Täysin aiheeton kirjoitus

Korostan heti alkuun, että en hyökkää opiskelijoita enkä heitin lapsiaan vastaan missään tapauksessa. Rouva ministerin kanssa vaan olen eri mieltä..

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200805097629752_uu.shtml

Kaveri heitti tuommoisen linkin. Olen vähän, tai no, vähän enemmän järkyttyny. Sosiaali- ja terveysministeri Hyssälä on saanu oikein loistoidean: tehkääs nuoret lapset jo opiskeluaikana niin valmistutte nopeammin!

Alkuun on sanottava, että toki on niitä superäitejä, jotka hoitaa vuoden vanhaa samalla kun kirjottavat graduaan. Kunnioitus ja arvonanto heille ja muillekin opiskelijaäideille.

Mitä minä aiheesta tiedän:

• vuonna 2005 Suomessa siirryttiin yliopistoissa kaksportaiseen tutkintojärjestelmään, joka tarkottaa, että opiskellaan ensin kandi kolmessa vuodessa ja päälle maisteri kahdessa vuodessa. Kaksi vuotta annetaan lisäaikaa jostain tosi hyvästä syystä, äitiys taitaa olla yksi niistä. Opintotukea saa yliopisto-opintoihin 55 kuukauden ajan.
• Opintotuki ei ole suuren suuri, äitiyslomalainen ei saa opintotukea. Äitiyspäivärahan perusteena käytetään opiskelijan tuloja, joka tarkottaa reilut 250e/kk jos ei ole käynyt töissä opiskelujen ohella (mikä lienee jo itsestäänselvyys, että työpaikka on ollut jonkinlainen). Jos opiskelijaäidin puoliso ei ole hyvinpalkatussa kokopäivätyössä, niin millä perheen on tarkoitus elää? (Minä en tiedä todellisuudesta vielä mitään, mielellään saa korjata ja kertoa omia mielipiteitään.) Pahimmassa tapauksessa opiskelijaäidillä on opiskelijamies.
• Missä vaiheessa opiskelijan pitää saada lapsi, jotta lapsen saanti ja perheen kasvaminen nopeuttaa opiskeluja, nostaa opiskelumotivaatiota ja oikeuttaa maisterintutkintoon?
• (Todellisuudesta en tiedä tässäkään mitään, mutta humanistiopiskelijattarena käsitykseni työmarkkinoista ei ole kovin ruusuinen.) Nuorille naisille yleensäkin tarjotaan mieluiten pätkätöitä, ei hyvä. Nuorille naisille, joilla on pieniä lapsia, tarjottaneen pätkätöitäkin kovin pitkin hampain. Nuoret naiset, joilla on pieniä lapsia mutta ei tutkintoa, tekevät pitkin hampain niitä pätkätöitä, joita saavat. Ei hyvä. (Toivon, että käsitykseni todellisuudesta on erittäin väärä, ja taas saa korjata mielellään.)
• Opiskelijoitten lisääntyminen on naisten ongelma. Miesten opiskelutahtiin ei vaikuttane juurikaan...

Tämän kirjoitan ihan siksi, että olen huolissani omasta työllistymisestä sitten valmistumisen jälkeen. Haluaisin lapset nuorena, mutta mistä sitten saan töitä jne jne jne. Tehdään kaikista lähihoitajia ja siivoojia (joita tarvitaan ja joitten työtä arvostan ja joille ennen kaikkea riittää töitä!) niin ongelma poistunee, porukka valmistuu parahiksi kun täyttää 21 ja voi saman tien ruveta värkkäämään jälkeläisiä.

Ärsyttää vaan tuommoinen.. Näen kolme epäkohtaa/ongelmaa, ja ne ovat a) aika, b) raha, c) jaksaminen sekä d) hyssälän ideaalimaailma ei vastaa omaa käsitystäni opiskelijaelämästä. Mutta mulla ei olekaan vielä vakituista naurettavan hyväpalkkasta työpaikkaa, en ole julkkis enkä 30 vuotta itseäni vanhempi, niin en tiedä asioista vielä mitään. Kun ei sitä perhettäkään ole.

