Orjoita kihteen korjoitus kitsikko

Mä en vaan tiedä. Maailmassa on varmaan virhe. Semmoisia ihme neuloksia toinen toisensa perään ja välillä on nurja silmukka kun pitäs olla oikee. Ja kaiken lisäks mun näppikseni a-kirjaimessa on pirullinen kosketushäikkä. Mutta en tajua.

Esitelmä meni ihan ok. Sanoinko jo? Sain muuten hyvää palautetta, mutta äänenkäyttöön pitää kiinnittää huomioo. Puhuin liian hiljaa, mikä toisaalta on yllätys, ku oon aina pitäny itteäni kovaäänisenä. Sitten pitäs jollain ihme tavalla painottaa tärkeitä asioita myös äänensävyllä o.O Ehkäpä tuo selviää kesälukukaudella, kun menen toiselle puhekurssille. Tosi on, että mä puhun saksaa samalla nuotilla kun suomea - monotonisesti. Mä mitään osaa erikseen painottaa.

Enää on neljä koetta jäljellä, joista yks on se suullinen. Oon nyt kaks viikonloppua ja tän päivän jo haaskannu muuhun kun lukemiseen. Yöunet on kahvin voimasta ja muista syistä jääny vähän vähiin tässä parina kolmena viime yönä, eikä vaan jaksa kiinnostaa mikään lukeminen. Ennemmin luen netistä artikkeleita siitä, kuinka tärkeetä lukeminen on ja kuinka se kehittää ja blaablaa.

Sitte jos joku tietää mikä on DTD nii voi kertoa mulle. Mun pitäs värkätä semmoinen tietokonelingvistiikan kurssille kahen viikon päähän. Ihan kun ei ois muutakaan tekemistä.. mutta toisaalta ehän mä sitä muuta tee vaikka pitäs, joten tommoseen on kyllä aikaa. Ei vaan iske ja vaikuttaa kovasti paljolta työltä :D

Siskoni tulee maaliskuun lopussa mua moikkaamaan \o/ lennetään samana päivänä Suomeen, mutta eri reittiä kumminkin.

Kotia kohti :)

Kuvan on ottanu kaverini tiistaina, kun oltiin sen luona värkkäämässä luumullista jauhelihamureketta ja perunamuussia :D Oli kuulemma kuvaamisen arvonen tekniikka mulla. Työvälineenä mineraalivesipullo muovipussissa, ei ollu semmosta muussarivehettä (ei ole muuten täälläkään) enkä parempaakaan keksiny. 

Minä käytin luennolta lintsaamani ajan tänään lentoasioiden sumplaamiseen. Huhtikuun alussa menen loman kaheks viimeseks viikoks Suomeen, mutta zissus kun lennot maksaa! Lennän nyt sitten ensin Tukholmaan ja siitä sitten toisen yhtiön koneella Helsinkiin niin, että oon aamuyöstä vasta kotona Lahessa. Joudun huolehtimaan matkalaukkuni ite, joten täyty jättää riittävästi aikaa koneenvaihtoon, ja sehän tarkottaa useita tunteja, kun ei yllättäen kukaan lentele Tukholmasta Helsinkiin kovin usein. Ja sama homma on sitten takastulomatkalla, odotus meinaan.
Yhteensä kustansi kuitenkin n. 130e eikä halvemmalla ois päässy jos ois yhtä ja samaa lentoyhtiöö käyttäny. Onko Helsinki tosiaan niin syrjässä ja tylsä paikka, ettei nuat lentoyhtiöt oikein sinne asti lentämistä harrasta? Tai sitten Tukholma on vaan liian lähellä. Mutta pitää ottaa kirja tai pari mukaan, niin on jotain tekemistä.

Mulla on huomenna esitelmä sanojen tunnistamisesta. Huonosti valmistautumisen voipi jokainen itse määritellä :D Illanjatkoja.

