Murheesi suista Hornasta!

Eipä siinä kauan kestäny, minkäs sille voi kun on fiksuja lukijoita :D Kiitos vaan. Horna/Luolassa lukin on siis nimeltään myös Murheesi suista, ja guugle ei vaivaudu kertomaan mulle siihen sanoja. Sen verran kuitenkin selvisi, että Suuri Toivelaulukirja kolmosessa on sivulla 126 tämä kappale, ja arvostaisin kovasti jos joku ko. opuksen omistava tahtoisi sen tuosta kohtaa avata ja kirjottaa mulle ne sanat (ja mielellään saa ilmottaa myös sanottajan nimen jos on tiedossa, niin että voin iskeä sanat tänne blogiin. Sitä, mitä ei ole netissä, ei pian ole olemassakaan.. ). Kiitos kiitos :) Freut mich.

Strasbourgista kerron joku toinen kerta, kello on nyt tosiaan puoli yks ja tässä on kotia tultu n. puoli tuntia sitten. Rautatieala uhkaa ruveta lakkoon maanantaina, joten hyvin päästiin junilla liikkumaan.

Ötyjä!

Relativ verwandte Beiträge:
Horna 7.3.2008

Horna

Noniin rakkaat lukijat. Täti lähtee huomenna Strasbourgia kattomaan jos rautatieala ei rupea lakkoon. Siksi aikaa annan teille tehtävän.

Wärtzilä-niminen melkeinmetallibändi on tehny versionsa Juha Vainion sanottamasta Luolassa Lukin (sanat on karut mutta hei, koska ne on Vainion niin ei voi mitään). Käykää katsomassa/kuuntelemassa video, tai no, näköjään saatte sen soimaan tässä jos saatte.

Ja sitte ootte kilttejä ja kerrotte mulle (nyt tulee tehtävänanto): mikä on nimeltään se kappale, johon kuuluu tämä sävelmä? Sanat on eri, paljon nätimmät ja kovasti on perinteisen kansanlaulutanssimisen meininkiä jos oikein aavistustani tulkitsen. Sanoista en ite saa mitään muuta kiinni, kun että koko laulu mahdollisesti loppuu "..tuoksuu jo maa" ja voi olla, että olen aivan väärässä! Mutta kun satun tietämään, että arvon lukijoillani on musiikillista tietämystä, niin auttakaa Lintua hädässä..

Editti: Ensimmäinen ihminen ehdottaa, että olisi joku joululaulu. En sulje sitäkään pois. Jatkakee!

Baselin reissuraportti

Kash niin. Tosiaan kaverin kanssa kävin Baselissa tässä... puoltoista viikkoa sitten :D Eipä ole tullu taas kirjoteltua ollenkaan. Pahoitteluni.

Aamulla lähdettiin reissuun, piti olla kymmenen yli seittemän asemalla ja minähän heräsin vasta sillon. Inhoon myöhästyä, mutta se eka juna meni, ei siihen ois millään kerinny. Seuraava sitten 8.35 ja eri reittiä, mutta ei haitannu, kun asemalla pystyttiin tulostamaan pienimuotonen reittiopas. Siitä näky kaikki vaihdot, junien lähtö- ja saapumisajat sekä -laiturit. Reissattiin Horbin ja Siglingenin kautta ja oltiin perillä Baselissa hieman kahentoista jälkeen. Saksalaiset on kyllä hyviä keksimään paikannimiä. Matka rahotettiin Baden-Württemberg-lipulla, jolla saa reissata ma-pe 9.00-3.00 lähes vallan vapaasti Baden-Württembergin osavaltion alueella. Stuttgartiin sillä ei tosin pääse. Kustansi 27 euroa, ja sillä päästiin sekä minä että kaveri, joten naurettavan halpaahan tuo on, matkaa taitettiin kuitenkin reilut kolme tuntia sinne ja takasin.

