Tiedän, että oon taas jättäny blogini heitteille. Hyvät uutiset on toki, että sille ei loppua näy, koska maaliskuu kuluu kiireen merkeissä, ja huhtikuun alussa olen sen parisen viikkoa Suomessa enkä jaksa blogata sieltä.
Strasbourgin matkakertomusta joudutte valitettavasti odottamaan varmaan pääsiäiseen. En ole laiskuuttani saanu kuvia vielä koneelle, kun siihen menee varmaan kolme sekuntia ja blogia varten valkkaamiseen ehkä minuutti. Mutta kamera on pöydällä ja minä en nykyään läppäröi pöydän ääressä vaan sängyllä (patja on niin kova että sillä kärsii huoletta istua) huonossa asennossa. Iik.
Maanantaina lähen Ulmin kautta Heidenheimiin. Baden-Württembergissä pysyttelen, mutta on se Heidenheim kolmen tunnin junamatkan päässä kummiskin. Ulmissa menee maanantai, kierretään pikkusen kaupunkia ja näen ainaki Euroopan suurimman luterilaisen tuomiokirkon. Palajan torstaina silleen, että kerkeän käydä kaupassa, kun pitkäperjantaina on kaupat kiinni. Kahtotaan sitten, että millon Heidenheimin matkaraportin saatte luettavaksenne.
Pääsiäisen jälkeen tulee siskokulta \o/ muutamaksi päiväksi, tuskin sillonkaan bloggaan. Ja sitte lähen 2. päivä huhtikuuta vihdoinkin Suomeen, nään rakkaani pitkästä aikaa enkä malttaisi odottaa. On kovasti ikävä sitä miestä ja Suomea muutenkin, ruokakauppoja, peilikaappeja, kynnyksiä. Ja on ikävä Suomen pään kavereita, mutta niitäkin käsittääkseni pikkuisen näen :)
Tuun takasin 18. ja 19. päivien välisenä yönä ja sitte heti maanantaina alkaa kesälukukausi ja tiistaina on tentti yhtä seminaaria varten.
Mitä niitten Scheinien hakemiseen tulee, niin yksi pitää vielä noutaa. Se sitten kesälukukauden puolella, kun sillä opettajalla on vain kolme vastaanottoa nyt lomalla. Ensimmäinen oli helmikuussa, en jaksanu mennä, ajattelin, että meen maaliskuussa. Toka oli tällä viikolla, mutta nukuin sen yli kun aattelin, että se on vasta iltapäivällä. Kolmas on sitte huhtikuussa kun olen Suomessa. Mutta kyllä mä sen paperilappusen jostain saan sitte huhtikuun lopussakin.
Tämän mahottoman kiinnostavan jutun kirjotin vain siksi, ettette luule, että olen jotenkin lakannu olemasta tai muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti