Ketuuttaa

Tyttökämppis kutee olkkarissa miehensä kanssa. Eikö sillä ole omaa huonetta? Ei kiinnosta lähteä kauppaan kun joudun kävelemään siitä ohi... On jännä, miten ihmisestä riippuu, ärsyttääkö tommonen vai ei. Yks mukava puolalaispariskunta (jotka voi ehkä laskea jopa jonkinlaisiks kavereiks) on täällä kanssa vaihdossa, niitä katellessa tulee aina vaan ikävä Sutta eikä sillä lailla käy hermoille. Niillä se on kuitenki semmosta pientä mitä nyt mun puolesta saakin olla. Mutta että ku tuun omaan kotiini niin vastaanotto on semmonen ku oisin keskeyttäny jotain kovinki intiimiä.. Kraah!

Nojuu. Eilen illalla oli kivaa :) Yhen ukrainalaistytön ja edellä mainitun puolalaisparin kanssa oltiin ukrainalaistytön luona syömässä, juoruamassa ja vähän neulomassakin (sain Suden sukan valmiiksi ja aloitin toista). Aika meni kun siivillä. Tommosta olen niin kovasti kaivannu, ja kuukausi siihen meni ennenkö semmosia ihmisiä löyty.

Vaikuttaa siltä, että Saksan posti on hukannu jonkun paketin, josta en tiedä mitään. Neulekirja tuli tänään ovelle, joten se ei ole hukassa enää. Ärsyttää. Kävin postissa kysymässä sitä pakettia ni se tyyppi ei tienny mistään mitään ja oli sitä mieltä, että se on varmaan jo lähteny takas lähettäjälle kun ne säilyttää paketteja vaan seittemän päivää (aivan typerää). On kuulemma saattanu mennä väärään postitoimistoon (!) tai jotain. Ei pahotteluja eikä anteekspyyntöjä, ei sitä tyyppiä kiinnostanu yhtään. Herranjessus että teki mieli räjähtää sille, mutta ei mun sanavarasto riitä. Ois varmaan pitäny ruveta suomeks rähjäämään, mutta mitäs se ois auttanu. Ku ei kerta kiinnosta ni ei kiinnosta. Kai Saksassa on ihan sama, toimittaako posti lähetyksiä perille vai ei. On iiiiiiiiiiiiiso ikävä Suomen postilaitosta. Minkä mä sille voin, että en aina ole kotona siihen aikaan aamulla kun ne käy niitä paketteja jakamassa. Luennoilla täytyy käydä ja sillain. Tää systeemi on syvältä.

Ja löysin talvikengät. Niillä ehkä jopa pärjää Suomessakin.

Tikusta tukkiin

Eilen oli yks kaameimmista masistelupäivistä mitä on ollu täällä. Aamulla herätessä ketutti, että täällä ei kukaan puhu suomee, ja loppupäivän välttelin kaikkia saksankielisiä enkä käyny ollenkaan ulkona. Jotenki olin niiiiin kyllästyny koko kieleen, että halusin jo täältä pois.

Yön yli nukkuminen auttaa usein, ja tänä aamuna nukuin melkeinpommiin, joten ei ehtiny ketuttaa eikä mitään muutakaan kun piti juosta linkkupysäkille :D Luennolla nuokuin, luennon jälkeen kävin ostamassa talvitakin - löysin kolmessa vartissa semmoisen, mistä oikeesti tykkään, ja jolla pärjää täällä - ja keittokirjan, että tulis oikeasti jotain syötyäkin (jeps, sanon julkisesti, että on ollu päiviä, jollon on kunnon ruoka jääny väliin. On vaan ollu niin vastenmielistä ees ajatella makaroonia, jauhelihaa tai yleensä mitään muuta syötävää. Mielialasidonnainen juttu vaikken ois ikinä uskonu, että mikään vaikuttaa mun ruokahaluuni). Juu, ja täällä on vissiin ensimmäistä kertaa yks aste pakkasta :D ja joka päivä tulee kylmempää kunnes alkaa lämpönen kausi. Lunta sataa, mutta ei se varmaan monta päivää maassa pysy. Talvikengät on vielä hankintalistalla.

