ja tärkeysjärjestysongelma. Vaikka musta tulee koulutukseltani kääntäjä, en silti valmistu ammattiin ilmasun perinteisessä merkityksessä.
Sanoovat, että kääntäjällä on oltava hyvä yleissivistys. On vaan jäänyt monelta sanomatta, että mitä semmoinen sivistys sitten on? Kun lukiosta en muista juuri mitään, sehän se yleissivistävä koulu on. Itse olin aina ajatellut, että kunhan vaan lukee paljon, niin yleissivistys tulee itestään. Nyt olen tajunnut, että täytyy lukea tietynlaisia kirjoja tietynlaisista aiheista.
Hämmentävä näkökohta asiaan: tarvitsenko yleissivistyksestäni todistuksen? Onko mun välttämätöntä opiskella yleissivistäviä aineita yliopistossa, riittääkö, jos luen itte? Tutkintovaatimukset on kuitenkin julkisesti netissä nähtävillä kirjalistoineen. Tiedän siis, mitä pitäs lukea. Voi olla, että motivaatiookin riittäis paremmin, jos saisin omassa tahdissa ja pikkuisen valikoiden lukea vaadittavat jutut. Ja sitten taas, kun kerran saan opiskella yliopistossa samat asiat ohjatusti ilman eri maksua, niin eikö mun pitäs hyödyntää mahdollisuuteni koko rahan edestä? Kun opiskelu on kivaa - parhaina päivinä oikein odotan, että pääsen luennolle istumaan ja kirjottamaan muistiinpanoja.
On se kumma, kun pitää Saksanmaalle asti lähteä, ennen kun pystyy pohdiskelemaan omaa opiskeluaan ja järkevyyttä. Sanoovat kans, että välimatka antaa näkökulmaa..
Olen jo aiemminkin asiasta varmaan maininnut, mutta erityisesti eilen illalla mietiskelin mitä kummallisimpia asioita liittyen Suomen ja Saksan eroihin yleissivistyksen käsityksessä ja arvostamisessa.
En usko olevani kovinkaan väärässä, jos väitän, että Saksassa arvostetaan erityisesti oman maan historian, kulttuurin ja kulttuurihistorian tuntemusta. Tietenkin olen pääasiallisesti jutellut paikallisten ja kansainvälisten germanistien kanssa, ja näistä ensimmäiset opiskelevat äidinkieltään, ja opintoihin kuuluu oppia jotain myös kielen ja maan historiasta. Siltikin täällä on sellainen "henki", että oikeasti akateemisesti koulutettu ihminen (ja vähemmän koulutettu myös) pystyy sanomaan jotain järkevää myös oman erikoisalansa ulkopuolisista asioista.
Oman kokemukseni perusteella Suomessa on tärkeämpää, että tuntee oman erikoisalansa, ja muut alat ja suuntaukset on muitten heiniä. Ei nimittäin mun pakollisiin opintoihini ole kuulunu saksan lisäksi kun peruskurssit yleisestä kieli- ja kirjallisuustieteestä, virkamiesruotti ja kaks vierasta kieltä, joista toinen korvautuu pääaineesta ja toinen ylioppilastodistuksesta. Sitten pitää olla yksi laaja sivuaine tai kaksi pienempää. Ja muutama opintopiste vapaavalintaisia opintoja, joiden sisältö on yhdentekevä. Saksalaisten tutkintovaatimuksista en mene sanomaan yhtään mitään.
Nyt voi joku fiksu jo todeta, että kielen ammattilaisen yleissivistykseen kuuluu perustiedot em. kielitieteestä, kirjallisuustieteestä ja parin vieraan kielen sellainen taito, että pystyy turistimatkalla pärjäämään paikallisella kielellä. Sivuaineitten valinnassa sitten voikin käyttää kolmea kriteeriä:
Hyvällä säkällä kaikki kolme kohtaa voi niputtaa ykkösen alle, huonommalla säkällä saa yhdellä iskulla noista vain yhen. Eli onko ollenkaan tärkeetä, että yleissivistyksen hommaa yliopistossa? Koska työelämää ajatellen erikoisosaamisesta on enemmän hyötyä nykyään. Oma tilanteeni on tällä hetkellä kovin sekavainen, mutta koska ette kuitenkaan jaksa lukea pitkiä posteja, niin jatkan aiheesta huomenna :)
Tai neljän päivän päästä tiistaina ainakin lennän Suomeen Suden luokse joulunviettoon. Sama asia :)
Oon nyt muutaman päivän kuunnellu joululauluja, suomenkielisiä. Välillä masentaa. Muka pitäs joulufiiliksissä olla, mutta kun kattoo ikkunasta pihalle, niin ei oo lunta missään ja vettä sataa. Poikkeuksellisesti tänä aamuna oli autojen ikkunat jäässä, kun kotoa lähdin. Mukavan kirpsakka ilma, mutta pakkanen ei ole sama asia kun valkonen joulu. Olen luotettavista lähteistä kuullu, että ei siellä Suomessakaan paljon lumipalloja tehdä. Jospa jouluna sitten :) Ihan mua varten vaikka vain, että voin ottaa valokuvia ja näyttää sitten ihmisille täällä, kun tuun takas.
Oikeestaan en halua ees ajatella sitä, että tuun tammikuussa takas, enkä ainakaan niin, että oon täällä sitten seittemän kuukautta. Pitää vaan keskittyä tuleviin kolmeen viikkoon ja ottaa niistä kaikki ilo irti. Kyllä mä täällä viihdyn, en mä sitä. Mutta Suomi on aina Suomi ja siellä on ne ihmiset, joitten kanssa haluan olla. Ei Sylvian joululaulua pieleen oo sanotettu.
Esittelin muuten tän blogin julkisesti eilen Internet-Literatur-kurssin ryhmälle, kun olin pitämässä ryhmäesitelmää blogeista ja nettikirjailijuudesta. Rauhassa sain esitellä, kun ei niistä kukaan osaa suomea :) Selitin toki vähän, että mistä kirjotan ja miksi ja kenelle ja semmoista. Väitin myös, että kehitän tätä blogia koko ajan, mutta kuten on huomattu, niin kehitys on hyvin syklistä :D Eli n. viikon välein jaksan kirjottaa jotain jos sillonkaan, enkä ton sivupalkin juttuja oo päivittäny ikuisuuksiin.
Enää yks luento, sitten on tän syksyn opiskelut opiskeltu ja tammikuussa lisää. Suomeeeeeeen!!!
Eilen illalla ennen kuoroa kävin yhen japanilaistytön ja ranskalaistytön (ja minähän en tytöttele, mutta MITEN sitten pitäs kuvata ~mun ikästä ihmistä, naispuolista, opiskelevaa, vaihtaria? Psykolingvistiikkaa kehiin) kanssa katsastamassa Tübingenin suklaafestarit :) Oli jopa kamera mukana, mutta ensinnä oli ihan pimeetä ja toisekseen olen huono valokuvailemaan :D mutta kumminki nyt saatte kolme mun ottamaa kuvaa nähdä. Luksusta :)
Tiivistettynä voi sanoa, että suklaata oli paljon. Montamonta kojua, joissain osin sama valikoima, mutta enimmäkseen jokaisella omat tuotteensa. Suklaata erilaisina palleroina, levyinä, konvehteina.. oli jopa suklaamakaroonia. Muutama koju näytti ihan leipomolta, mutta leivän sijasta tarjolla oli suklaata.
Ois tehny mieli ostaa kaikkea mutta en ostanu, hinnat oli makeisista huolimatta suolasia, eikä nyt ihan opiskelijabudjetilla makseta seittäkytäsenttiä mansikan kokosesta suklaapallerosta, vaikka ois kuinka hieno ja herkullinen. Saatika sitte että maksais enemmän.. Olihan siellä tietysti kaiken hintasta. Täytyy vielä toiste varmaan mennä, kun nyt on nähny, mitä siellä on :)
http://www.chocolart.de/ onpi virallinen ChocolART-nettisivu, mutta sen saa vaan saksaks, italiaks ja ranskaks näkyviin. Kumminkin nämä on nyt järjestyksessä toiset, viime vuonna oli ekaa kertaa. Kansainvälistä touhua. Tiistaina alko ja sunnuntaina loppuu, viis päivää muutama katu täynnä suklaakojuja :D Jos olis pikkusempi, pääsis Rittersportin telttaan tekemään omaa suklaata, mutta moon jo liian vanha semmoiseen :(
Jos kuvien kanssa on sietämättömiä hankaluuksia, niin jättäkää kommenttia/sanokaa suoraan :D Vaihdan sitten guuglesta flickriin jos se auttaa. Tästä kun ei ole vielä kokemusta.
Kieli-ihmisillä on hieno sana piintyneille tavoille ja tavanomasille kiinteille rutiineille: konventio. Konventiot on joka kielessä omansa, ne on vissiin kulttuurisidonnaisiakin. Ja kieli ja kulttuuri taas kuuluu yhteen jne jne jne. Myönnän, etten ole oikein perehtyny konventioihin käsitteenä. Pitäs lukea enemmän nuita koulukirjoja ni vois auttaa :D
Pyhä tarkotus on tässä postauksessa selventää vähän muutamia kielellisiä tottumuskysymyksiä, joitten kanssa joudun joka kerta miettimään. Yleensä mietin vasta jälkikäteen, jollonka olen jo ehtiny sanoa asiani suomalaisittain saksaks.
Opiskelen kuitenki saksaa nyt kymmenettä vuotta yhteensä ja kolmatta vuotta yliopistossa. Toi viimenen kohta varsinkin on aivan järjetön, koska verbin taivutus eri persoonamuodoissa kummiskin on koko kielenopetuksen perusjuttu - se opetetaan ala-asteella jo. Huomaa vaan, että alueen kulttuuri näkyy vahvasti alueen kielessä. Tarkotan siis, että ihmiset puhuu niin kun ne käyttäytyy, niin kun niillä tapana on.
Minä tulin Saksaan koulusaksa päässäni. En ollu koskaan ikinä aiemmin tarvinu saksaa ihan käytännössä oikeitten saksalaisten kanssa arkipäiväsessä elämässä. Ihan kaikkea ei voi oppia koulussa kuitenkaan, kyllä täytyy päästä itte kokeilemaan. Osa noista konventioista tietysti lukee oppikirjassa, mutta kaikkea ei voi mitenkään selittää. Saksalaiset nimittäin tietää automaattisesti, mitä ilmasuja niitten pitää missäkin tilanteessa käyttää, koska ne asuu täällä. Niitten ei tarvi opetella äidinkieltään mistään kielioppikirjasta.
Suurimpia sopeutumisvaikeuksia täällä on mulle aiheuttanu ruokakaupan valikoima. Nyt keskityn kuvaamaan karkki- ja sipsihyllyjen sisältöä verrattuna Suomen valikoimaan :D Tärkeä aihe, jos on opiskelija ja salmiakkiaddikti. Ja vaikka ois opiskelut jo takanaki tai ei ylipäätään kiinnostas muu kun sipsit ja karkit tässä maailmassa.
Ekaks täytyy mainita, että mun kokemukset saksalaisista ruokakaupoista rajottuu tosiaan noihin kahteen, mitkä on ~300 metrin päässä ostoskeskuksessa (kaks kauppaa, kaks pankkia, parturi, tupakkakauppa, apteekki, autokoulu, kaks leipomoa). Ne on kumpiki aika pieniä, vois verrata ehkä Siwaan, joka hakkaa noi silti mennen tullen valikoimallaan. Nää kaks tarjoilee asiakkailleen naurettavan laajan valikoiman erilaisia suklaita ja alkomahoolijuomia. Kaikkee muuta sitten niukemmin.