Hyvä puoli on toki se, että niitä superihmisiä on, jotka onnistuvat ja haluavat yhdistää perheen ja opiskelun+työssäkäynnin. Äitienpäivän kunniaksi voisi heitä onnitella, minusta ovat superihmisiä. Itsellekin muksu toki kelpaisi, paikoilleen asettautuminen ja perheen perustaminen, mutta ei musta taida siihen vielä olla.. Enkä halua, että kukaan rupeaa siihen painostamaan jostain ylhäältä päin.

Viimenen editti, lupaan :D

Tommosen lausunnon takia harkitsisin kyllä vakavasti, mitä puoluetta seuraavissa vaaleissa äänestän. Onnekseni rouva ministeri sattuu olemaan keskustalainen, niin ei tarvitse. Tämmöiset tavalliset tallaajat kun tekee päätöksiä pitkälti sen perusteella, mitä julkisuudessa näkyy, kun ei politiikka ihmeemmin sinänsä kiinnosta. Ei niin paljon, että jaksaisin pintaa syvemmältä kaivaa.

Kulturelles Leben

Kaipa tää kouluelämä rupee taas lutviutumaan. Tänään ei ollu kun syntaksiluento, mutta uskallan väittää, että tajusin melkein kaiken mitä se opettaja sano. Syy? Kuuntelin :D Niinhän ne väittäät, ettei kannattais aikaansa luennoilla tuhlata jos siellä ei mitään jää päähän.

Perjantaina ehkä kattomaan Der goldene Kompass ihan saksaks lehvaan yhen kaverin kanssa. Eka saksaks dubattu leffa täällä. Kulttuuria, kulttuuria.

Hankin vihdoinkin viime viikon lopulla kirjastokortin kaupunginkirjastoon. Täällä moisesta lystistä joutuu maksamaan: puolen vuoden kortti 8,5e. En tiedä mihin perustuu moinen maksu, vois tietysti guugletella ja kattoa, löytyykö tietoa. Kovin kummaa, kun olen Suomessa tottunu kirjastopalveluitten maksuttomuuteen. Vuoden kortin saa muuten täällä kahellatoista eurolla, tai jos on joku bonuskortti (kirjastoon :D) niin saa kympillä.

Valikoima ei ollu mielestäni mitenkään järkyttävä, jos vertaa Lahen pääkirjastoon niin puolet siitä, enintään. Mutta mikäs ihme tuo on, jos kirjastokortista joutuu maksamaan. Ei kaikille lukeminen ole lempiharrastus, ja jos joutuu maksamaan kolme euroa kuukauden kirjastokortista jos kerran vuodessa lainaa kirjan, niin eihän se innosta lukemaan. Suomen systeemi on siinä mielessä hyvä, että jos lukuhaluja riittää, niin sen kun kävelee kirjastoon ja lainaa ilmaseks mitä lainaa. (Ja tiedän, verovaroillahan se rahotetaan. Hyvä niin.)

Lainasin José Saramagon jonku kirjan ja Neil Gaimanin American Godsin, saksaks, vaikka nimi muuta väittää. Ei kai sitä kieltä opi kun käyttämällä, ja kun tahtoo vähiin jäädä sillon kun en ole yliopistolla, niin kirjassa voi kieltä tuoda tänne kämpille. Ihan hyvin sujuu saksankielisen romskun lukeminen, vaikka ei hirveän nopeesti vielä. En kuitenkaan käytä sanakirjaa tai muita apuvälineitä, kyllä tosta kielestä selviää kun kerran tieteellisemmästäkin.

Itsehän rahotan Suomen opiskelijatukipalveluita maksamalla äärimmäisen vapaaehtosesti ja mielelläni 706,22e viime vuonna "liikaa" maksettuja tukia takas Kelalle. Työnteko kannattaa aina, ja jos en ois Saksassa, ni minähän olisin töissä, että saisin ton rahan käärittyä kasaan. Jos rahaa tulis eikä vaan menis ni ois vähän mukavampi vapaaehtosesti tommosia summia palautella.