Päivän toinen kurssi oli tieteellistä kirjottamista. Siellä yhessä kohtaa tiesin ihan tarkkaan, mitä haluan sanoa aiheesta, ja kun avasin suuni niin sieltä ei tullu mitään järkevää ulos. Selitin pitkään ja toistelin samoja sanoja, ennen kun sain mitään järjestykseen, ja yllättäin opettaja oli tajunnu, mitä tarkotan. Mutta se oli hirveän noloa ja ärsytti käsittämättömästi.
Sen kurssin jälkeen menin Mensaan istumaan, koska se on kaheksaan asti auki, ja päätin, että joka päivä kirjotan vähäsen saksaks. Alotin ihan järjestyksessä aamun kiireestä ja kirjotin ja kirjotin kunnes yhtäkkiä kirjotin siitä, miksi on niin vaikea puhua tunnilla saksaa, vaikka muitten opiskelijoitten kanssa se on helpompaa. Tajusin, että mä ajattelen täälläkin kaikki kouluasiat suomeksi, mutta en ota huomioon, että mun pitää puhua ajatukseni ääneen saksaksi. Niinpä yritän kääntää ajatuksiani toiselle kielelle suunnilleen kitalaen kohdalla, jollon on jo liian myöhästä. Sehän ei tietenkään toimi, tästä lähtien pitää ruveta ajattelemaan saksaks jos meinaan saksaks jotain sanoa.

Oisko ollu joku psykologinen juttu vai mikä, mutta kuorossa ihmisten kanssa juttelu oli helpompaa kun ikinä ennen. Mun täytyy vaan antaa itelleni aikaa rauhassa miettiä myös saksaks, mitä aion sanoa, sillon se sujuu, muuten ei. En mä itestäni mitään siinä menetä. Ja on ihan hyvä, että tajusin nyt, mikä mättää, koska aiemmin luulin, että ongelmat johtuu siitä, että yritän puhua liian nopeasti, mutta ei hitaammin puhuminen siihen auttanu. Ehkä tää tästä...

Äitiltä tuli salmiakkipaketti :) Kiitos vaan, nyt pärjää taas vähän aikaa. Yllättävästi sitä on oppinu säästelemään (n. puoltoista viikkoa sitten tulleesta Ellun salmiakkipaketista on vielä kolme pastillia jäljellä hätätilanteita varten :D). Suklaata en oo oppinu täällä syömään ja haribokarkit menee kyllä, mutta ei niitäkää aina jaksa.. Välillä ottaa (edelleen) päähän, että ei voi vaan mennä kauppaan ja ostaa salmiakkia vaikka siltä kuinka tuntuis. Kai siihen tottuu tai sitten ei.

Lukukausimaksuista

Tänään olin kansainvälisille opiskelijoille järjestetyllä lounaalla (Spätzle mit Linsen und Wurst eli spätzle-pastaa (paikallinen erikoisuus), linssejä (koska svaabilaiset on tunnetusti pihejä, vähän niin kun laihialaiset Suomessa) ja makkaraa (koska ilmeisesti ruoan ku ruoan kanssa pitää Saksassa syödä makkaraa)). Oli ihan mukavaa, en tuntenu ketään ennestään mutta tuli silti ihan hyvin juteltua. Samassa pöydässä istu liettualainen, italialainen, brasilialainen, tsekkiläinen, ranskalainen?(saatto olla myös espanjalainen) ja amerikkalainen. Jostain syystä puhe käänty siihen paljonko opiskelu Amerikassa maksaa. Hää kerto, että Connecticutissa yksityisessä yliopistossa lukukausi maksaa 36000 dollaria ja julkisista varoista rahotetussa 16000 dollaria. Yks lukukausi siis maksaa enemmän kun mitä monen ihmisen vuosipalkka on.. aivan käsittämätöntä. Ku amerikkalaiset valmistuu, ni niillä voi olla yli 100000 dollaria opintolainaa tai huomattavasti enemmänkin. Taas osaa iloita suomalaisesta maksuttomasta koulutuksesta.

Baden-Württembergissä on viime kesälukukaudesta alkaen kerätty kans lukukausimaksuja, tosin vaan 500 euroa lukukautta kohti. On erinäisiä poikkeustapauksia, joissa siitä maksusta vapautuu (saa älykkyystestistä yli 130 pistettä, kaks vanhempaa sisarusta on opiskellu vähintään kaks vuotta ja maksanu lukukausimaksuja yms), että systeemi ei ole täysin tasa-arvonen, ja se on vielä niin uusi, että taatusti tulee muutoksia. Mun onnekseni lukukausimaksuista vapautus koskee myös Erasmus-opiskelijoita, eli mun tarvi maksaa vain se kaikille pakollinen opiskelijakuntamaksu. Yliopistojen täytyy vuosittain (?) tehdä julkinen selvitys siitä, mihin lukukausimaksut käytetään.