Tokaks on pakko muistuttaa, että mä olen Suomi-ihminen, kuten jo sanoin. Musta suomalainen kauppasysteemi on vaan parempi asiakkaan kannalta. Miinuksena vois sanoa sen, että leipomot on hyyyyyyyvin vähissä. Täällä niitä on joka nurkalla ja parhaimmillaan luulisin, että kilsan säteellä saattaa tarvita jo toisenki käden sormet laskemiseen. Tuore leipä on vaan hyvää :)
Takas karkkeihin ja sipseihin. Sipsivalikoima on vähintäänki mielenkiintonen kaikessa suppeudessaan: original eli normaali suolattu, ungarisch josta ei mitään hajua, oriental jota sitäkää en oo kokeillu, paprika, sour cream ja pippuri&suola. Grillisipsit ja toinen suomalainen vakio sour cream & onion puuttuu käytännössä kokonaan. Pringlesejä on, samat mitä Suomessakin, mutta ehän mä niistä sielläkään nii välitä. Ja just toi grillisipsien puute vaivaa kaikkein eniten..
Ja ne sipsit, mitä oon maistanu tai kokeillu, on kaikki vahvasti rasvassa uitettuja ja hyvin hyvin ohuita. Ei oo rapeeta nähnykään, ei rousku suussa ja lisäks tuntuu inhottavilta sormissa, koska noh, eihän niissä käytännössä oo ku rasvaa ja hyvinvähän kullostakin maustetta. Perunaa on ehkä 1/3 siitä mitä suomalaisissa sipseissä on. Eikä ny ruveta halkoon hiuksia että onko tahvelit ja esterljat suomalaisia vai ei. Egal (opitte juuri tärkeän saksalaisen sanan: ihan sama, yhdentekevä, evvk). Sipsipussien koko on yleensä 75-150g, ja hinnat 1,39e ylöspäin.
Karkkipuoli: valikoima käsittää suklaita about puoli miljoonaa sorttia ja hedelmäkarkit niihin verrattuna noin neljännesmiljoona erilaista. Pääosaa näyttelee yllättäin semmoinen kun Haribo, joka tekee näitä nallekarkkeja. Suklaapuolella on useampi vahva merkki. Kaikki hedelmäkarkit on pehmeitä. Musta ne maistuu kaikki ihan samalta. Kaikki maistuu siltä, että niihin on isketty keinotekosia väriaineita yhestä jos toisestakin purkista.. On toki mukaviakin makuja kuten puoliks vaahtis, puoliks hedelmäkarkkinen sammakkokarkki. Mutta ei niitäkää jaksa koko pussillista syödä. Lakua ei myydä kunnollista laisinkaan ja salmiakkia vielä vähemmän. Sekotuspusseja, missä ois esim. kompromissinomaisesti 99% hedelmäkarkkeja ja 1% salmiakkeja ei tunneta täällä lainkaan. Schade (opitte just toisen sanan: harmi).
Yleisin karkkipussin koko on 200g ja esmes Haribon 200g maksaa 85snt.
Moon kyllästyny jo nyt siihen, että ku meen kauppaan ja haluan ostaa jotain hyvää, en kerta kaikkiaan voi kun ei sitä oo tarjolla. Jos on pakko mässäillä niin sitten on tyydyttävä huomattavasti huonompaan vaihtoehtoon... Suomessa sipsit ja karkit sentään maistuu ja useimmat jopa omanlaiselleen. Täällä on tommoset mietoja, suolasia ja rasvasia.
Mikään ei maistu miltään, so to say.