Basel on mukava kaupunki ihan Saksan ja Sveitsin rajalla, ja kuuluivat sitä sveitsinsaksaansa juttelevan paikalliset. En saanu kyllä mitään selvää, mutta het ymmärsivät kyllä mua. Ehkäpä se on niin turistikaupunki, ja kun rajamuodollisuudet nyt on sellaset (ainakaan meistä ei ollu sitten yks eikä ainoo kiinnostunu), että omin jaloin pitää kävellä rajan yli, niin varmasti lappaa Saksan puolelta väkeä ja mistäs sen tietää vaikka ois saksalaisia töissäkin siellä. Baseliin tutustuttiin omin päin kävellen. Siellä oli valmiiks merkattu muistaakseni viis eri reittiä, joitten ohjeellinen kesto oli puolesta tunnista puoleentoista. Me käveltiin punanen menestyksellä, sininen erittäin heikolla menestyksellä ja siihen meni jo hermotkin kun ei niitä sinisiä päitä vaan ollu missään, ja keltanen sitten, kun oltiin rauhotuttu ja selvitty sinisen aiheuttamasta pettymyksestä. Punanen reitti oli lähinnä nähtävyyksiä, keltanen kiersi yliopiston ohi. Sininen reitti oli vaan ärsyttävä. Pyörittiin koko ajan kuitenkin Baselin vanhemmassa kaupunkipuoliskossa. Rein siitä virtaa läpi - enää pitäs "livenä" nähdä Tonava ja Main ja sitte oon ihan tyytyväinen, mutta saapi nyt nähdä.

Hintataso yllätti. Ei kyllä tuhlailtu rahaa kun oltiin kattelemassa vaan, mutta yks euro on reilu puoltoista frangia ja minä sain hassattua ehkä 30-40 frangia vain.. Siitäkin meni 27 frangia postikortteihin ja postimerkkeihin. Mäkkärissä käytiin syömässä ja siellä pysty ostamaan euroilla ruokansa. Sveitsiläistä suklaatakin ostettiin pikkunen pussukka, oli suklaaksi kallista mutta suussasulavan ihanan hyvää :) Ei mitään vuoden vanhoja hyllyn perillä lojuneita suklaarasioita vaan semmosta tuoretta irtosuklaata epämääräsen muotosina levyinä. Voisivat Suomessakin harrastaa tommosta enemmän *lurps*

Seuraavana päivänä kyllä tiesi kävelleensä. Sitä seuraavanakin vielä :D Mulla ei ollu parhaat mahdolliset kengät siihen tarkotukseen ja sen kyllä tunskin sitten. Mutta mukava reissu oli, vaikkei mitään pakollista museokäyntiä tehty tai kierretty tuhatta ja sataa kaikkia reittejä ja hyvä niin. Tykkään tommosesta rennosta muka-spontaanista touhusta enemmän kun tiukasti aikataulutetusta ja "pakkotehdäsitäjatätä"-lomailusta. Kotona olin yhentoista jälkeen illalla, aivan uuvuksissa mutta oli se sen arvosta :)

Tähän loppuun vielä parit pikku linkit, kun väittäävät, että blogipostauksissa pitäsi niitä olla jos meinaa jotakuta hyödyttää.

Baden-Württemberg-Ticket (löytyy kun hieman rullaa alaspäin)
Baselin kaupungin sivut, turistiystävälliset!
Läderachin suklaamyymälän kotisivut

Kirjallisuutta netissä

On tuo internetti ihmeellinen paikka. Nimittäin nyt voi jopa tilata kirjoja sähköpostiinsa taikka rss-lukijaansa pienissä pätkissä :D Pointti on siis se, että ihmiset lukee enemmän ja enemmän netissä, ja tarjonta vastaa kysyntään. Mutta mennääs nyt järjestyksessä. Pahoittelen, että linkit vie saksan- ja englanninkielisille sivuille, mutta kyllähän te pärjäätte. Kaikki avautuu uusiin ikkunoihin (toivottavasti, jos ei, jättäkää kommentti).

• 10 ways to save money on books

Mulla oli tylsää netissä. Luen paljon, mutta tätä nykyä enemmän Googlen kautta eri blogeja (eilen kun tarkistin, niin tilauksessa on 58 kaheksan eri sivustoa. Tosin niistä vaan ehkä puolta päivittää kukaan edes sillon tällön, vois siivota mutta.), toki oikeitakin kirjoja välillä. Ja pitäs lukea enemmän, tiedän. Talousasiat ja oman talouden hallinta kiinnostaa myös, ja kun tietää mistä ettii, niin löytää. Tuon linkin kautta päädyin tämmöiselle sivustolle:

• Dailylit: Read books by email and RSS

En ole vielä ihan hirveästi tutustunu, mutta homman idea on, että ihmiset voi tuolta pientä maksua vastaan ja hyvin monta teosta myös ihan ilmasiks tilata sähköpostiin tai rss-lukijaan ns. päiväannoksina, kappale kerrallaan. Eipä voi kun kiitellä että jollain on välähtäny. Vaikka ei niin harrastaiskaan tuota lukemista, niin tolla systeemillä tulee ihan vahingossa luettua. Itselleni tilasin saman tien Emily Brontën Wuthering Heightsin ja Karl Marxin The Communist Manifeston. Kumpikin opus kuuluu yleissivistykseen ja tällä konstilla ne tulee luettua huomaamatta. Brontë kestää 145 päivää ja Manifesti 13. Ja tokiti ne on ilmaseks jaossa, kun kun.. pitäs nimittäin perehtyä kai tekijänoikeuteen, mutta käsittääkseni kirjottajan/oikeuksien omistajan kuolemasta on kulunu riittävän kauan.

Miinuksina tietenkin lukukokemuksen sirpaloituminen, koska tolla systeemillä ei voi antaa kirjan viedä mennessään. Tietokirjatyyppisempi teos taas toimii paremmin, mutta Manifestissakin on johtoidea ja epäilen, että yön yli nukkuessa edellisen päivän lukemiset unohtuu. Lisäksi kaikki kirjat on käsittääkseni englanninkielisiä.

Ilmasta luettavaa usiammallakin kielellä löytyy ei-niin-kätevässä? muodossa tunnetusti täältä

• Project Gutenberg

Internationale Krimis -blogissa 18.2.2008 Sie lesen ... sie lesen nicht ihmetellään amerikkalaisten tutkimustuloksia, kun kirjat päätyy aina vaan harvemmin hyllystä aivoihin asti.

Se on muuten niin, että pitäs aina merkata jotenkin ne artikkelit toisten blogeista, joihinka liittyen meinaa itte kirjottaa.

Lisäksi tässä muutama päivä sitten huomasin muutamassa amerikkalaisblogissa maininnan, että parin päivän ajan voi ladata ilmaiseksi Suze Ormanin kirjan Women & Money, ja minähän latasin. Lukenu en kyllä vielä oo. Mutta vaikuttaa siltä, ehkä pikkasen pelottavastikin, että ihmisillä ei oo mitään sitä vastaan, että ne tuijottaa tietokoneen ruutua ja lukee kirjaa internetistä o.O And I'm one of them.

Ja niin. Miten tää postaus liittyy blogini aiheeseen? Noh, menneellä lukukaudella osallistuin Internet-Literatur: Schreiben im Internet -seminaariin. Aiheena mielenkiintoinen, mutta seminaarina.. tylsä... :D Mutta älkää kertoko kellekään. Jos jonkun saksantaidot riittää, niin mun osuuteni projekteihin löytää Postkarten aus Tübingen -sivustolta (linkki vie suoraan tekstiin).

Voisin toki pohtia pitkällisestikin internetin ja kirjallisuuden suhdetta, mutta en vaan jaksa. Olen laiska. Jonain päivänä päivitän linkkilistan tohon sivupalkkiin, pistän muutaman opiskelualaan liittyvän blogin.

Ja kun ollaan Saksassa, niin pitää todeta, että en vastaa linkittämieni sivustojen sisällöstä ja toisten tekijänoikeuksiin en puutu. Tämä koskee muuten koko blogia, jos jollekin sattuu tulemaan epäselvyyksiä mieleen. Pitäskö mun järkkäillä oikein Impressum itelleni? Hassulta tuntuis, kun semmosiahan harrastaa vaan "oikeat" ja "isot" sivustot. Tää on vaan pieni ja vaatimaton blogi.

