Perusjuttuja

Neljänneks viimenen työpäivä alkaa parin tunnin päästä, ja muutenkin on "viimeset hetket" käsillä, mitä helsinkiläiselämään tulee. Perjantaina on muutto heti kun pääsen töistä, Lahteen pitää päästä hyvissä ajoin, että on tavarat sisällä ennen kun taloyhtiöön laskeutuu hiljasuus yheltätoista illalla. Hain aamulla kaks banaanilaatikkoa tosta lähi-Alepasta, ja yllättäin ne on täynnä kirjoja. Huomenna täytyy hakea ainakin kaks laatikkoa lisää. Saa nähdä, paljonko mulla tätä tavaraa oikeestaan sitten ees on, kun kirjat ei taida viedä kun kolme laatikkoa yhteensä eikä mulla tunnu mitään muuta olevan, mitä ois "paljon." Ostin rullallisen jätesäkkejä, heittelen niihin sitten vaatteita ja lakanoita yms. mitä on pehmosta eikä tarvi pelätä, että menee rikki. Pikkasen jännittää, miten mun aikani riittää, kun torstaina iltapäivällä ennen töihinlähtöä pitäs olla kaikki siinä kunnossa, että voi perjantaina vaan lastata tavaraa autoon.

Kela muisti tänään sellasella paperilla, jossa sanotaan, että kuulun Suomen sosiaaliturvaan Saksassa ollessani. En ees kai tienny, että semmosta päätöstä tarvis, mutta onneks ne oli onkinu tiedot mun opintotukihakemuksesta ja päättäny ihan itte. Staffpointille soitin vihdoin ja viimein ja kinusin työtodistuksen. Tein muuttoilmotuksen netissä ja teinkös vielä jotain muuta... enpä kai. Tuntuu, että suurimmat asiat on nyt hoidossa, ainoo mikä on vielä huolehdittava on vakuutukset ja pankissa pitää käydä myös henk. koht. Ja pankin opintolainapäätös tuli 
muuten heti maanantaina, kun hain lainaa perjantaina illalla. Mukavan
 nopeeta toimintaa :) Nyt on vaan laskettava rahat tarkkaan, että niistä on jotain jäljellä vielä ens heinäkuussakin.

Mä taidan huolehtia ihan pikkuasioista ja sillä lailla yrittää jättää huomiotta ne isommat asiat. Tällä hetkellä eniten pelottaa/kammoksuttaa/jännittää/inhottaa se hetki, kun pitää satamassa lähteä poikaystävän kanssa eri suuntaan, minä laivaan ja hän takas juna-asemalle. Olen semmonen nyyhkyttäjä että vollotan varmaan vielä muutaman päivän päästä Saksassakin. Ja tietty ikävöin minkä kerkeän, mutta olen päättäny kehittää itelleni niin paljon tekemistä, ettei ehdi ajatella. Sepä tässä onkin hauskaa kun mun pitää olla niin pirun tunteellinen aina välillä.

Tshih.

Kash niin.
Kaks aika isoa Saksan reissun huolta on hoidossa. Kämppä on, ja nyt tuli Kelastakin opintotukipäätös, saan siis opintolainaa ja pikkasen isompaa asumislisää kun mitä nyt. Helpotti huomattavasti. Enää mietin, missä mun Erasmus-apurahani viipyy, olen ihan varma, että lähetin kaikki tarvittavat paperit ajallaan. Aamulla ennen töihinlähtöä oli kuitenkin pakko pistää yliopistolle mailia aiheesta. En saanu vielä vastausta. Mä en pidä tämmösistä epävarmoista jutuista.

Olen vakaasti päättäny, että pistän tulevien kuukausien vuokrarahoja sivuun sitä mukaan kun pystyn. Silleen on vähän turvallisempi olo, kun joka tapauksessa huolehdin raha-asioista koko ajan, ehkä jopa ihan turhaan. Ja oikeestaan ei toi Saksan reissu mun talouttani romuta, homma on hanskassa kyllä ja hanska hanskalokerossa. Silti pitää vaan koko ajan miettiä ja aatella ja huolehtia. Mieli alkaa kummiskin olla luottavaisempi.