Mä oon asunu koko opiskeluaikani solussa. Toisin kun useimmat muut, mun ensimmäinen oma huoneeni oli nimenomaan solukämpässä ja se oli 10 neliöö, isoin mitä mulla oli koskaan ollu ihan omaa tilaa vain. Sen takia oli helppo sopeutua asumaan kahen muun tytön kanssa. Seuraavana vuonna vaihtu kämppikset eikä niittenkää tyttöjen kanssa ollu mitään ongelmia. Kaikki oli omissa oloissaan pysyttelevää tyyppiä, siivousvuorot pelas, yhteistä oli vaan vessapaperi, biopussit ja käsisaippua. Ei ollu valittamista.
Nyt asun täällä Saksassa vähän isommassa kuuden hengen solussa. Neljä poikaa ja yks tyttö. Mun huone on vähintää puoltoista kertaa sen mitä Helsingissä oli sillon. Luksusta, ja koska asun täällä vaan väliaikasesti, en voi sisustaa enkä kalustaa, ei siinä oo mitään järkeä. Kaikki menee hyvin niin kauan kun kämppiksiä ei näy – jätkät pysyy poissa tai näkymättömissä ja niistä kaikki paitsi yks on viikonloput lähestulkoon aina jossain muualla. Mutta toi tyttökämppis.. hermot menee. Veikkailin jo syksymmällä, että meille tulee vielä sota, ja tätä menoa kyllä. Ihme päällepäsmäri. Keittiöön se on kirjotellu lappuja, se kutsuu koolle ”kokouksia” että se voi valittaa millon mistäkin turhasta, ja se huomauttelee mulle joistain asioista ”ystävällisesti” ihan ku oisin joku jälkeenjääny vaan siitä syystä, etten oo saksalainen enkä puhu saksaa riittävän hyvin vaikuttaakseni ihan järjissäni olevalta.
Tänään pesin kylppärin ku oli mun vuoro, me jaetaan se tyttökämppiksen kanssa. Vähän aikaa sitten neiti koputti ovelle ja selvitti, nätisti hymyillen, kuinka se oli jemmannu patterin taakse rätin, jota pitää käyttää pöntön pesuun. Ei vaan sitte mulle ollu aiemmin voinu siitä mainita, mistäs minä oisin voinu arvata, että pitää ettiä siivousvälineitä jostain muualta ku missä niitä yleensä täällä pidetään. Mä en voi sietää ihmisiä jotka tekee noin! Mikä ihmeen pomo se kuvittelee täällä olevansa. Yhtä paljon minä maksan vuokraa kun sekin. Mä en vaa kohta jaksa enää olla ystävällinen. Antaa sen hymyillä kuinka paljon tykkää, minä en vaivaudu kohta esittämään. Ei mun tarvi kaveerata jonkun kanssa vaan siks, että sattuu olemaan sama osote.
On ikävä Suomeen.. siellä sentään on mahollisuus antaa pölynimurin auttaa siivouksessa ja toisekseen siellä ymmärretään jättää vieraat ihmiset rauhaan. Kahen vuoden aikana Helsingissä mulle ei tullu tasan kertaakaan kukaan koputtamaan ovelle jonku tommosen takia.
Onpa taas törkeän kauan siitä, kun olen viimeks kirjottanu. Hyi minua *puistatus* mutta yritän parantaa tapani.
Luulen, että olen ruvennu viihtymään täällä. Oon ollu nyt melkein kaks kuukautta täällä, ja vasta viime viikkojen aikana on oikeasti ruvennu tuntumaan, että ehkä en kuolekaan esimerkiks koti-ikävään tai yksinäisyyteen. Tänään oli supersosiaalinen päivä, kun ensin tapasin ekaa kertaa uuden tandemkaverini (siitä lisää myöhemmin tässä postauksessa) ja välittömästi sen jälkeen oli neulomistreffit sen ukrainalaistytön kanssa, josta aiemminkin on ollu puhetta. Oon niin ilonen, että oon jotenkin vaan saanu kavereita, joita voi nähdä jopa koulun ulkopuolellakin. Ja vihdoinkin ihmisiä, joitten kanssa voi vaan höpöttää.. kaipasin sitä todella. Toki ois vielä parempi, jos sais suomeks höpötellä, mutta sillonpa ei ois ollu mitään järkeä tulla tänne.