Sonnen-Scheine

Nyt on kaheksan opintopistettä kasassa ihan virallisesti. Täällä jaetaan paperilappusia sen sijaan, että kirjattais kaikki tietokoneelle yhteen paikkaan, mikä tosin on muuttumassa uuden B.A.-tutkinnon myötä. Mulla on kolme niitä semmoisia lappuja :)

Kaks pistettä sain kurssista "Einführung in die Computerphilologie" jolla me käytännössä yritettiin tajuta jotain xml-taggauksesta ja leikittiin Faustilla ja xslt-ohjelmointikielellä pari vikaa päivää. Mitään ei jääny päähän mutta saihan siitä kaks pistettä. Suht turha kurssi (mutta kääntäjän pitää tietää kaikenlaista ja ja ja. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka päätyisin ihan vaan huvikseni opiskelemaan ohjelmointia. Sinänsä kannatti kyllä kun sain hyvän kaverin siltä kurssilta :) ). Pisteitten eteen ei tarvinu tehä muuta kun istua ne puuduttavat kaks viikkotuntia sillä kurssilla.. ja vähän näyttää siltä että kuuntelee ja pikkasen yrittää säätää esimerkiksi niin, että saa xml-tagatun Faustin otsikon näkymään html-muodossa isona ja lihavoituna. En onnistunu :D Käteen jäi Proseminar-Zeugnis (todistus proseminaarista?) muistaakseni.

Kolme pistettä sain kurssista "Deutsche Sprachgeschichte im 20. Jahrhundert" eli saksan kielen historia 1900-luvulla. Kaks viikkotuntia luennolla istumista. Oli tyyyyyyylsäääääää vaikka asia sinänsä mielenkiintonen :D Mielummin lueskelen tommosiakin vapaaehtosesti jostain kirjasta vaan omalla ajallani omaks huvikseni. Pisteitten saamiseks piti tehä tentti, mutta arvosanaa ei ollu pakko haluta todistukseen. Ois mun ehkä kannattanu mutta mitä sitä turhia, sain nimittäin tentistä 2,0. Ja täällä 1,0 on paras arvosana ja 5,0 sitten taas hylätty. Ihan eri lailla menee ku Suomessa. Käteen jäi Vorlesungszeugnis (luentotodistus).

Loput kolme pistettä sain kurssista "Wissenschaftliches Schreiben an der deutschen Universität für internationale Studierenden" - tieteellistä kirjottamista kansainvälisille opiskelijoille. Kurssi oli oikein mukava, aika meni aina nopeasti. Aina välillä piti tehdä pieniä kotitehtäviä ja lisäksi olla aktiivinen tunnilla, mikä ei ollu vaikeeta. Ja ku sieltäki kolme kaveria löyty niin.. niistä tosin kaks häippäsee Puolaan tän kuun loppuun mennessä, kun ne on vaan lukukauden vaihdossa. Taisi olla nimeltään Teilnahmeschein (osallistumistodistus) se paperi.

Noi kaikki kolme kurssia edellytti lisäks säännöllistä läsnäoloa, mikä sekään nyt ei ihan mahdottomuus ollu.

Lukukaudessa pitäs hienojen säädösten mukaan kerätä 30 opintopistettä, että valmistuis näppärästi ja taloudellisesti viidessä vuodessa maisteriks. Suomessa olen 8,5 pistettä jäljessä aikataulusta :D Ja tältä lukukaudelta täällä ei tule kun ehkä n. 25 pistettä, jos pääsen kaikista tenteistä läpi. Kaks on vielä jäljellä, huomenna ja ylihuomenna. Raportoin kyllä sitten :)

Varoitus: sisältää juonipaljastuksia!!

On tää vaihdossa oleminen vaikeeta. Ei luulis vaikka sen tietää.

Ensi viikon perjantaina on suullinen tentti sodanjälkeisistä kulttuuriteorioista. Olen nyt lukenu puolet artikkeleista ja 3/4 sivumäärästä. Tuntuu etten ole tajunnu mitään. Freudia, Kracaueria, Foucaultia, Geertziä, Simmeliä, Dineriä ja Bhabaa on lukulistalla ja mene niin yli ettei ympäri kerkiä. Freudin tajusin ehkä jotenkin. Siinä oli pointtina se, että minuudessa on eri tasoja ja yhteiskuntajärjestys heijastelee niitä tasoja ja aina ylempää tasoa vastaan joutuu taistelemaan ja sitten tulee syyllisyydentunne kehiin. Kuulostaa kyllä siltä etten oo totakaan tajunnu. Kracaueria pänttäsin kolme tuntia enkä kyllä ymmärtäny yhtään mitä se selitti. Hirveä ongelma sillä oli palkollisista jotka on alemmassa asemassa työpaikalla kun varsinaiset työntekijät. Foucault selitti jostain taulusta kolmisenkymmentä sivua enkä tajunnu sen pointtia. Geertzin luin äsken ja sen jutuissa ei ollu päätä eikä häntää. Dichte Beschreibung ei sano mulle edelleenkään yhtään mitään. Yks Foucault, Simmel, Bhaba ja Diner on vielä lukematta.