Muuttoon on enää viikko. Koirankopperoni seuraava asukas kävi eilen katsastamassa, mimmoseen paikkaan on kaksiosta muuttamasta. Veikkaan, että vaikka kuinka näki etukäteen ja siinä juteltiin, niin onhan sen oltava shokki. Melkein neljäsosaan entisestä asunnostaan joutuu änkeytymään. Mulla oli helpompi siirtymä, kun sain tonne muuttaessani ekan oman huoneen ja olin vaan niin ilonen siitä, että ei oikeestaan vieläkään tunnu ihan hirveen pieneltä. Nyt sitten, kun oon viettäny enemmän aikaa Lahessa, niin kaipaan enemmän omaa tilaa. Myös neliöissä, ei pelkästään välimatkassa tai ajassa mitattuna.  Saksasta palattuani en varmaankaan asu enää ainakaan solussa :)

Eipä kai tässä muuta enää. Joku toinen kerta sitten lisää, jos jotain tapahtuu.

Sain kämpän!

Saksasta tuli tänä aamuna maili, jonka liitteenä oli vuokrasopimus. Kämppä on yhden hengen huone Waldhäuser-Ostin opiskelija-asuntolasta. Vuokra on 221,50e ja takuumaksu huikeat 400e, mutta sen käsittääkseni saa Saksassakin takaisin. Kyllä tulee Erasmus-stipendi tarpeeseen, kun yliopisto sen suvaitsee maksaa ensin. Iso painolasti vierähti hartioilta, nyt tiedän pääseväni nukkumaan jossain muualla kuin lähimmän sillan alla. 
Vuokrasopimus pitää faksata ensi viikon tiistaihin mennessä.

Ensimmäisen yön joudun nukkumaan retkeilymajassa, mutta ei ole suuri kustannus, kun hintaan vielä sisältyy aamiainen. Hienointa on, että tuon retkeilymajayön pystyi varaamaan netin kautta valmiilla lomakkeella ja sähköpostilla hoituu vahvistus.

Varasin vihdoin laivamatkankin Helsingistä Tukholmaan. Olin auttamattomasti liian myöhässä varaukseni kanssa, sillä halvimmat hyttipaikat oli jo menny ja joudun siksi maksamaan vähän enemmän "hienommasta"  A-luokan hyttipaikasta. Lisäksi otin meriaamiaisen, mutta en iltaruokaa, koska illalla tuskin on ikävän ja jännityksen kourissa yhtään ruokahalua, ja aamulla taas on pakko syödä kunnolla, että jaksaa päivän seikkailla Ruotsista Saksaan. Jännittää.

Mitä tästä opimme?

• Kaikkien varausten suhteen kannattaa olla liikkeellä jo muutamaa kuukautta ennen lähtöä.
  
• Vaihtoon lähtiessä menee hirveästi rahaa.
• Yleensäkin asiat kannattaa pistää kuntoon jo hyvissä ajoin, eikä tehdä niin kuin minä: kaikki jää viime tinkaan ja hoidetaan kiireessä.
• On hyvä, jos on tärkeitä ihmisiä, joille voi purkaa matkajännitystä, hermostuneisuutta ja hehkuttaa ja olla innoissaan kaikesta ja nyyhkiä kun on niin ikävä jo etukäteen.

Tilannekatsaus kuukautta ennen lähtöä

Ennen lähtöä on monta, monta asiaa, jotka on saatava hoidetuksi. Ensi viikolla mulla on töissä iltavuoro, joten voin kuluttaa ns. vapaat aamut nukkumisen sijasta myös soittelemiseen.

• pitää irtisanoa nettiliittymä, ihan tosissaan. Kaksi viikkoa olen soittanut joka päivä ja paras jonotusaika oli alle kahdeksan minuuttia. Kuuden minuutin kohdalla kuuntelin vieläkin jonotusmusiikkia, ja kärsivällisyys loppui. Ehkäpä tiistaina onni potkaisee ja jaksan jonottaa niin pitkään kuin tarvitsee.
  
• pitää soittaa viimetalviseen työpaikkaan ja kinuta työtodistus.
• pitää ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön ja järjestää vakuutukset kuntoon, hommata matkavakuutus.
• jos jaksan, soitan pankkiini ja sovin tapaamisen lokakuun alkupäiviksi. Suomen pään raha-asiat pitää saada kuntoon ja hoitumaan mahdollisimman automaattisesti.