Elämä on plumpsahtanut paikoilleen

Tähän on taas tottunu, tähän kuivauskaapin puutteeseen, pyykinpesuun kellarikerroksessa, tiskiharjan pienuuteen, yleisten vessojen kylmään käsienpesuveteen. Plumps vaan ja tuntuu, että oon ollu täällä jo ikuisuuden.

Ilokseni kommenteista huomasin, että en olekaan ainoo suomalainen täällä! Loistavatitatitaatia :) Hitaana hämäläisenä voi mennä hetki, ennen kun saan kellekään mitään viestiä kirjotettua, mutta aikanaan :) Ja jos kerran heinäkuuhun asti on aikaa niin eihän mulla oo senkään puoleen kiire.

Noin karkeasti arvioiden kolme neljä kaveria täältä matkustelee tän lukukauden jälkeen kotiinsa. Helmikuun loppuun mennessä häviää mukavia ihmisiä kaveripiiristä, saapi nähdä tuleeko kesälukukauden vaihtareista lisää. Onneksi on muitakin kavereita niin en jää kuitenkaan yksin.

Esitelmää olen väkertäny tänään. Hyvin laiskasti, jonkinmoisen powerpointin sain aikaan, handout puuttuu kokonaan enkä oo kirjottanu itelleni  minkäänlaisia puheapuja tai käsikirjotusta. Perjantaina on pidettävä 15-20min esitelmä sanojen tunnistamisesta esitelmäkurssilla. Toivottavasti menee hyvin, kun sillä perusteella määräytyy kurssin numero. Joka tapauksessa olen ylpeä, että menin ns. puhekurssille, kun karsastan tommosta touhua myös Suomessa. Tuolla on kuitenkin mukava, pieni ryhmä, ja opettajaa kiinnostaa kuunnella jos meillä on jotain sanottavaa. Ei hassumpaa :)

Lukukauden loppumisen huomaa myös lähestyvistä kokeista. Luentokuulusteluja on neljä, joista yks suullinen (iiiiiiiiiik, moo ikinä semmosta Suomessakaan tehny), muista kursseista pitäs tulla numerot/läsnäolotodistukset kurssin aikana tehtävistä töistä. Täällä on käytäntö, että kokeisiin pitää yleensä ilmottautua, ja nykyään se homma toimii netin kautta. Mun tiedoissa vaan ko. palvelussa lukee, että mun opintolinjaltani ei voi vielä ilmottautua mihinkään kokeisiin. Millos sitte? Tammikuun vikaan päivään asti on aikaa...

Kulturelles Leben

Kaipa tää kouluelämä rupee taas lutviutumaan. Tänään ei ollu kun syntaksiluento, mutta uskallan väittää, että tajusin melkein kaiken mitä se opettaja sano. Syy? Kuuntelin :D Niinhän ne väittäät, ettei kannattais aikaansa luennoilla tuhlata jos siellä ei mitään jää päähän.

Perjantaina ehkä kattomaan Der goldene Kompass ihan saksaks lehvaan yhen kaverin kanssa. Eka saksaks dubattu leffa täällä. Kulttuuria, kulttuuria.

Hankin vihdoinkin viime viikon lopulla kirjastokortin kaupunginkirjastoon. Täällä moisesta lystistä joutuu maksamaan: puolen vuoden kortti 8,5e. En tiedä mihin perustuu moinen maksu, vois tietysti guugletella ja kattoa, löytyykö tietoa. Kovin kummaa, kun olen Suomessa tottunu kirjastopalveluitten maksuttomuuteen. Vuoden kortin saa muuten täällä kahellatoista eurolla, tai jos on joku bonuskortti (kirjastoon :D) niin saa kympillä.

