Maanantait on hankalia päiviä. Pitää herätä yheksäks luennolle, ja luennon jälkeen on viis tuntia taukoa, ennen kun on tyyyyyyyyyyyylsä seminaari ja sen jälkeen vielä luento. Kulutin siis aikaani miettimällä maanantain maikkoja :D
Aamuluennon opettajana on herra H, joka on harmaahiuksinen huonoryhtinen nuorehko ukkeli. Sillä on aika isot silmälasit ja nariseva ääni. Luennon aiheesta tulee mun muistiinpanotekniikalla kolmisen sivua muistiinpanoja. Tosi monet saksalaiset kirjottaa kokonaisia lauseita ja niillä menee suunnilleen puoli vihkoa per tunti :D Opettajan peruslause kymmenen minuuttia ennen loppua kuuluu: "täytyy hypätä sen ja tän kohdan yli", kun ei ole aikaa. Kaikki on tosi "jännittävää" :D Aihe on toki mielenkiintonen ja luennolla oppii vahingossa ajattelemaan, kun 1600-1700-lukujen ajattelijoilta napsii ahniinuusia ajatuksia itelleen mietittäväks. Mutta ei se jännää ole :D
Seminaarin vetäjä on rouva R, keski-ikänen valtavirrasta poikkeavia ilmeisesti pellavasekotusvaatteita käyttävä pikkunen ihminen. Kun se innostuu, sen ääni kovenee melkein huutamiseks. Mä en ollenkaan innostu niistä asioista mistä se... en vaan tajua. Se tykkää kysellä opiskelijoilta kaikenlaista päivän aiheeseen liittyvää, ja multa menee yleensä sen kysymykset ohi, se osaa muotoilla ne mukavan monimutkasesti. Yleensä se tykkää pitää vähän yliaikaa, mutta tänään päästiin pois 20 minuuttia liian aikasin, kun noin 5/6 porukasta hermostu silminnähtävästi ukkosesta ja rupes oleen hiljasen rauhatonta, eikä juuri kukaan keskittyny. o.O
Viimesen luennon vetää herra W, oikein professori, ja sen äänenvoimakkuus vaihtelee hyvin vähän. Sillä on perus hulluprofessori-tukka, ja se oppi pari luentoa sitten klikkaamaan pp-esityksessä hiiren kakkosnapin valikon ite pois ja jatkamaan eteenpäin. Tänään se huiteli innoissaan laserosottimella, jonka oli saanu joltain lahjaks. Sillä on mielenkiintosia ajatuksia, mutta muistiinpanomateriaalia mä en hirmusesti sen jutuista välillä löydä, siis sillä lailla.. puoli sivua tuli tänään. Käsitteli ekalla luennolla Raamattua ihan tavallisena kirjana Iliaksen rinnalla, ja mä koin yhen elämäni hienoimmista ahaa-elämyksistä. Tälläkin luennolla oppii aattelemaan, kun miettii maikan ajatuksia.
Erityisesti tolla iltaluennolla käy luentosalin ovet koko ajan. Luento alko vartin yli kuus ja kesti varttia vaille kaheksaan. Jo ennen seittemää oli n. 10 ihmistä poistunu yks kerrallaan. En muista, että Suomessa olis tommosta o.O Siis että lähetään ku huvittaa ja tullaan ku huvittaa (jos on myöhässä ni on mutta..). Häiritsee opetusta ja tuntuu vähän hassulta, kun en ole tommoseen tottunu. Toivottavasti ei rantaudu Suomeen.
Mä luulen, että jo Tübingenin kokosen yliopiston etuja on, että on varaa ja mahdollisuuksia antaa opettajien rauhassa pitää kurssinsa ilman, että tarvii miettiä, ehtiikö opiskelijat käydä sen seittemässä viikossa viiden vuoden sisällä, että valmistuuvat ajallaan. Kyllähän sitä Suomessakin oppii kyseenalaistamaan vähän niin kun siinä sivussa, mutta enpä muista vielä yhdenkään opettajani oikeasti opettaneen omia ajatuksiaan opetussuunnitelman sisällön ohella. Onko se Suomessa kielletty? Erityisesti, jos opettaja kerran on samalla myös yliopiston tutkija, niin miksi innostus omaan erikoisalaan ei tule opetuksessa läpi? Onko opetussuunnitelmat ja kiire vaan niin paljon vai eikö semmonen ole maan tapa? Vai arvostetaanko Suomessa enemmän sitä, että opitaan vaan se, mitä kirjoissa lukee ja on lukenu jo pitkään? Eihän opettajien tarvi olla kilttejä lapsia, ja opetuksesta saa paljon enemmän irti, kun maikasta näkee, että sitä kiinnostaa. Oma työnsä nimittäin, ja se, että siitä saa puhua opiskelijoille.
Kotia tullessa kastuin sateenvarjosta huolimatta litimäräks, täällä oli ukkonen just päällänsää ja vettä sato kahesta saavista kaatamalla. Matkaa oli linkkupysäkiltä alaovelle sen max. 300 metriä, ei huono. Toivottavasti kengät kuivuu huomiseks :D
