Loppu lähenee

Ens viikolla on neljä tenttiä ja sitä seuraavalla viikolla yksi, ja sitten sitä seuraavalla viikolla lennän Suomeen. Jiihuu. Ei muuta ongelmaa kun kurssitodistukset.

Tänään tuli vaihtareitten "yhteyshenkilöltä" yliopistolta maili (siis Saksassa meistä huolehditaan, Suomessa kaikki on lomalla eikä ketään kiinnosta), jonka liitteenä oli yhteensä viis eri kaavaketta, mitkä pitää saada täytettyä ja leimattua ja allekirjotettua about kymmenessä eri paikassa (noin). Aaaaaaaaaaah. Ja noita papereita varten tarvii olla kourassa kaikista kursseista todistukset, mitä olen täällä käyny, ja ne todistukset on ikävästi kiven alla. Tältä lukukaudelta on tasan kaks todistusta nyt kourassa, ja kolmas on kovasti työn alla, näistä en joudu tekeen tenttiä kun oon Erasmus :D Noista tentillisistä kursseista ongelmallisen tekee se, että ne maikat ei oikein ole innostuneita korjaamaan kokeita välittömästi :( Ymmärtäähän sen toisaalta, mutta oikeastikin tänään sano yks maikka että hän yrittää saada todistuksen aikonaan valmiiks mutta ei voi luvata mitään o.O Ja jos muutki on samaa mieltä, niin ei mun auta muu kun pyytää niiltä tavallinen läsnäolotodistus, jonka kanssa pääsee sit arvuuttelemaan, että montakohan pistettä kurssista oikein vois hyväkslukea.

Miks kaikki on niin hankalaa? Ja miks kaikki pitää tehdä vikalla viikolla? Miks pitää henkkoht juosta siellä sun täällä ihmettelemässä, että onko sejase henkilö paikalla vai tauolla ja tuleeko se tänään enää. Stressaa :( En muutenkaan fanita byrokratiaa niin tämmöstä sitte vielä.

Kaiken huipuksi täällä on kasa vaihtareita, noin 250, jotka on nyt lähdössä samaan aikaan pois, ja kaikki tarvii ne samat viis lomaketta täytettynä. Ei vissiin tarvi missään jonottaa.

Learning Agreement on semmoin paperi, jonka ilmeisesti EU vaatii täytettäväks Erasmus-vaihdosta. Keväällä kysyin meiän laitokselta, että mites sen kanssa on, kun en saanu sitä vaihtoyliopistosta eikä sitä tyrkytetty omastakaan. Ei kuulemma sitte vissiin tarvita. Nooooooooh. Täällä kaikki Erasmukset, keitten kanssa oon jutellu, on sen paperin saanu kotiyliopistostaan esitäytettynä, ja kaikki sen ilmeisesti tarvii - myös minä. Mä en voi ymmärtää, miten Suomessa ei ole minkäänlaista käsitystä tarvittavista papereista, vaikka kaikenmaailman infotilaisuuksia ja vaihtoonlähtökirjeitä kyllä järjestetään.. Onneks mulla kaikki muut lomakkeet onkin, mutta tuo LA pitää jostain kaivaa. Eip muuten, mutta kun se ois vissiinnä pitäny hyväksyttää kotilaitoksella jo ennen vaihtoa.

Mulla hajoo pää, torstaina on sosiolingvistiikan ryhmäesitelmä, ja mun osuus on pidempi kun mikään esitelmä ikinä, mitä oon pitäny. Jänskättää ja inhottaa ja ärsyttää, en tykkää. Sit vielä tämmönen paperisotapaine päälle ni avot.

Mesimarja

Kuukausi vaihtoa jäljellä ihan tasan. Lauantai-iltana oli yhen hyvän kaverin läksiäiset, neiti häippäs Japaniin :( Hassua, että pitäs ilosesti juhlia sitä, että näkee ehkä viimestä kertaa ikinä. Japani on kummiskin niin kaukana.. toivottavasti tässä kummiskin yhteyttä pidetään.

Tänään tipahti kolme tenttiä ohjelmistosta pois. Vaihtariudesta on aina välillä hyötyä :) Tuntuu, että eipä nuo tentit oo täällä kun muodollisuuksia vaan uudessa tutkintojärjestelmässä oleville, eikä koske mua, kun ei ole ihan sama järjestelmä. Pitäs tietty olla, mutta ei mua haittaa ettei mua lasketa mukaan :D Heinäkuun 15. päivästä eteenpäin onkin siten enää viis tenttiä about viikon sisään. Kolme luentotenttiä, joista yks suullinen, ja kaks seminaaritenttiä, täyttä tappoa kumpikin. Saap nähdä jos vaikka säälistä pääsisin läpi. Pikkasen kuitenkin stressausta helpotti.

Heprean kielessä ei ole ollenkaan olemassa sanaa, joka tarkottas vadelmaa. Vadelmia ei siellä päin kasva kuulemma, niin ei sillä sanalla tekis mitään. Ihan huippua, pieni sisäinen kielitieteilijäni pohtii ajatusta ihan innoissaan.