Valikoima ei ollu mielestäni mitenkään järkyttävä, jos vertaa Lahen pääkirjastoon niin puolet siitä, enintään. Mutta mikäs ihme tuo on, jos kirjastokortista joutuu maksamaan. Ei kaikille lukeminen ole lempiharrastus, ja jos joutuu maksamaan kolme euroa kuukauden kirjastokortista jos kerran vuodessa lainaa kirjan, niin eihän se innosta lukemaan. Suomen systeemi on siinä mielessä hyvä, että jos lukuhaluja riittää, niin sen kun kävelee kirjastoon ja lainaa ilmaseks mitä lainaa. (Ja tiedän, verovaroillahan se rahotetaan. Hyvä niin.)

Lainasin José Saramagon jonku kirjan ja Neil Gaimanin American Godsin, saksaks, vaikka nimi muuta väittää. Ei kai sitä kieltä opi kun käyttämällä, ja kun tahtoo vähiin jäädä sillon kun en ole yliopistolla, niin kirjassa voi kieltä tuoda tänne kämpille. Ihan hyvin sujuu saksankielisen romskun lukeminen, vaikka ei hirveän nopeesti vielä. En kuitenkaan käytä sanakirjaa tai muita apuvälineitä, kyllä tosta kielestä selviää kun kerran tieteellisemmästäkin.

Itsehän rahotan Suomen opiskelijatukipalveluita maksamalla äärimmäisen vapaaehtosesti ja mielelläni 706,22e viime vuonna "liikaa" maksettuja tukia takas Kelalle. Työnteko kannattaa aina, ja jos en ois Saksassa, ni minähän olisin töissä, että saisin ton rahan käärittyä kasaan. Jos rahaa tulis eikä vaan menis ni ois vähän mukavampi vapaaehtosesti tommosia summia palautella.

Mii is bäk

Terveisiä talvisesta Suomesta. Lunta näky kunnolla noin päivää ennen kun mä lähin Saksaan. Lumeton joulu ja sumunen pimeä uusvuos, ei näkyny kaupungin ilotulitukset.

On mulla hyviäkin uutisia :) Oli vallan onnistuneet kolme viikkoa ja olisin mielelläni jääny kokonaan Suomeen. Mikäs siellä oli ollessa, kodikkaassa lämpösessä kämpässä oman rakkaan kainalossa. Onnellisuutta. Ja mentiin kihloihin jouluaattona *typerä onnellinen hymy* :) Tänään kerroin parille kaverille yliopistolla ja ne oli niin ilosia mun puolesta.

Ehkä mä selviän täällä, kun nyt en joudu olemaan samalla lailla yksin kun lokakuussa. Kova ikävä on Sutta, Suomea, suomea ja lunta. Tiistai-iltana tulin tänne, ja eilisen päivän lintsasin ihan hyvällä omallatunnolla jopa kuorosta, ja tänään kuulin, ettei sitä eilen ees ollu. Noh kuitenkin. Masensi ja ketutti enkä halunnu nähdä ihmisiä enkä mitään. Aamulla herätessä tuli itku kun tajusin, ettei ollukaan pahaa unta, että oon taas täällä. Nyt on jo vähän helpompaa, kai. Jollain tavalla. Luultavasti vaan hyvä päivä ennen kun taas iskee masistelu päälle.

Haluaisin kovasti lukea jotain, mutta en uskaltanu ostaa kirjakaupasta kirjaa enkä oikein innostunu kaupunginkirjastosta, se on kummallinen. Häiritsee, että kirjastokortti sinne maksaa. En tiedä, onko yliopiston kirjastossa tavallisia romskuja kuinka paljon tai ollenkaan, sieltä sais ilmaseks lainaan. Kai mä vaan etin netistä jotain luettavaa, novelleja vaikka tai jotain. Kuudennen Harry Potterin alotin maanantai-iltana ja sain tiistaina myöhään luettua loppuun, ja siitä jäi kirjatoukalle nälkä.

On ikävä vaikka hyvä päivä olikin. Ikävöidä voi vaikka kuinka kivaa ois.