Mun kuulemma pitäs olla vähemmän koneella ja enemmän ihmisten ilmoilla. En kiellä. Kuulemma ihan sama on olla Suomessa kun täällä, kyllä sitä kieltä oppii koulun penkillä istumalla. Olen eri mieltä. Suosittelen kielenopiskelua ihan kaikille. Kunnollista kielitaitoo ei vaan voi saavuttaa kielioppikirjasta kurkkimalla ja piste. Lähtekää itte vaihtoon edes puoleks vuodeks ja tulkaa sitten neuvomaan mulle missä mun pitää olla.

Sitten on tietysti nämä hauskat kaverisuhdeasiat, jotka on menny ihan käsittämättömiks viime aikoina. Kukaan ei oo kuollu mutta neekeripoikia on silti vaan yheksän. Mutta siltäkin yheltä opin kaikenlaista, kuten että luulo ei oo tiedon väärti, ja jos hälytyskellot soi niin mun on aika viheltää peli poikki ihan itte eikä lapsellisuudessani muistella menneitä. Mutta nyt on sekin hoidettu pois alta minusta riippumatta, tavallaan. Virallisen kertomuksen mukaan minä kuitenkin otan siitä vastuun, ettei toisen osapuolen tarvi miettiä tekemisiään. Minä en rupee kenenkään ajatustenlukijaks, jos ei voi itte puhua mikä mättää niin omahan on ongelmansa. Eihän näissä tilanteessa häviäjiä tai voittajia ole, mutta siltipä ketuttaa kun en ehtiny ensin. Siltä tuntuu nyt. Yks toinen neekeripoika, joka olinpaikka vielä tiedetään, on sitä mieltä, että ko. asiaintila on väliaikanen ja kaikki korjaantuu viim. huhtikuussa. Saa nähdä. En tiedä kiinnostaako mua.

Asiaan liittyen mielenkiintonen artikkeli, jonka neuvoja oisin tietysti itekin voinu noudattaa mutta luin sen vasta jälkeenpäin.

Viime aikoina on tuntunu ettei oo muuta tehny kun puolustanu itteensä, tekemisiään ja parisuhdettaan. Hitto että voi olla vaikeeta joillekin tajuta, että kaikki ei oo samanlaisia ja kyllä, eri jutut toimii eri ihmisille eri lailla.

Lyh. päiv.

Kuorosta on nyt kahden kuukauden tauko, kevätloman aikana ei oo kuoroa :( tänään oli esiintyminen kansainvälisen teatteriryhmän kanssa. Me hoilotettiin kolme laulua, pääosassa oli se teatteriryhmä mutta ne oli ihan hyviä ollakseen harrastelijoita :) Kesälukukaudella hoilotan ehdottomasti mukana, on se niin hauskaa touhua. Ja rentoa. Tosta ois jopa pari opintopistettä saanu jos ois halunnu :D Mutta en mä niillä mitään tee, en mä opiskele sillon kun vapaa-ajallani hoilotan kuorossa. Mutta mikäs siinä :) Voihan sitä sitte kesän lopuks pyytää jonkunnäkösen pisteettömän todistuksen ihan vaan muistoksi.

Mulla oli ensimmäinen tentti tänään. Kolme varttia aikaa ja kolmeen kysymykseen piti vastata. Pyysin arvosanattoman todistuksen, mutta luulen että niillä vastauksilla saattais saksalaisten väärinpäisellä asteikolla melkein kakkonen irrota. Mutta eipä niillä arvosanoilla oikein taida mitään tehdä, kun niillä on kuitenkin eri perusteet arvostella kun Suomessa. Ja tiedän, että mulla on sanajärjestys ihan mettikössä :D Nyt on enää kolme tenttiä jäljellä, ne on kaikki ens viikolla. Pitäs lukea..

Tiettekö kun joku sanoo jotain ja sitten se jotain jää pyörimään päähän ja sitä rupeaa miettimään omaa käytöstään sen jonkun valossa ja vaikka tietää että se jotain ei pidä paikkansa niin sitä kuitenkin koko ajan miettii että voiko nyt tehdä sitä ja tätä. Ni menee hermot ja yöunet.