Pragmatiikan maikka suvaitsi esitellä viime tiistaina yhden suomalaistutkijan ajatuksia. Herran/rouvan nimi kirjotetaan Karttunen, ja ko. professori lausui useampaan kertaan 'khartuun' vrt. englannin cartoon.. En kehannu sanoa mitään mutta hihittelin kyllä. Oli hauska tunti :)

Podcast-aarreaitta

Kun tämä nyt kerran on opiskelublogi, niin pikasesti jaan yhden linkin:

BBC Radion podcastit,

jonne päädyin kun tän illan vikan luennon maikka pisti linkin. Siellä on kolmen vartin mittasia radio-ohjelmia aiheesta kun aiheesta melkein. Toi antamani linkki vie historiaosastolle, josta on mulle tällä hetkellä eniten hyötyä. Sivut on mielestäni selkeät ja apua löytyy kuhan klikkailee. Pikasesti katottuna noi ohjelmat voi ladata omalle koneelle mp3-tiedostoina, änkästä soittimelle ja pistää korville kun oottaa linkkua (tai jonain muuna otollisena hetkenä kun voi katella sisäänpäin).

Nyt kuuluu jonkun sanoa, että tiesi ton olemassaolosta jo. Järkyttävä määrä yliopistotasosta tietoa helposti saatavilla ilmaseksi kelle vaan ja mulle ei ollu kukaan kertonu aiemmin!

Onnenpotkuosuus: Löysin tänään viiseurosen yliopistolta. Jei!

Opettajamateriaali

Maanantait on hankalia päiviä. Pitää herätä yheksäks luennolle, ja luennon jälkeen on viis tuntia taukoa, ennen kun on tyyyyyyyyyyyylsä seminaari ja sen jälkeen vielä luento. Kulutin siis aikaani miettimällä maanantain maikkoja :D

Aamuluennon opettajana on herra H, joka on harmaahiuksinen huonoryhtinen nuorehko ukkeli. Sillä on aika isot silmälasit ja nariseva ääni. Luennon aiheesta tulee mun muistiinpanotekniikalla kolmisen sivua muistiinpanoja. Tosi monet saksalaiset kirjottaa kokonaisia lauseita ja niillä menee suunnilleen puoli vihkoa per tunti :D Opettajan peruslause kymmenen minuuttia ennen loppua kuuluu: "täytyy hypätä sen ja tän kohdan yli", kun ei ole aikaa. Kaikki on tosi "jännittävää" :D Aihe on toki mielenkiintonen ja luennolla oppii vahingossa ajattelemaan, kun 1600-1700-lukujen ajattelijoilta napsii ahniinuusia ajatuksia itelleen mietittäväks. Mutta ei se jännää ole :D

Seminaarin vetäjä on rouva R, keski-ikänen valtavirrasta poikkeavia ilmeisesti pellavasekotusvaatteita käyttävä pikkunen ihminen. Kun se innostuu, sen ääni kovenee melkein huutamiseks. Mä en ollenkaan innostu niistä asioista mistä se... en vaan tajua. Se tykkää kysellä opiskelijoilta kaikenlaista päivän aiheeseen liittyvää, ja multa menee yleensä sen kysymykset ohi, se osaa muotoilla ne mukavan monimutkasesti. Yleensä se tykkää pitää vähän yliaikaa, mutta tänään päästiin pois 20 minuuttia liian aikasin, kun noin 5/6 porukasta hermostu silminnähtävästi ukkosesta ja rupes oleen hiljasen rauhatonta, eikä juuri kukaan keskittyny. o.O

Viimesen luennon vetää herra W, oikein professori, ja sen äänenvoimakkuus vaihtelee hyvin vähän. Sillä on perus hulluprofessori-tukka, ja se oppi pari luentoa sitten klikkaamaan pp-esityksessä hiiren kakkosnapin valikon ite pois ja jatkamaan eteenpäin. Tänään se huiteli innoissaan laserosottimella, jonka oli saanu joltain lahjaks. Sillä on mielenkiintosia ajatuksia, mutta muistiinpanomateriaalia mä en hirmusesti sen jutuista välillä löydä, siis sillä lailla.. puoli sivua tuli tänään. Käsitteli ekalla luennolla Raamattua ihan tavallisena kirjana Iliaksen rinnalla, ja mä koin yhen elämäni hienoimmista ahaa-elämyksistä. Tälläkin luennolla oppii aattelemaan, kun miettii maikan ajatuksia.

Erityisesti tolla iltaluennolla käy luentosalin ovet koko ajan. Luento alko vartin yli kuus ja kesti varttia vaille kaheksaan. Jo ennen seittemää oli n. 10 ihmistä poistunu yks kerrallaan. En muista, että Suomessa olis tommosta o.O Siis että lähetään ku huvittaa ja tullaan ku huvittaa (jos on myöhässä ni on mutta..). Häiritsee opetusta ja tuntuu vähän hassulta, kun en ole tommoseen tottunu. Toivottavasti ei rantaudu Suomeen.