Omassa opiskelussani saksalaisten maksamat maksut näkyy erityisesti siinä, että neljällä kurssilla mun kaikista kaheksasta on mahdollisuus tutor-opetukseen, jossa jo valmistunu tai loppusuoralla oleva opiskelija perehdyttää vielä paremmin luennon aiheeseen, tai esim. tieteellisen kirjottamisen kurssilla oikolukee Hausarbeiteja (semmoisia 8-15 sivun kotiesseitä) ja antaa vinkkejä, miten niistä sais parempia. Ymmärtääkseni lukukausimaksut suunnataan suoraan opetusta antaville laitoksille ja opetuksen laadun parantamiseen vaikkapa just tutormahdollisuuksia lisäämällä ja uusimalla välineistöä.
Kerta ne rahat käytetään opiskelijoitten omaks hyödyks niin ne on kannatettava keksintö, jos rahaa ei mistään muualta saada. Väittäsin myös, että ainoa syy, miksi opiskelijat vastustaa lukukausimaksuja, on se, että ne joutuu ne itse maksamaan.

Nyt mut varmaan lynkataan, mutta mun mielestä 500 euroa on varsin kohtuullinen summa yliopisto-opetuksesta. Eri asia sitten on, jos ne rahat menee hallintoon tai katoaa muuten näkymättömiin. Uskallan jopa väittää, että Suomessakin pystyy kesätöistä säästämään tonnin vuodessa lukukausimaksuihin.

Ja miettikää nyt noita amerikkalaisopiskelijoita.. ne menee yliopistoon varsin hyvin tietäen, että se on törkeän kallista, ja se on niitten mielestä ok. 500 euroa ei siihen nähden tunnu yhtään missään.

Opin uuden sanan!

Vaan en suinkaan oppinu sitä missään ns. sosiaalisessa tilanteessa, vaan lueskelin saksankielisiä neuleblogeja (tänne tultua piti englanninkielisten lukeminen vaihtaa sattuneista syistä saksankielisiin :D).

Ohrwurm!

Suomeksi sanatarkkaan käännettynä "korvamato" hahahahahahahahahaha Mutta se tarkottaa kumminkin sitä, kun joku jää soimaan päähän (ärsyttävä biisi esim). Sitä en vielä tiedä, miten sitä oikeesti käytetään, mutta ei sevväliä. Korrrrvamaaatoooo hahahahahaha *kuolee nauruun*

(edit: nyt tiedän, miten sitä käytetään. Häiritsi niin paljon, että kävin kattomassa oisko keittiössä joku saksankielinen kämppis. Olihan siellä niin kysyin :D :D Se selitti jotenkin niin, että voi sanoa vaan, että Ich habe einen Ohrwurm tai että Dies und das Lied ist ein Ohrwurm. Eli ei ollenkaan vaikeeta, mutta toivon, ettei mun tarvi tota ilmausta silti käyttää :D Ja nyt kaikki kämppikset varmasti pitää mua ihan kummallisena :D :D :D)

Ja toinen, mitä olen blogien avustuksella oppinu, on "Der/Wer/was immer versteht nur Bahnhof" joka oli aivan täysin käsittämätön sanontatapa, koska sanatarkka käännös kuuluu "se (mikä milloinkin) ymmärtää vain rautatieasemaa." Vailla loogisuuden häivääkään - suomen ja saksan välillä aatellen - se tarkottaa, että joku on täyttä hepreaa, eli siitä ei saa mitään selvää, ei tajua yhtään mitään. Se on ainakin vissi, että ko. ilmaus ei ole ainakaan saksasta lainautunu suomeen.

Ja kun niitäkin aina välillä on, joitten mielestä maitten nimet kirjotetaan isolla, niin kyllä ne edelleen kirjotetaan. Minä en puhunu maista vaan kielistä :)

Kusti polkee

Hain digikamerani tänään postista :) ja siinä oliki sitte ainoa, mikä siinä asiassa oli hymiön arvosta. Saksalaisen postijärjestelmän luulis olevan kurinalanen ja hyvin organisoitu, mutta niin vaan mun hae-pakettis-postista-nyt-ja-heti-lappusessa luki väärän postitoimiston osote. !!!!!! Mitä sitä turhia oikeeta osoa, ei sillä kukaan mitään tee. Kun kaikki näetten tietää, mihin tän kaupunginosan paketit menee. Mutta onneks mulla ei ole täällä kun aikaa vaan ja sen voi käyttää erinäisissä posteissa juoksemiseen. Kukaan ei ees pahotellu tai mitään. Miksi koulussa ei ole opetettu, miten hoidetaan asiakaspalvelijan rökittäminen saksaks? Oisin tietenki ollu kohtelias ja asiallinen. Joka tilanteeseen vaan ei sovi "kiitos, olehyvä, nosepäkiva, kiitosoikeinpaljononpatosiystävällistäteiltä, notoki, tottakai, mielellään." *ärinää* (Tämä Lintu ärisee.) Kielimuurin vuoksi jouduin sitten pitämään mölyt mahassani. Äänensävyyn yritin ees jonkinlaista tyytymättömyyttä saada, mutta en tiedä oikein onnistuinko.