Olen muutamalle kertonu tästä tandem-hommasta ja siitä ei taida kellään olla mitään käsitystä :D kuitenkin idea on se, että kaks ihmistä, joilla on eri äidinkieli, osaa sen toisen ihmisen kieltä vähän tai vähän enemmän, ja haluaa oppia lisää. Tarkotuksena on, että kumpikin oppii toiselta ihan vaan sillä, että höpötetään. Koko touhu perustuu vapaaehtosuuteen, ja lähtee käyntiin niin, että joku pistää ilmotustaululle lapun: etsin sitä ja tätä kieltä, tarjoan vastineeksi omaa kieltäni.
Mun tandemkaverini on saksalainen tyttö, joka on opiskellu suomea vähän ja oli viime vuonna Oulun yliopistossa vaihdossa. Tosi mukava ja sen kanssa ois kyllä voinu kälättää vaikka koko illan ku vauhtiin päästiin :) tällä kertaa puhuttiin enimmäkseen saksaa, mutta ehkä ens kerralla sitten suomee enemmän. Oli niiiiiiiiiin hassua, että pystyin puhumaan täällä suomea niin, että vastapuoli ymmärs, mitä sanoin.
Mulla on ollu ikävä suomen puhumista ja kuulemista, mutta jotenkin se maistu suussa vieraalta :( enkä oo ollu täällä kun pari kuukautta vasta! Sovitaan, että se johtuu täyssaksankielisestä ympäristöstä. Ei täällä ole muita suomalaisia kun minä, en ainakaan ole kehenkään törmänny enkä tiedä, että ois. Ainoa suomi, mitä käytän, on lähinnä mesessä kavereitten kanssa ja sitten nää harvat blogipostit.. seurailen tietysti vähän Suomen tapahtumia suomenkielisiltä nettisivuilta, mutta ei lukeminen oo läheskään sama asia kun kielen puhuminen. Nytkin tajusin, että melkein aattelen saksaks, mitä seuraavaks kirjottaisin. Vois laittaa :) ja :( koska mulla on nyt entistä enemmän ikävä Suomeen.
Täällä ei oo lunta enää. Aamusin saattaa parhaassa tapauksessa olla yks aste pakkasta, mutta päivällä jo melkein kymmenen lämmintä. Vasta ukrainalaistytön luona telkkaria kattoessa tajusin, että Suomessa on ihan oikea talvi, lunta ja pakkasta. Mäkihyppyä tuli Eurosportilta :D Ja vielä mainoskatkolla Finnairin mainos, se sama poronvasajuttu, mitä Suomessakin näytetään... jollain tavalla Suomi-päivä. 17 päivän päästä pääsee kotiin.. sitten kolmen viikon jälkeen takas tänne. Jälleen vois laittaa :( ja :).. Älkää muuten kukaan lähettäkö mulle mitään paketteja jouluks kun en ole täällä. Ensinnäkään en luota enää Saksan postiin tippaakaan ja toisekseen ne säilyttää niitäki paketteja vaan seittemän päivää, joita ne ei hukkaa.
Mä oon talvi-ihminen ja Suomi-ihminen. Luulin aiemmin, että haluan mielummin reissata ympäri maailmaa ja olla hetken siellä, hetken täällä. Nyt oon tajunnu, että veri vetää Suomeen. Voi tietysti aatella, että oon ollu täällä ”vasta” kaks kuukautta, miten voin jo nyt tietää, mutta en mä usko, että mun mielipide kauheesti muuttuu heinäkuuhun mennessä. Koti on aina koti, ja talvella kuuluu olla lunta ja shaashkutan kylmää :D _________O__________