Mä luulen, että jo Tübingenin kokosen yliopiston etuja on, että on varaa ja mahdollisuuksia antaa opettajien rauhassa pitää kurssinsa ilman, että tarvii miettiä, ehtiikö opiskelijat käydä sen seittemässä viikossa viiden vuoden sisällä, että valmistuuvat ajallaan. Kyllähän sitä Suomessakin oppii kyseenalaistamaan vähän niin kun siinä sivussa, mutta enpä muista vielä yhdenkään opettajani oikeasti opettaneen omia ajatuksiaan opetussuunnitelman sisällön ohella. Onko se Suomessa kielletty? Erityisesti, jos opettaja kerran on samalla myös yliopiston tutkija, niin miksi innostus omaan erikoisalaan ei tule opetuksessa läpi? Onko opetussuunnitelmat ja kiire vaan niin paljon vai eikö semmonen ole maan tapa? Vai arvostetaanko Suomessa enemmän sitä, että opitaan vaan se, mitä kirjoissa lukee ja on lukenu jo pitkään? Eihän opettajien tarvi olla kilttejä lapsia, ja opetuksesta saa paljon enemmän irti, kun maikasta näkee, että sitä kiinnostaa. Oma työnsä nimittäin, ja se, että siitä saa puhua opiskelijoille.

Kotia tullessa kastuin sateenvarjosta huolimatta litimäräks, täällä oli ukkonen just päällänsää ja vettä sato kahesta saavista kaatamalla. Matkaa oli linkkupysäkiltä alaovelle sen max. 300 metriä, ei huono. Toivottavasti kengät kuivuu huomiseks :D

Euroviisuhuumaa

Täytyyhä sitä täältä Saksanmaaltaki vähä osallistua :D Tuskinpa Suomelle nyt taas voittoa tulee, mutta.. Pikkasen pitää. Finaalissa kuitenki "ollaan." Sinänsä en oikein suomeks lauletusta sankarihevistä innostu (jännästi voi muunkielisestä jättää ne yleensä kornit sanat vaa kylmästi huomiotta) enkä viisubiisistä tykkää ollenkaan, mutta ohan se nyt aivan törkeetä miten hyvin se ukko laulaa o.O

Esseen sain palautettua. Saksalaisen kaverini kanssa käytiin aika tiheellä kammalla läpi, ja mun heikkoudet on edelleen (aivanturhat)n-kirjaimet tietyissä sijamuodoissa (miten se muka on niin vaikeeta oppia, kun äidinkieli on vielä vahvemmin taivutuspäätteinen) ja jotku prepositiot. Tosin kirjotin pääasiallisesti ilman sanakirjaa, niin ei mitään ylivaikeita tullu. Kahen viikon päästä saapi tietää miten käy.

Mitäs muuta? Vaihto sen kun lyhenee (aiemmin ei) päivä kerrallaan. Tänään pääsen kattomaan Wilbär-jääkarhunpoikasta Stuttgartin eläintarhaan :) Toivottavasti muistan ottaa kameran mukaan, ni näätte tekin sen. Tietty tänään tulee just joku poikkeustilanne, ettei pääsekää yleisö kattomaan sitä... Mutta toivotaan parasta.

Editti: Eipä mentykään tänään eläintarhaan, Stuttgartissa sato kaatamalla vaikka Tübingenissä oli nätti ilma. Sunnuntaina uus yritys :)

Eshsehsehshsehee

Kirjottelen ensimmäistä saksankielistä esseetäni eli Hausarbeitia, ja siksi olette jäänynnä hiukka vähemmälle huomiolle. Civilizationin pelaamista ei mainita tässä, se ei ole vaikuttanu mitenkään.. 5-6 sivua määrättiin vääntämään, tehtävänantona 1) analysoida Thomas Mannin novelli Gladius Dei kertojan äänen ja moduksen osalta (tie yhtään näistä käsitteistä suomeks) ja 2) pohtimaan kertojahahmon suhdetta Müncheniin, joka on novellin tapahtumapaikka, ja päähenkilöön, ja näistä pitäs sitten kehittää hieno kuva/käsitys taiteesta. Joo että.

Onneksi täällä on nyt Pfingstwoche, koko viikko oli vapaata koulusta, kun katoliset juhlisti vissiin helluntaita. Opettaja sitte päätteli, että alottelevilla kirjallisuustieteilijöillä on aikaa kirjottaa esseetä. Ihan hyvä sinänsä, koska mun edistymiseni on takunnu minkä on voinu, on turhauttanu ja on ketuttanu ja on ottanu päähän. Ekakski mä en ole koskaan ennen joutunu mitään järjellistä omaa tuotosta kirjottaan saksaksi. Toisekseen mä en ole kirjallisuustieteilijä eikä kiinnosta, mutta ku täältä(kään) ei niitä opintopisteitä saa semmosesta mitä ei opeteta, ni on käytävä niitä kursseja mitä järjestetään. Kolmanneks mä en oo suomekskaan kirjottanu juuri mitään tieteellistä enkä varsinkaan mitään, mikä edellyttäis oikeeta syvällistä pohdintaa. Neljänneks mä en tajua mitään taiteesta. Viidenneks täkäläisissä yliopistossa tieteellisen kirjottamisen periaatteet on hiukka eri kun Suomessa, tässä tosin helpottaa ees pikkiriikkisen talvella käymäni kurssi. Kuudenneks mun aivot on tykänny mennä lukkoon pelkästä pohtimisen ajattelusta.. oisko pitäny lomalla tehä jotain koulujuttuja vai?