Muuttoasiat ovat ehkä hanskassa. Pikkuserkkuni Tampereelta asti lupasi alustavasti ruveta muuttomiehekseni, ja muuttopäivä on syyskuun viimeinen. Siihen mennessä pitäisi pakata ja sitä ja tätä. Tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on taatusti tärkeiden paperien löytäminen ja järjestäminen kansioon.

Vaikka en halua kuulostaa vainoharhaiselta tai ylihuolehtivalta, mielestäni on oleellista hoitaa asiat niin, että jos jotain sattuu (mitä ei tietenkään toivota eikä edes odoteta, kaikki menee hyvin ja piste), homma pysyy hanskassa. En ehkä ole tekemässä testamenttia vielä näin nuorella iällä. Ehkä :D Jutut suunnitelluista terrori-iskuista eivät suinkaan lievennä huoltani, että "mitä jos." Älkääkä nyt ruvetko huolehtimaan tai mitään! Vakuutukset ja ennakkojärjestelyt tehdään sitä varten, että niitä ei tarvita. Tunnetusti sateenvarjokin otetaan mukaan siksi, että voidaan huomata auringon paistavan kirkkaalta taivaalta. Sovitaan, että olen vain pessimistinen realisti.
(mitä tulee tuohon testamenttipätkään, niin kaikkein pahimman sattuessa haluan itse vaikuttaa pienen omaisuuteni jakoon. Kun rintaperillisiä ei ole, haluan jakaa tavarani ja rahani tärkeille ihmisille ja piste. Enkä ole kuolemassa, piste.) Piste.

To do or not to do

Ja hyvää päivää, arvoisat juhlavieraat. Olette saapuneet parahiksi paikalle todistamaan uuden blogini syntyä. Kyseessä on siis matkablogi, jonka sisältö toivottavasti läheisesti liittyy Erasmus-vaihtooni. Ainakin kirjoitan pääosin Tübingenistä käsin :D Oikeesti mut määrättiin pitämään tätä blogia, joten nyt pidän. Seuraavaan postaukseen voi mennä ikuisuuksia, kun lähtöön on vielä/enää kuukausi ja viisi päivää.

Aleksis Kiven päivänä astun illalla laivaan (note to self: varaa laivamatka), jolla seilaan yön aikana Tukholmaan. Aamulla pitää sompailla satamasta Arlandan lentokentälle, mistä lentoni Stuttgartiin lähtee yhden maissa. Todellakin on huomautettava, että olen lähtökuoppiakin syvemmällä reissun suhteen. Vuokrasopimus on irtisanottu päättymään 30.9. Televisioluvankin sanoin irti, ehkä jopa lopullisesti, ei sitä koskaan tiedä. Siitä ei kyllä ole tullut mitään vahvistusta, mutta sittenhän sen näkee, kun on laskunmaksun aika taas lokakuussa.

Nettiliittymää olen nyt yrittänyt irtisanoa puolitoista viikkoa. Rakkahin laajakaistaoperaattorini on ilmeisesti säästänyt henkilöstökuluissa ja tiedottaa asiakaspalvelun automaattiviestissä, että "Hyvä asiakkaamme. Palveluumme on juuri tällä hetkellä tullut paljon puheluita. Pyydämme teitä soittamaan hetken päästä uudelleen. Pahoittelemme blaa blaa blaa." Ihan mieletöntä, kun niitten ei ole tarvinu palkata ketään vastaamaan puhelimeen, kun asiakkaat soittaa! Eipä ole seuraava nettiliittymäni tämän operaattorin heiniä siis..

Eurooppalaisen sairasvakuutuskortin tilasin jo keväällä. Kelalta pitää ehkä vielä pyytää lappunen, jossa sanotaan, että kuulun jo sairasvakuutuskassaan EU-maassa, joten ei tarvitse Saksassa maksaa sairasvakuutusta. Suomessa oleville vakuutuksille pitäisi myös tehdä jotain. Ja viimetalvisesta työpaikantapaisesta pitäisi pyytää työtodistus, ennen kuin muutan täältä pois.