Strasbourgin reissuraportti

Tulee tämä vihdoin täältä. Varmasti mutta hitaasti.

8.3. lähdin kahen kuorokaverin kanssa Ranskaa kattomaan. Kolmestaan saatiin jaettua matkakustannukset (kuuluista Baden-Württemberg-Ticket) niin, että kokonaisuudessaan matkojen hinnaksi tuli alle kakskymppiä per pää. Aikaa matkoihin menikin sitten neljä viis tuntia ja viitisen vaihtoa suuntaansa.. Tübingenistä Herrenbergin kautta Freudenstadtiin ja Offenburgista Strasbourgiin (jolla välillä BW-Ticket ei enää käyny. Pääsin käyttään mun BahnCard50-korttia :) ). Sää oli auringoton ja kolea, kuten aina nykyään ku jonnekin lähden.

Strasbourg oli varsin nätti kaupunki. Ilmasta huolimatta jotenkin aurinkoisen olonen. Vanhakaupunki oli kovin rauhallinen ja leppoisa ja siellä sai ihan rauhassa kävellä. Vaikka oli lauantai, ei ollu hirveesti ihmisiä. Meillä ei ollu mitään erityistä suunnitelmaa, mulle jäi mieleen syöminen ja ratikalla ajo :D

Syömässä käytiin toki ihan sen takia vain, että ranskalaiset tykkää syömisestä. Maltettiin kävellä pikkasen kauemmas juna-asemasta Ravintolaanjonkanimeäenenäämuista ja syötiin mahamme täyteen. Mun lautasellani oli ranskalaisia perunoita, grillattua makkaraa ja tomaatin neljännes makaamassa salaatinlehden puolikkaan päällä. Ruokaympyrä hyvin edustettuna. Ranskikset oli niiiiiiiiiin paljon parempia kun Mäkissä, mutta voi olla, että olen Hesessä joskus saanu parempia :D No eiii välttämättä. Oli ne aika hyviä, ja siksi edes otin koko annoksen. Niistä makkaroista niin välittäny.

Toki siellä oli sitten Strasbourgin Notre Dame -katedraali. Mielettömän hieno ja käsittämättömän korkea. Katoin netistä, että 142 metriä korkein torni. Pysyttelin kyllä ihan maan kamaralla, en tiedä edes oisko torniin saanu kiivetä. Mun pääkoppani ei anna myöten juuri kolmea metriä korkeempaa heiluttamista. Siitä katedraalista olin aika vaikuttunu, se oli kun semmoinen kolmiulotteinen palapeli :D Kauheesti pikkusia yksityiskohtia ja vaikka mitä ois ollu katottavaa.

Päivän kohokohta oli sitten avaruusaluksen näkösellä ratikalla ajelu takas juna-asemalle. Viis tuntia kerettiin kaupunkia kattella, ja riittävän kuvan siitä mielestäni sain - olen ehkä kaupunkilomailija, mutta en mä nyt pelkän kaupungin takia jaksa tuntikausia pasteerata.

Mut mut. Oli se kivaa, ja nyt olen käyny Ranskankin puolella. Maailmanmatkaaja :D

Jossain vaiheessa seuraa raportti Heidenheimista. Kärsivällisyyttä rakkaat kaksi lukijaa :)

Tee-se-itse saksalainen paikannimi

Näin pääsiäisen kunniaksi tässä blogissa harrastetaan pikkuisen kulttuuria, ja opetellaan itse muodostamaan saksalainen paikannimi. Tarkoituksena ei ole halventaa tai saattaa kovasti naurunalaiseksi mitään tiettyä paikkaa, vaan ajattelin tuoda esille mukavan huomion reissun päältä. Askartelu kuuluu pääsiäiseen :)

Ensin tarvitaan kirjaimia. Pitää olla ü ja ß, mutta å:ta ei tarvita. Sitten tarvitaan kirjainyhdistelmä -ingen- ja tätä yhdistelmää käytetään jokaisen paikannimen viimeisenä rykelmänä. Esimerkiksi Tübingen. Sitten pikkuisen mielikuvitusta kehiin.