Tämmösen väliraportin kirjotan nyt, ku puoli sivua ja alaviitteet puuttuu. Teille ihan pakko kertoa, että kirjotin äsken yhteen lauseeseen "vaihtoehtoinen mahdollisuus" ja jos ette huomaa vitsiä niin oma moka. Mutta onneksi tajusin ja korjasin saman tien. Oon ihan tyytyväinen ku saan tän aineen pois käsistäni.. Kaverini lupasi ystävällisesti oikolukea ja muotoseikkoihin puuttua jos tarvetta on, mistä oon tosi kiitollinen kyllä. Muuten en varmaa ees kehtais palauttaa tota. Ja tokihan mun tekemät virheet varmasti piristää sen päivää :D

Sit mulla on viime päivät ollu taas paha olla täällä. Sitä ei saa kellekään sanoa ääneen eikä saa valittaa, koska vaihdossa kuuluu olla kivaa, vaihdosta on hyötyä, on hieno kokemus, jälkeenpäin ei sitte kaduta ku ei tullu lähdettyä ja on lisäks jotain mitä kertoa lapsenlapsille. Kelleen tullu mieleen että vaihdosta on hyötyä ja se on hyvä asia itse vaihdon päättymisen jälkeen? Ei ketään kiinnosta kuinka pahalta täällä tuntuu, kuinka yksinäistä usein on, kuinka itkee jo siksi, että saksalainen telkkarikanava ei näytä Suomi-Venäjä-lätkämatsia, koska joku saksalainen pelaa tennistä jonkun mitättömän turnauksen välierässä. Koska täällä kuuluu olla kivaa! Täällä ollaan siksi, että päästään joskus takas Suomeen ja osataan arvostaa niitä kaikkia asioita, joita ilman täällä joutu elämään. Ykkösenä sulhanen, tokana tärkeet ja kolmantena salmiakki.

Varasin eilen lennot kotiin. Vaihdollinen lento yhteen suuntaan 150e.. mutta pääasia on, että pääsen täältä pois ja oikee elämä alkaa ja pääsen ite päättämään elämästäni ehkä enemmän ku millonkaan aiemmin. 30.7. klo 20.15 mun pitäs olla Helsinki-Vantaalla, ja siihen saattaaki mennä aikaa ennen ku suunta on taas takas tänne..

Täysin aiheeton kirjoitus

Korostan heti alkuun, että en hyökkää opiskelijoita enkä heitin lapsiaan vastaan missään tapauksessa. Rouva ministerin kanssa vaan olen eri mieltä..

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200805097629752_uu.shtml

Kaveri heitti tuommoisen linkin. Olen vähän, tai no, vähän enemmän järkyttyny. Sosiaali- ja terveysministeri Hyssälä on saanu oikein loistoidean: tehkääs nuoret lapset jo opiskeluaikana niin valmistutte nopeammin!

Alkuun on sanottava, että toki on niitä superäitejä, jotka hoitaa vuoden vanhaa samalla kun kirjottavat graduaan. Kunnioitus ja arvonanto heille ja muillekin opiskelijaäideille.

Mitä minä aiheesta tiedän:

• vuonna 2005 Suomessa siirryttiin yliopistoissa kaksportaiseen tutkintojärjestelmään, joka tarkottaa, että opiskellaan ensin kandi kolmessa vuodessa ja päälle maisteri kahdessa vuodessa. Kaksi vuotta annetaan lisäaikaa jostain tosi hyvästä syystä, äitiys taitaa olla yksi niistä. Opintotukea saa yliopisto-opintoihin 55 kuukauden ajan.
• Opintotuki ei ole suuren suuri, äitiyslomalainen ei saa opintotukea. Äitiyspäivärahan perusteena käytetään opiskelijan tuloja, joka tarkottaa reilut 250e/kk jos ei ole käynyt töissä opiskelujen ohella (mikä lienee jo itsestäänselvyys, että työpaikka on ollut jonkinlainen). Jos opiskelijaäidin puoliso ei ole hyvinpalkatussa kokopäivätyössä, niin millä perheen on tarkoitus elää? (Minä en tiedä todellisuudesta vielä mitään, mielellään saa korjata ja kertoa omia mielipiteitään.) Pahimmassa tapauksessa opiskelijaäidillä on opiskelijamies.
• Missä vaiheessa opiskelijan pitää saada lapsi, jotta lapsen saanti ja perheen kasvaminen nopeuttaa opiskeluja, nostaa opiskelumotivaatiota ja oikeuttaa maisterintutkintoon?
• (Todellisuudesta en tiedä tässäkään mitään, mutta humanistiopiskelijattarena käsitykseni työmarkkinoista ei ole kovin ruusuinen.) Nuorille naisille yleensäkin tarjotaan mieluiten pätkätöitä, ei hyvä. Nuorille naisille, joilla on pieniä lapsia, tarjottaneen pätkätöitäkin kovin pitkin hampain. Nuoret naiset, joilla on pieniä lapsia mutta ei tutkintoa, tekevät pitkin hampain niitä pätkätöitä, joita saavat. Ei hyvä. (Toivon, että käsitykseni todellisuudesta on erittäin väärä, ja taas saa korjata mielellään.)
• Opiskelijoitten lisääntyminen on naisten ongelma. Miesten opiskelutahtiin ei vaikuttane juurikaan...