Lukukausimaksuista

Tänään olin kansainvälisille opiskelijoille järjestetyllä lounaalla (Spätzle mit Linsen und Wurst eli spätzle-pastaa (paikallinen erikoisuus), linssejä (koska svaabilaiset on tunnetusti pihejä, vähän niin kun laihialaiset Suomessa) ja makkaraa (koska ilmeisesti ruoan ku ruoan kanssa pitää Saksassa syödä makkaraa)). Oli ihan mukavaa, en tuntenu ketään ennestään mutta tuli silti ihan hyvin juteltua. Samassa pöydässä istu liettualainen, italialainen, brasilialainen, tsekkiläinen, ranskalainen?(saatto olla myös espanjalainen) ja amerikkalainen. Jostain syystä puhe käänty siihen paljonko opiskelu Amerikassa maksaa. Hää kerto, että Connecticutissa yksityisessä yliopistossa lukukausi maksaa 36000 dollaria ja julkisista varoista rahotetussa 16000 dollaria. Yks lukukausi siis maksaa enemmän kun mitä monen ihmisen vuosipalkka on.. aivan käsittämätöntä. Ku amerikkalaiset valmistuu, ni niillä voi olla yli 100000 dollaria opintolainaa tai huomattavasti enemmänkin. Taas osaa iloita suomalaisesta maksuttomasta koulutuksesta.

Baden-Württembergissä on viime kesälukukaudesta alkaen kerätty kans lukukausimaksuja, tosin vaan 500 euroa lukukautta kohti. On erinäisiä poikkeustapauksia, joissa siitä maksusta vapautuu (saa älykkyystestistä yli 130 pistettä, kaks vanhempaa sisarusta on opiskellu vähintään kaks vuotta ja maksanu lukukausimaksuja yms), että systeemi ei ole täysin tasa-arvonen, ja se on vielä niin uusi, että taatusti tulee muutoksia. Mun onnekseni lukukausimaksuista vapautus koskee myös Erasmus-opiskelijoita, eli mun tarvi maksaa vain se kaikille pakollinen opiskelijakuntamaksu. Yliopistojen täytyy vuosittain (?) tehdä julkinen selvitys siitä, mihin lukukausimaksut käytetään.

Omassa opiskelussani saksalaisten maksamat maksut näkyy erityisesti siinä, että neljällä kurssilla mun kaikista kaheksasta on mahdollisuus tutor-opetukseen, jossa jo valmistunu tai loppusuoralla oleva opiskelija perehdyttää vielä paremmin luennon aiheeseen, tai esim. tieteellisen kirjottamisen kurssilla oikolukee Hausarbeiteja (semmoisia 8-15 sivun kotiesseitä) ja antaa vinkkejä, miten niistä sais parempia. Ymmärtääkseni lukukausimaksut suunnataan suoraan opetusta antaville laitoksille ja opetuksen laadun parantamiseen vaikkapa just tutormahdollisuuksia lisäämällä ja uusimalla välineistöä.
Kerta ne rahat käytetään opiskelijoitten omaks hyödyks niin ne on kannatettava keksintö, jos rahaa ei mistään muualta saada. Väittäsin myös, että ainoa syy, miksi opiskelijat vastustaa lukukausimaksuja, on se, että ne joutuu ne itse maksamaan.

Nyt mut varmaan lynkataan, mutta mun mielestä 500 euroa on varsin kohtuullinen summa yliopisto-opetuksesta. Eri asia sitten on, jos ne rahat menee hallintoon tai katoaa muuten näkymättömiin. Uskallan jopa väittää, että Suomessakin pystyy kesätöistä säästämään tonnin vuodessa lukukausimaksuihin.

Ja miettikää nyt noita amerikkalaisopiskelijoita.. ne menee yliopistoon varsin hyvin tietäen, että se on törkeän kallista, ja se on niitten mielestä ok. 500 euroa ei siihen nähden tunnu yhtään missään.

Perusjuttuja

Neljänneks viimenen työpäivä alkaa parin tunnin päästä, ja muutenkin on "viimeset hetket" käsillä, mitä helsinkiläiselämään tulee. Perjantaina on muutto heti kun pääsen töistä, Lahteen pitää päästä hyvissä ajoin, että on tavarat sisällä ennen kun taloyhtiöön laskeutuu hiljasuus yheltätoista illalla. Hain aamulla kaks banaanilaatikkoa tosta lähi-Alepasta, ja yllättäin ne on täynnä kirjoja. Huomenna täytyy hakea ainakin kaks laatikkoa lisää. Saa nähdä, paljonko mulla tätä tavaraa oikeestaan sitten ees on, kun kirjat ei taida viedä kun kolme laatikkoa yhteensä eikä mulla tunnu mitään muuta olevan, mitä ois "paljon." Ostin rullallisen jätesäkkejä, heittelen niihin sitten vaatteita ja lakanoita yms. mitä on pehmosta eikä tarvi pelätä, että menee rikki. Pikkasen jännittää, miten mun aikani riittää, kun torstaina iltapäivällä ennen töihinlähtöä pitäs olla kaikki siinä kunnossa, että voi perjantaina vaan lastata tavaraa autoon.