Auf jeden Fall mulla on nyt kamera, ja koska huomenna ei ole luentoja (vaan pitäs lukea miljoona artikkelia loppuviikkoa varten), mä ehkä käyn vähän kuvailemassa tässä lähellä :) Vihdoin matkakuvia!

Illalla alotin liikuntaharrastukseni. Ensimmäisenä listalla oli Aerobic Thai Do. Aerobickiä joo... thai do'sta en tiedä, ku en oo koskaan kokeillu, mutta luulen, että ei se nyrkeillä hutiminen ja potkiminen mitään itsepuolustusta ollu. Kuhan heiluttiin. Kauheasti oli porukkaa, ahdas sali, eikä vetäjällä minkäänlaista äänenvahvistinta. Hyvin kummiskin pysy mukana. Ei ollu hirveän raskasta, mutta hiki irtos silti ihan kunnolla. En ole vielä päättäny, menenkö ens viikolla uudestaan, vai kokeilenko jotain muuta.

Suurin ero Helsingin yliopistoliikuntaan oli (mun mielestä tietenkin, ei mitään ehdottomia totuuksia) se, että väkeä oli melkeinpä laidasta laitaan eikä juurikaan silminnähtäviä fitness-treenaansalillajokapäivä-huippuatleetteja erottunu eikä varsinkaan ollu suurin ryhmä. Toinen ero oli porukan määrä: kun Helsingissä tuntien osallistujamäärät on rajattu, täällä taas on ilmanen perusohjelma, joka on kaikille opiskelijoille maksuton eikä tarvi ilmottautua. Kolmas ero, josta varmasti voidaan kiistellä, oli tunnin laatu.. siinä mun mielestä Helsinki pesee Tübingenin. Mutta tää oli kuitenki vasta eka tunti, niin ei vielä vedetä yleispäteviä johtopäätöksiä :) Huomenna Dance Aerobic. (edit: ens viikolla ennemminkin :D)

Bisher passiert

Torstai oli ylimaallisen masentava päivä. Olin surullinen ja ikävöin Suomeen ja masistelin vain. Yliopistolla ei ollu opetusta, kun oli katolisten juhlapäivä - myös meillä luterilaisilla vapaata. Perjantai oli sitten huippuhyvä, en tiedä oisko torstai ollu joku käännekohta? Aamulla kävin kattomassa postin ja siellä oli salmiakkipaketti ja kirje Ellulta :) Ihan oikeeta salmiakkia! Ja iltapäivällä tuli sitten perjantain posti, oli kirje kummitädiltä ja Sudelta <3 Tykkään saada postia :)

Ja koska oli muuten hyvä päivä, niin enkös sitten ollu unohtanu saksalaisen pankkitilin verkkopankin salasanan, ja sain ilmotuksen, että verkkopankkiyhteys on "gesperrt" eli sillä lailla lukittu, että omin voimin en enää pääse pankkiin :D Luennon jälkeen kävin sitten pankissa sanomassa asiasta, niin postissa pitäs tulla uusi salasana. Vissiinki pitäs käyttää useemmin, että pysys mielessä.

Samalla reissulla luennon jälkeen kävin ekaa kertaa lihakaupassa täällä. En oikein osannu selittää, mitä haluan (kanaa) ja siellä tätsykkä kysy, että mistä oon kotosin ja kyllä me voidaan englantiakin puhua. Minä siihen että ei missään tapauksessa, olen Suomesta ja mun on ehdottomasti opittava puhumaan saksaa :D Ja ne ymmärsi vallan hyvin ja oli ihan mukavia.

Tiistaina en mennykään Metzingeniin, kun suomalainen byrokratia pikkuisen pääsi yllättämään. Suden kanssa setvittiin mesen välityksellä sitä paperisotaa ja toki siihen meni aikaa. Kävin sitten eilen, mutta en vieläkään löytäny mieleistäni talvitakkia. On mulla vielä aikaa, täällä on päivisin ollu melkein 15 astetta lämmintä. Metzingen oli siitä hauska paikka, että siellä oli muuten ihan kuollutta, mutta tehtaanmyymäläkeskittymät vilisi ihmisiä. Vaikea arvella, mikä on suosituin ammatti sikäläisten keskuudessa. Niitä tehtaanmyymälöitä meinaan on. Ite en käyny kun viidessä tai kuudessa, mutten löytäny oikein mitään. Täytyy toiste mennä paremmalla asenteella ja varustuksella. On ihan totta, että paras vaatetus sinne mennessä on toppi ja hame, koska sovituskoppeihin joutuu jonottamaan ikuisuuksia.

Ravelryyn jonottaa mun edellä "enää" n. 9300 ihmistä. Sitten ku sinne tulee kutsu, niin aukeaa myös mun neuleblogini. Oletettavasti saan digikamerani ennen sitä, sen pitäs olla postissa tulossa..