Tämän kirjoitan ihan siksi, että olen huolissani omasta työllistymisestä sitten valmistumisen jälkeen. Haluaisin lapset nuorena, mutta mistä sitten saan töitä jne jne jne. Tehdään kaikista lähihoitajia ja siivoojia (joita tarvitaan ja joitten työtä arvostan ja joille ennen kaikkea riittää töitä!) niin ongelma poistunee, porukka valmistuu parahiksi kun täyttää 21 ja voi saman tien ruveta värkkäämään jälkeläisiä.

Ärsyttää vaan tuommoinen.. Näen kolme epäkohtaa/ongelmaa, ja ne ovat a) aika, b) raha, c) jaksaminen sekä d) hyssälän ideaalimaailma ei vastaa omaa käsitystäni opiskelijaelämästä. Mutta mulla ei olekaan vielä vakituista naurettavan hyväpalkkasta työpaikkaa, en ole julkkis enkä 30 vuotta itseäni vanhempi, niin en tiedä asioista vielä mitään. Kun ei sitä perhettäkään ole.

Hyvä puoli on toki se, että niitä superihmisiä on, jotka onnistuvat ja haluavat yhdistää perheen ja opiskelun+työssäkäynnin. Äitienpäivän kunniaksi voisi heitä onnitella, minusta ovat superihmisiä. Itsellekin muksu toki kelpaisi, paikoilleen asettautuminen ja perheen perustaminen, mutta ei musta taida siihen vielä olla.. Enkä halua, että kukaan rupeaa siihen painostamaan jostain ylhäältä päin.

Viimenen editti, lupaan :D

Tommosen lausunnon takia harkitsisin kyllä vakavasti, mitä puoluetta seuraavissa vaaleissa äänestän. Onnekseni rouva ministeri sattuu olemaan keskustalainen, niin ei tarvitse. Tämmöiset tavalliset tallaajat kun tekee päätöksiä pitkälti sen perusteella, mitä julkisuudessa näkyy, kun ei politiikka ihmeemmin sinänsä kiinnosta. Ei niin paljon, että jaksaisin pintaa syvemmältä kaivaa.

Rauha, toivottavasti, vihdoinkin

Kovaääninen melskaava bilettäjäkämppis muutti tänään pois \o/

Koulu alko tänään ja jo yhen luennon jätin pois ohjelmasta, kun se olikin sama minkä kävin jo talvella, eri niminen vaan. Aamuluento oli varsin tylsä ja pitkästyttävä, ja vartti ennen loppua salin toisesta ovesta käveli joku mustiin pukeutunu pitkäletti tikkari suussa (miespuolinen) sisään, käveli ja käveli ja sit se katto seinälle, johka opettaja oli heijastanu jotain Montaigneen liittyvää, ja sitten sen ilme oli sellanen että se on nyt niin väärässä paikassa kun olla ja voi, ja hidastamatta se käveli vastakkaisesta ovesta ulos. Tikkari edelleen suussa.

Mun pitäs vaivautua kuudeksi takas yliopistolle, kun on päivän viimenen luento. Kirjallisuustieteen proseminaaria en sitte vissiin käy, kun olin niin kovin ajoissa ilmottautumisen suhteen. Grheheheheit. Ei toisaalta ees kiinnosta, en mä mikään kirjallisuudentutkija ole. Mutta niitä opintopisteitä pitäs saada. Oisko pitäny muka valita yliopisto opintotarjonnan mukaan? Täällä painopiste on Neuere Deutsche Literaturwissenschaft.. not for me.

Kirjallisuutta netissä

On tuo internetti ihmeellinen paikka. Nimittäin nyt voi jopa tilata kirjoja sähköpostiinsa taikka rss-lukijaansa pienissä pätkissä :D Pointti on siis se, että ihmiset lukee enemmän ja enemmän netissä, ja tarjonta vastaa kysyntään. Mutta mennääs nyt järjestyksessä. Pahoittelen, että linkit vie saksan- ja englanninkielisille sivuille, mutta kyllähän te pärjäätte. Kaikki avautuu uusiin ikkunoihin (toivottavasti, jos ei, jättäkää kommentti).

• 10 ways to save money on books

Mulla oli tylsää netissä. Luen paljon, mutta tätä nykyä enemmän Googlen kautta eri blogeja (eilen kun tarkistin, niin tilauksessa on 58 kaheksan eri sivustoa. Tosin niistä vaan ehkä puolta päivittää kukaan edes sillon tällön, vois siivota mutta.), toki oikeitakin kirjoja välillä. Ja pitäs lukea enemmän, tiedän. Talousasiat ja oman talouden hallinta kiinnostaa myös, ja kun tietää mistä ettii, niin löytää. Tuon linkin kautta päädyin tämmöiselle sivustolle:

• Dailylit: Read books by email and RSS

En ole vielä ihan hirveästi tutustunu, mutta homman idea on, että ihmiset voi tuolta pientä maksua vastaan ja hyvin monta teosta myös ihan ilmasiks tilata sähköpostiin tai rss-lukijaan ns. päiväannoksina, kappale kerrallaan. Eipä voi kun kiitellä että jollain on välähtäny. Vaikka ei niin harrastaiskaan tuota lukemista, niin tolla systeemillä tulee ihan vahingossa luettua. Itselleni tilasin saman tien Emily Brontën Wuthering Heightsin ja Karl Marxin The Communist Manifeston. Kumpikin opus kuuluu yleissivistykseen ja tällä konstilla ne tulee luettua huomaamatta. Brontë kestää 145 päivää ja Manifesti 13. Ja tokiti ne on ilmaseks jaossa, kun kun.. pitäs nimittäin perehtyä kai tekijänoikeuteen, mutta käsittääkseni kirjottajan/oikeuksien omistajan kuolemasta on kulunu riittävän kauan.