Nyt voidaankin ruveta askartelemaan, kun kaikki tarvikkeet on pöydällä. Ingenin eteen saa pistää suunnilleen ihan mitä vaan, eikä nimen pituutta rajoiteta. On toki kiva, jos nimi mahtuu tienviittaan, mutta mikäs sitä viittaa estää vähäsen pidentämästä. Jos nimi on toooooooosi pitkä, niin varmaankin voi jakaa sen kahdelle riville. Hieno esimerkki lyhyestä paikannimestä on Singen. Hieno esimerkki pitkästä paikannimestä on Utzmemmingen, mutta varmasti pienellä vaivalla saa tehtyä vielä pidemmän. Keskimittainen, normaali paikannimi lienee vaikkapa Metzingen. On siis ihan ok yrittää tehdä tosilyhyitä tai tosipitkiä tai ihan keskikokoisia paikannimiä. Eipä niistä kuitenkaan kukaan välitä, mutta jos se kuulostaa hauskalta, niin sille voi ohikulkeissaan hymyillä.

Junalla matkustaessa paikannimistä aiheutuva viihdyke on erityisen tärkeää matkan sujuvuuden ja mukavuuden takia. Siksi saksalaisten junaratojen varsilla usein on jokin -ingen-loppuinen paikkakunta. Plochingen ja Reutlingen eivät ole kaukana täältä. Sigmaringen ja Siglingen ovat kanssa lähistöllä, joten ei niitä valmiita -ingen-päätteisä tarvitse inspiraatioksi kaukaa lähteä hakemaan.

Gundelfingenimäistä pääsiäistä teille vaan!

Tilannekatsaus

Tiedän, että oon taas jättäny blogini heitteille. Hyvät uutiset on toki, että sille ei loppua näy, koska maaliskuu kuluu kiireen merkeissä, ja huhtikuun alussa olen sen parisen viikkoa Suomessa enkä jaksa blogata sieltä.

Strasbourgin matkakertomusta joudutte valitettavasti odottamaan varmaan pääsiäiseen. En ole laiskuuttani saanu kuvia vielä koneelle, kun siihen menee varmaan kolme sekuntia ja blogia varten valkkaamiseen ehkä minuutti. Mutta kamera on pöydällä ja minä en nykyään läppäröi pöydän ääressä vaan sängyllä (patja on niin kova että sillä kärsii huoletta istua) huonossa asennossa. Iik.

Maanantaina lähen Ulmin kautta Heidenheimiin. Baden-Württembergissä pysyttelen, mutta on se Heidenheim kolmen tunnin junamatkan päässä kummiskin. Ulmissa menee maanantai, kierretään pikkusen kaupunkia ja näen ainaki Euroopan suurimman luterilaisen tuomiokirkon. Palajan torstaina silleen, että kerkeän käydä kaupassa, kun pitkäperjantaina on kaupat kiinni. Kahtotaan sitten, että millon Heidenheimin matkaraportin saatte luettavaksenne.

Pääsiäisen jälkeen tulee siskokulta \o/ muutamaksi päiväksi, tuskin sillonkaan bloggaan. Ja sitte lähen 2. päivä huhtikuuta vihdoinkin Suomeen, nään rakkaani pitkästä aikaa enkä malttaisi odottaa. On kovasti ikävä sitä miestä ja Suomea muutenkin, ruokakauppoja, peilikaappeja, kynnyksiä. Ja on ikävä Suomen pään kavereita, mutta niitäkin käsittääkseni pikkuisen näen :)

Tuun takasin 18. ja 19. päivien välisenä yönä ja sitte heti maanantaina alkaa kesälukukausi ja tiistaina on tentti yhtä seminaaria varten.

Mitä niitten Scheinien hakemiseen tulee, niin yksi pitää vielä noutaa. Se sitten kesälukukauden puolella, kun sillä opettajalla on vain kolme vastaanottoa nyt lomalla. Ensimmäinen oli helmikuussa, en jaksanu mennä, ajattelin, että meen maaliskuussa. Toka oli tällä viikolla, mutta nukuin sen yli kun aattelin, että se on vasta iltapäivällä. Kolmas on sitte huhtikuussa kun olen Suomessa. Mutta kyllä mä sen paperilappusen jostain saan sitte huhtikuun lopussakin.

Tämän mahottoman kiinnostavan jutun kirjotin vain siksi, ettette luule, että olen jotenkin lakannu olemasta tai muuta.

Murheesi ei enää suistaudu käsistä :)

Anonyymi kommentoija oli ystävällisesti etsinyt Murheesi suistan sanat.  Julkaisen kommentin suoraan tähän. Kiitos kovasti!