Kela muisti tänään sellasella paperilla, jossa sanotaan, että kuulun Suomen sosiaaliturvaan Saksassa ollessani. En ees kai tienny, että semmosta päätöstä tarvis, mutta onneks ne oli onkinu tiedot mun opintotukihakemuksesta ja päättäny ihan itte. Staffpointille soitin vihdoin ja viimein ja kinusin työtodistuksen. Tein muuttoilmotuksen netissä ja teinkös vielä jotain muuta... enpä kai. Tuntuu, että suurimmat asiat on nyt hoidossa, ainoo mikä on vielä huolehdittava on vakuutukset ja pankissa pitää käydä myös henk. koht. Ja pankin opintolainapäätös tuli 
muuten heti maanantaina, kun hain lainaa perjantaina illalla. Mukavan
 nopeeta toimintaa :) Nyt on vaan laskettava rahat tarkkaan, että niistä on jotain jäljellä vielä ens heinäkuussakin.

Mä taidan huolehtia ihan pikkuasioista ja sillä lailla yrittää jättää huomiotta ne isommat asiat. Tällä hetkellä eniten pelottaa/kammoksuttaa/jännittää/inhottaa se hetki, kun pitää satamassa lähteä poikaystävän kanssa eri suuntaan, minä laivaan ja hän takas juna-asemalle. Olen semmonen nyyhkyttäjä että vollotan varmaan vielä muutaman päivän päästä Saksassakin. Ja tietty ikävöin minkä kerkeän, mutta olen päättäny kehittää itelleni niin paljon tekemistä, ettei ehdi ajatella. Sepä tässä onkin hauskaa kun mun pitää olla niin pirun tunteellinen aina välillä.

Tshih.

Kash niin.
Kaks aika isoa Saksan reissun huolta on hoidossa. Kämppä on, ja nyt tuli Kelastakin opintotukipäätös, saan siis opintolainaa ja pikkasen isompaa asumislisää kun mitä nyt. Helpotti huomattavasti. Enää mietin, missä mun Erasmus-apurahani viipyy, olen ihan varma, että lähetin kaikki tarvittavat paperit ajallaan. Aamulla ennen töihinlähtöä oli kuitenkin pakko pistää yliopistolle mailia aiheesta. En saanu vielä vastausta. Mä en pidä tämmösistä epävarmoista jutuista.

Olen vakaasti päättäny, että pistän tulevien kuukausien vuokrarahoja sivuun sitä mukaan kun pystyn. Silleen on vähän turvallisempi olo, kun joka tapauksessa huolehdin raha-asioista koko ajan, ehkä jopa ihan turhaan. Ja oikeestaan ei toi Saksan reissu mun talouttani romuta, homma on hanskassa kyllä ja hanska hanskalokerossa. Silti pitää vaan koko ajan miettiä ja aatella ja huolehtia. Mieli alkaa kummiskin olla luottavaisempi.

Muuttoon on enää viikko. Koirankopperoni seuraava asukas kävi eilen katsastamassa, mimmoseen paikkaan on kaksiosta muuttamasta. Veikkaan, että vaikka kuinka näki etukäteen ja siinä juteltiin, niin onhan sen oltava shokki. Melkein neljäsosaan entisestä asunnostaan joutuu änkeytymään. Mulla oli helpompi siirtymä, kun sain tonne muuttaessani ekan oman huoneen ja olin vaan niin ilonen siitä, että ei oikeestaan vieläkään tunnu ihan hirveen pieneltä. Nyt sitten, kun oon viettäny enemmän aikaa Lahessa, niin kaipaan enemmän omaa tilaa. Myös neliöissä, ei pelkästään välimatkassa tai ajassa mitattuna.  Saksasta palattuani en varmaankaan asu enää ainakaan solussa :)

Eipä kai tässä muuta enää. Joku toinen kerta sitten lisää, jos jotain tapahtuu.