Miinuksina tietenkin lukukokemuksen sirpaloituminen, koska tolla systeemillä ei voi antaa kirjan viedä mennessään. Tietokirjatyyppisempi teos taas toimii paremmin, mutta Manifestissakin on johtoidea ja epäilen, että yön yli nukkuessa edellisen päivän lukemiset unohtuu. Lisäksi kaikki kirjat on käsittääkseni englanninkielisiä.

Ilmasta luettavaa usiammallakin kielellä löytyy ei-niin-kätevässä? muodossa tunnetusti täältä

• Project Gutenberg

Internationale Krimis -blogissa 18.2.2008 Sie lesen ... sie lesen nicht ihmetellään amerikkalaisten tutkimustuloksia, kun kirjat päätyy aina vaan harvemmin hyllystä aivoihin asti.

Se on muuten niin, että pitäs aina merkata jotenkin ne artikkelit toisten blogeista, joihinka liittyen meinaa itte kirjottaa.

Lisäksi tässä muutama päivä sitten huomasin muutamassa amerikkalaisblogissa maininnan, että parin päivän ajan voi ladata ilmaiseksi Suze Ormanin kirjan Women & Money, ja minähän latasin. Lukenu en kyllä vielä oo. Mutta vaikuttaa siltä, ehkä pikkasen pelottavastikin, että ihmisillä ei oo mitään sitä vastaan, että ne tuijottaa tietokoneen ruutua ja lukee kirjaa internetistä o.O And I'm one of them.

Ja niin. Miten tää postaus liittyy blogini aiheeseen? Noh, menneellä lukukaudella osallistuin Internet-Literatur: Schreiben im Internet -seminaariin. Aiheena mielenkiintoinen, mutta seminaarina.. tylsä... :D Mutta älkää kertoko kellekään. Jos jonkun saksantaidot riittää, niin mun osuuteni projekteihin löytää Postkarten aus Tübingen -sivustolta (linkki vie suoraan tekstiin).

Voisin toki pohtia pitkällisestikin internetin ja kirjallisuuden suhdetta, mutta en vaan jaksa. Olen laiska. Jonain päivänä päivitän linkkilistan tohon sivupalkkiin, pistän muutaman opiskelualaan liittyvän blogin.

Ja kun ollaan Saksassa, niin pitää todeta, että en vastaa linkittämieni sivustojen sisällöstä ja toisten tekijänoikeuksiin en puutu. Tämä koskee muuten koko blogia, jos jollekin sattuu tulemaan epäselvyyksiä mieleen. Pitäskö mun järkkäillä oikein Impressum itelleni? Hassulta tuntuis, kun semmosiahan harrastaa vaan "oikeat" ja "isot" sivustot. Tää on vaan pieni ja vaatimaton blogi.

Sonnen-Scheine

Nyt on kaheksan opintopistettä kasassa ihan virallisesti. Täällä jaetaan paperilappusia sen sijaan, että kirjattais kaikki tietokoneelle yhteen paikkaan, mikä tosin on muuttumassa uuden B.A.-tutkinnon myötä. Mulla on kolme niitä semmoisia lappuja :)

Kaks pistettä sain kurssista "Einführung in die Computerphilologie" jolla me käytännössä yritettiin tajuta jotain xml-taggauksesta ja leikittiin Faustilla ja xslt-ohjelmointikielellä pari vikaa päivää. Mitään ei jääny päähän mutta saihan siitä kaks pistettä. Suht turha kurssi (mutta kääntäjän pitää tietää kaikenlaista ja ja ja. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka päätyisin ihan vaan huvikseni opiskelemaan ohjelmointia. Sinänsä kannatti kyllä kun sain hyvän kaverin siltä kurssilta :) ). Pisteitten eteen ei tarvinu tehä muuta kun istua ne puuduttavat kaks viikkotuntia sillä kurssilla.. ja vähän näyttää siltä että kuuntelee ja pikkasen yrittää säätää esimerkiksi niin, että saa xml-tagatun Faustin otsikon näkymään html-muodossa isona ja lihavoituna. En onnistunu :D Käteen jäi Proseminar-Zeugnis (todistus proseminaarista?) muistaakseni.

Kolme pistettä sain kurssista "Deutsche Sprachgeschichte im 20. Jahrhundert" eli saksan kielen historia 1900-luvulla. Kaks viikkotuntia luennolla istumista. Oli tyyyyyyylsäääääää vaikka asia sinänsä mielenkiintonen :D Mielummin lueskelen tommosiakin vapaaehtosesti jostain kirjasta vaan omalla ajallani omaks huvikseni. Pisteitten saamiseks piti tehä tentti, mutta arvosanaa ei ollu pakko haluta todistukseen. Ois mun ehkä kannattanu mutta mitä sitä turhia, sain nimittäin tentistä 2,0. Ja täällä 1,0 on paras arvosana ja 5,0 sitten taas hylätty. Ihan eri lailla menee ku Suomessa. Käteen jäi Vorlesungszeugnis (luentotodistus).