Murheesi suista (san. Martti Korpilahti/säv. trad)

Murheesi suista, ilmasta puista,
soi riemuvirsi, tuoksuu jo maa.
Myös virta vielä tanssiipi tiellä,
päin merta mennen noin vaahtoa.
Myös rintaraukka riemusta lyö
jäi kauas taakse talvemme yö.
Murheesi suista, ilmasta puista,
soi riemuvirsi tuoksuu jo maa.

Muistoissa mulla, myös ehkä sulla
lie musta häivä, kaik' unholaan.
Loukkoon jo huolet pois varjopuolet,
aurinko armas luo loistoaan.
Nuoruutta soipi viidat ja haat,
nuoruutta niistä itsekin saat.
Siis riemumiellä laula sä tiellä
- nuoruus on suurin lahjoista maan.

Hauskaatia sinänsä, että nuo sanat on oikeastaan täydellinen vastakohta Hornan sanotukselle. Kumpihan oli ensin? Hyvä homma kuitenkin, taas pientä matoista mieltäni häiritsee yks asia vähemmän.

Lintu kiittää ja kumartaa.

Relativ verwandte Beiträge
Horna 7.3.2008
Murheesi suista hornasta 9.3.2008

Editti: sanottajan nimi löytyi.

Murheesi suista Hornasta!

Eipä siinä kauan kestäny, minkäs sille voi kun on fiksuja lukijoita :D Kiitos vaan. Horna/Luolassa lukin on siis nimeltään myös Murheesi suista, ja guugle ei vaivaudu kertomaan mulle siihen sanoja. Sen verran kuitenkin selvisi, että Suuri Toivelaulukirja kolmosessa on sivulla 126 tämä kappale, ja arvostaisin kovasti jos joku ko. opuksen omistava tahtoisi sen tuosta kohtaa avata ja kirjottaa mulle ne sanat (ja mielellään saa ilmottaa myös sanottajan nimen jos on tiedossa, niin että voin iskeä sanat tänne blogiin. Sitä, mitä ei ole netissä, ei pian ole olemassakaan.. ). Kiitos kiitos :) Freut mich.

Strasbourgista kerron joku toinen kerta, kello on nyt tosiaan puoli yks ja tässä on kotia tultu n. puoli tuntia sitten. Rautatieala uhkaa ruveta lakkoon maanantaina, joten hyvin päästiin junilla liikkumaan.

Ötyjä!

Relativ verwandte Beiträge:
Horna 7.3.2008

Horna

Noniin rakkaat lukijat. Täti lähtee huomenna Strasbourgia kattomaan jos rautatieala ei rupea lakkoon. Siksi aikaa annan teille tehtävän.

Wärtzilä-niminen melkeinmetallibändi on tehny versionsa Juha Vainion sanottamasta Luolassa Lukin (sanat on karut mutta hei, koska ne on Vainion niin ei voi mitään). Käykää katsomassa/kuuntelemassa video, tai no, näköjään saatte sen soimaan tässä jos saatte.

Ja sitte ootte kilttejä ja kerrotte mulle (nyt tulee tehtävänanto): mikä on nimeltään se kappale, johon kuuluu tämä sävelmä? Sanat on eri, paljon nätimmät ja kovasti on perinteisen kansanlaulutanssimisen meininkiä jos oikein aavistustani tulkitsen. Sanoista en ite saa mitään muuta kiinni, kun että koko laulu mahdollisesti loppuu "..tuoksuu jo maa" ja voi olla, että olen aivan väärässä! Mutta kun satun tietämään, että arvon lukijoillani on musiikillista tietämystä, niin auttakaa Lintua hädässä..

Editti: Ensimmäinen ihminen ehdottaa, että olisi joku joululaulu. En sulje sitäkään pois. Jatkakee!

Baselin reissuraportti

Kash niin. Tosiaan kaverin kanssa kävin Baselissa tässä... puoltoista viikkoa sitten :D Eipä ole tullu taas kirjoteltua ollenkaan. Pahoitteluni.

