Heidenheimin reissuraportti

Parempi myöhään kun ei sillonkaan (lue: kaikki kliseet käy), joten tässä vihdoin viimein reilun kuukauden myöhässä Heidenheimin reissuraportti. Luku(kausi)lomalla olin kaverin kotikotona käymässä muutaman päivän 17.3.-20.3. Teen tän lyhyesti ja ytimekkäästi, en jaksa pitkiä pätkiä selittää, kun en oikein tarkalleen muistakaan kaikkea :D

               

17.3. Yhentoista aikoihin lähdin junalla Ulmiin, johka olin sopinu kaverini kanssa rehvit yheksi. Ulmissa piti käydä siksi, että näkisin Tonavan ja paikallisen katedraalin, joka taisi nyt olla se korkein protestanttinen mitä löytyy. Olihan se hieno. Vaikutelma vaan lässähti, kun ympärillä oli uutta, modernia ja betonimöhkälemäistä rakennusta vieri vieressä... En ymmärrä miksei voi ottaa alkuperästä ympäristöä huomioon, kun kaupunkia rakentaa uudestaan pommitusten jälkeen. Mutnoh.

Illalla sitten käytiin pieni kävelylenkki Heidenheimissa, katsastettiin paikallinen linna sekä semmoinen eläinpuiston tapainen. Villisikoja ja peuroja, lintuja ja muhvelipuhveleitakin taisi olla. Oli vaan niin hämärää jo, että ei tullu kunnollisia kuvia. Pikkuruisen ehkä tahtoisin itekin asua (oikeassa elämässä) semmosessa paikassa, josta on kävelymatka mukaville kävelyreiteille. Ettei tarvi kun kävellä vaan ja hups, ollaankin jo tuijottelemassa villisikoja.

18.3. Aamulla lähdettiin 15km päähän Steiff-lelumuseoon. Kaikilla pehmoleluilla on nappi toisessa korvassa, ja ne maksaa tajuttoman paljon. Seittemän sentin korkunen nallehääpari maksoi yhteensä satkun.. Ilman häävaatteita samanlaiset nallet sai kaheksallakympillä. Kuulemma turistit silti raahaa säkkikaupalla leluja muistoksi reissultaan, ja noilla hinnoilla ne varmaan onkin keräilykappaleita. En museoista tai näyttelyistä niin perusta, mutta oli ne jotkut nallukat ja pupuset ihan sulosia :D  

Iltapäivällä pääsin käymään Charlottenhöhle-nimisessä kalkkikiviluolassa. Puoli kilometriä pitkä, vilponen (kesät talvet 9 astetta lämmintä) ja epämiellyttävän kostea, paikoin ahdas mutta ei onneksi pimeä. Olin ilonen, että pääsin käymään, ja olin ilonen, että pääsin sieltä ulos kierroksen jälkeen. Teräväpäisiä stalagmatikiittejä ei ollu juuri ollenkaan, enemmän erimuotosia kalkkikerrostumakasoja. Jotkut näytti täytekakulta ja toiset kananmunalta.

  19.3. Aamulla tehtiin pikainen kierros Heidenheimin keskustassa. Käytiin taidemuseossa, jonne pääsymaksu oli hurjat 75snt opiskelijoilta, siellä oli kopioita Picasson julisteista. Edelleenkään en ymmärrä taiteesta mitään, mutta olihan se sivistävää ja mieltäylentävää kummiskin. Iltapäivällä lähdettiin sitten ajamaan Baijerin puolelle Nördlingeniin. Kummallinen pyöreä kaupunki, joka on ahtautunu muurin sisäpuolelle :D Muurin päällä pääsi kävelemään, mutta ei kierretty koko kaupunkia, neljäsosa vaan. Pakollinen turistikummallisuus oli sininen postilaatikko.

                    

20.3. En ole enää aivan varma, mutta torstaiksi ei isäntäväki ollu järjestäny mitään erikoisohjelmaa, joten pelattiin kaverini kanssa lautapelejä vähän, ja otin perheestä kissoineen kuvatuksia aika räpsimällä. Koko reissun kuvasaldo oli muuten n. 300 omia ja n. 80 vieraita kuvia.. Oi tätä digiaikaa, kun ei tarvi osata kuvata. Tuurilla ehkä kymmenesosa onnistuu hyvin. Neljän junalla lähdin reissaamaan takasin Tübingeniin, ja kerkesin Heidenheimista justiin pois kun siellä alko sataa lunta ja tuulla turhan kovasti. Tübingenissä sitten satokin vettä.

Kaverin vanhempien luona mulla oli käytössä talon alakerrassa oma olkkari, makuuhuone, kylpyhuone ja keittiökin ois ollu pikkunen, jos oisin tarvinnu. Mulla ei oo koskaan ollu niin isoa kämppää o.O Talon seinät oli vuorattu kirjoilla, mummon tekemillä käsitöillä, kuvilla ja maalauksilla, koriste-esineillä.. tykkäsin kovasti olla ja tunsin itteni todella tervetulleeksi, mitä harvoin koen.