Loput kolme pistettä sain kurssista "Wissenschaftliches Schreiben an der deutschen Universität für internationale Studierenden" - tieteellistä kirjottamista kansainvälisille opiskelijoille. Kurssi oli oikein mukava, aika meni aina nopeasti. Aina välillä piti tehdä pieniä kotitehtäviä ja lisäksi olla aktiivinen tunnilla, mikä ei ollu vaikeeta. Ja ku sieltäki kolme kaveria löyty niin.. niistä tosin kaks häippäsee Puolaan tän kuun loppuun mennessä, kun ne on vaan lukukauden vaihdossa. Taisi olla nimeltään Teilnahmeschein (osallistumistodistus) se paperi.

Noi kaikki kolme kurssia edellytti lisäks säännöllistä läsnäoloa, mikä sekään nyt ei ihan mahdottomuus ollu.

Lukukaudessa pitäs hienojen säädösten mukaan kerätä 30 opintopistettä, että valmistuis näppärästi ja taloudellisesti viidessä vuodessa maisteriks. Suomessa olen 8,5 pistettä jäljessä aikataulusta :D Ja tältä lukukaudelta täällä ei tule kun ehkä n. 25 pistettä, jos pääsen kaikista tenteistä läpi. Kaks on vielä jäljellä, huomenna ja ylihuomenna. Raportoin kyllä sitten :)

Lyh. päiv.

Kuorosta on nyt kahden kuukauden tauko, kevätloman aikana ei oo kuoroa :( tänään oli esiintyminen kansainvälisen teatteriryhmän kanssa. Me hoilotettiin kolme laulua, pääosassa oli se teatteriryhmä mutta ne oli ihan hyviä ollakseen harrastelijoita :) Kesälukukaudella hoilotan ehdottomasti mukana, on se niin hauskaa touhua. Ja rentoa. Tosta ois jopa pari opintopistettä saanu jos ois halunnu :D Mutta en mä niillä mitään tee, en mä opiskele sillon kun vapaa-ajallani hoilotan kuorossa. Mutta mikäs siinä :) Voihan sitä sitte kesän lopuks pyytää jonkunnäkösen pisteettömän todistuksen ihan vaan muistoksi.

Mulla oli ensimmäinen tentti tänään. Kolme varttia aikaa ja kolmeen kysymykseen piti vastata. Pyysin arvosanattoman todistuksen, mutta luulen että niillä vastauksilla saattais saksalaisten väärinpäisellä asteikolla melkein kakkonen irrota. Mutta eipä niillä arvosanoilla oikein taida mitään tehdä, kun niillä on kuitenkin eri perusteet arvostella kun Suomessa. Ja tiedän, että mulla on sanajärjestys ihan mettikössä :D Nyt on enää kolme tenttiä jäljellä, ne on kaikki ens viikolla. Pitäs lukea..

Tiettekö kun joku sanoo jotain ja sitten se jotain jää pyörimään päähän ja sitä rupeaa miettimään omaa käytöstään sen jonkun valossa ja vaikka tietää että se jotain ei pidä paikkansa niin sitä kuitenkin koko ajan miettii että voiko nyt tehdä sitä ja tätä. Ni menee hermot ja yöunet.

Elämä on plumpsahtanut paikoilleen

Tähän on taas tottunu, tähän kuivauskaapin puutteeseen, pyykinpesuun kellarikerroksessa, tiskiharjan pienuuteen, yleisten vessojen kylmään käsienpesuveteen. Plumps vaan ja tuntuu, että oon ollu täällä jo ikuisuuden.

Ilokseni kommenteista huomasin, että en olekaan ainoo suomalainen täällä! Loistavatitatitaatia :) Hitaana hämäläisenä voi mennä hetki, ennen kun saan kellekään mitään viestiä kirjotettua, mutta aikanaan :) Ja jos kerran heinäkuuhun asti on aikaa niin eihän mulla oo senkään puoleen kiire.

Noin karkeasti arvioiden kolme neljä kaveria täältä matkustelee tän lukukauden jälkeen kotiinsa. Helmikuun loppuun mennessä häviää mukavia ihmisiä kaveripiiristä, saapi nähdä tuleeko kesälukukauden vaihtareista lisää. Onneksi on muitakin kavereita niin en jää kuitenkaan yksin.