Aamulla lähdettiin reissuun, piti olla kymmenen yli seittemän asemalla ja minähän heräsin vasta sillon. Inhoon myöhästyä, mutta se eka juna meni, ei siihen ois millään kerinny. Seuraava sitten 8.35 ja eri reittiä, mutta ei haitannu, kun asemalla pystyttiin tulostamaan pienimuotonen reittiopas. Siitä näky kaikki vaihdot, junien lähtö- ja saapumisajat sekä -laiturit. Reissattiin Horbin ja Siglingenin kautta ja oltiin perillä Baselissa hieman kahentoista jälkeen. Saksalaiset on kyllä hyviä keksimään paikannimiä. Matka rahotettiin Baden-Württemberg-lipulla, jolla saa reissata ma-pe 9.00-3.00 lähes vallan vapaasti Baden-Württembergin osavaltion alueella. Stuttgartiin sillä ei tosin pääse. Kustansi 27 euroa, ja sillä päästiin sekä minä että kaveri, joten naurettavan halpaahan tuo on, matkaa taitettiin kuitenkin reilut kolme tuntia sinne ja takasin.

Basel on mukava kaupunki ihan Saksan ja Sveitsin rajalla, ja kuuluivat sitä sveitsinsaksaansa juttelevan paikalliset. En saanu kyllä mitään selvää, mutta het ymmärsivät kyllä mua. Ehkäpä se on niin turistikaupunki, ja kun rajamuodollisuudet nyt on sellaset (ainakaan meistä ei ollu sitten yks eikä ainoo kiinnostunu), että omin jaloin pitää kävellä rajan yli, niin varmasti lappaa Saksan puolelta väkeä ja mistäs sen tietää vaikka ois saksalaisia töissäkin siellä. Baseliin tutustuttiin omin päin kävellen. Siellä oli valmiiks merkattu muistaakseni viis eri reittiä, joitten ohjeellinen kesto oli puolesta tunnista puoleentoista. Me käveltiin punanen menestyksellä, sininen erittäin heikolla menestyksellä ja siihen meni jo hermotkin kun ei niitä sinisiä päitä vaan ollu missään, ja keltanen sitten, kun oltiin rauhotuttu ja selvitty sinisen aiheuttamasta pettymyksestä. Punanen reitti oli lähinnä nähtävyyksiä, keltanen kiersi yliopiston ohi. Sininen reitti oli vaan ärsyttävä. Pyörittiin koko ajan kuitenkin Baselin vanhemmassa kaupunkipuoliskossa. Rein siitä virtaa läpi - enää pitäs "livenä" nähdä Tonava ja Main ja sitte oon ihan tyytyväinen, mutta saapi nyt nähdä.

Hintataso yllätti. Ei kyllä tuhlailtu rahaa kun oltiin kattelemassa vaan, mutta yks euro on reilu puoltoista frangia ja minä sain hassattua ehkä 30-40 frangia vain.. Siitäkin meni 27 frangia postikortteihin ja postimerkkeihin. Mäkkärissä käytiin syömässä ja siellä pysty ostamaan euroilla ruokansa. Sveitsiläistä suklaatakin ostettiin pikkunen pussukka, oli suklaaksi kallista mutta suussasulavan ihanan hyvää :) Ei mitään vuoden vanhoja hyllyn perillä lojuneita suklaarasioita vaan semmosta tuoretta irtosuklaata epämääräsen muotosina levyinä. Voisivat Suomessakin harrastaa tommosta enemmän *lurps*

Seuraavana päivänä kyllä tiesi kävelleensä. Sitä seuraavanakin vielä :D Mulla ei ollu parhaat mahdolliset kengät siihen tarkotukseen ja sen kyllä tunskin sitten. Mutta mukava reissu oli, vaikkei mitään pakollista museokäyntiä tehty tai kierretty tuhatta ja sataa kaikkia reittejä ja hyvä niin. Tykkään tommosesta rennosta muka-spontaanista touhusta enemmän kun tiukasti aikataulutetusta ja "pakkotehdäsitäjatätä"-lomailusta. Kotona olin yhentoista jälkeen illalla, aivan uuvuksissa mutta oli se sen arvosta :)

Tähän loppuun vielä parit pikku linkit, kun väittäävät, että blogipostauksissa pitäsi niitä olla jos meinaa jotakuta hyödyttää.

Baden-Württemberg-Ticket (löytyy kun hieman rullaa alaspäin)
Baselin kaupungin sivut, turistiystävälliset!
Läderachin suklaamyymälän kotisivut