Esitelmää olen väkertäny tänään. Hyvin laiskasti, jonkinmoisen powerpointin sain aikaan, handout puuttuu kokonaan enkä oo kirjottanu itelleni  minkäänlaisia puheapuja tai käsikirjotusta. Perjantaina on pidettävä 15-20min esitelmä sanojen tunnistamisesta esitelmäkurssilla. Toivottavasti menee hyvin, kun sillä perusteella määräytyy kurssin numero. Joka tapauksessa olen ylpeä, että menin ns. puhekurssille, kun karsastan tommosta touhua myös Suomessa. Tuolla on kuitenkin mukava, pieni ryhmä, ja opettajaa kiinnostaa kuunnella jos meillä on jotain sanottavaa. Ei hassumpaa :)

Lukukauden loppumisen huomaa myös lähestyvistä kokeista. Luentokuulusteluja on neljä, joista yks suullinen (iiiiiiiiiik, moo ikinä semmosta Suomessakaan tehny), muista kursseista pitäs tulla numerot/läsnäolotodistukset kurssin aikana tehtävistä töistä. Täällä on käytäntö, että kokeisiin pitää yleensä ilmottautua, ja nykyään se homma toimii netin kautta. Mun tiedoissa vaan ko. palvelussa lukee, että mun opintolinjaltani ei voi vielä ilmottautua mihinkään kokeisiin. Millos sitte? Tammikuun vikaan päivään asti on aikaa...

Yleissivistys? 2/2

Tämä postaus on jatkoa eiliselle yleissivistyspostille.

Lintulaistytöllä on oikeestaan vasta yksi selvä sivuaine, monikielinen ammattiviestintä. Se kiinnostaa ja tukee pääainettani sekä toivottavasti tulevaa työtäni kääntäjänä. Olen kokeillut yhden kurssin EU-opintoja ja kuluttajaekonomiaa. Kiinnostavia kyllä, mutta eivät NIIN kiinnostavia, että niitä jaksaisi kamalasti päntätä. Ja kuluttajaekonomiasta en näe olevan kovinkaan paljon hyötyä saksa-suomi-kääntämisessä, varsinkin jos päädyn kaupan ja talouden alan tekstejä joskus kääntämään. Mulla on noi sivuaineasiat vielä täysin hakusessa, vaikka ens lukuvuonna pitäs jo kandiksi valmistua... Ja nyt sitten "keksin" tän yleissivistysjutun. Mulla on siis valinnan vaikeus ja tärkeysjärjestysongelma. Vaikka musta tulee koulutukseltani kääntäjä, en silti valmistu ammattiin ilmasun perinteisessä merkityksessä.

1. Suomessa yliopisto-opiskelu on tutkinto-opiskelijalle maksutonta. Kotiyliopistoni tarjoilee erittäin laajan sivuainevalikoiman.
2. Sivuainevalinnoilla voin rakentaa itelleni ammatin, ja tällä hetkellä se meinaisi, että ohjelmaan kuuluis monikielistä ammattiviestintää ja kansantaloustiedettä tms. talouden oppiainetta, ehkä jopa JOO-opintoina jossain muussa korkeakoulussa.
3. Kielten opiskelu yleensä kiinnostaa. Uusia kieliä aina vaan, mutta tunneilla en oikein jaksa istua..
4. Yleissivistysnäkökulma: Suomen kirjallisuutta, historiaa, yleistä kielitiedettä, kirjallisuustiedettä, Euroopan alueiden tutkimusta, filosofiaa..

Sanoovat, että kääntäjällä on oltava hyvä yleissivistys. On vaan jäänyt monelta sanomatta, että mitä semmoinen sivistys sitten on? Kun lukiosta en muista juuri mitään, sehän se yleissivistävä koulu on. Itse olin aina ajatellut, että kunhan vaan lukee paljon, niin yleissivistys tulee itestään. Nyt olen tajunnut, että täytyy lukea tietynlaisia kirjoja tietynlaisista aiheista.

Hämmentävä näkökohta asiaan: tarvitsenko yleissivistyksestäni todistuksen? Onko mun välttämätöntä opiskella yleissivistäviä aineita yliopistossa, riittääkö, jos luen itte? Tutkintovaatimukset on kuitenkin julkisesti netissä nähtävillä kirjalistoineen. Tiedän siis, mitä pitäs lukea. Voi olla, että motivaatiookin riittäis paremmin, jos saisin omassa tahdissa ja pikkuisen valikoiden lukea vaadittavat jutut. Ja sitten taas, kun kerran saan opiskella yliopistossa samat asiat ohjatusti ilman eri maksua, niin eikö mun pitäs hyödyntää mahdollisuuteni koko rahan edestä? Kun opiskelu on kivaa - parhaina päivinä oikein odotan, että pääsen luennolle istumaan ja kirjottamaan muistiinpanoja.

On se kumma, kun pitää Saksanmaalle asti lähteä, ennen kun pystyy pohdiskelemaan omaa opiskeluaan ja järkevyyttä. Sanoovat kans, että välimatka antaa näkökulmaa..

Yleissivistys? 1/2

Olen jo aiemminkin asiasta varmaan maininnut, mutta erityisesti eilen illalla mietiskelin mitä kummallisimpia asioita liittyen Suomen ja Saksan eroihin yleissivistyksen käsityksessä ja arvostamisessa.

En usko olevani kovinkaan väärässä, jos väitän, että Saksassa arvostetaan erityisesti oman maan historian, kulttuurin ja kulttuurihistorian tuntemusta. Tietenkin olen pääasiallisesti jutellut paikallisten ja kansainvälisten germanistien kanssa, ja näistä ensimmäiset opiskelevat äidinkieltään, ja opintoihin kuuluu oppia jotain myös kielen ja maan historiasta. Siltikin täällä on sellainen "henki", että oikeasti akateemisesti koulutettu ihminen (ja vähemmän koulutettu myös) pystyy sanomaan jotain järkevää myös oman erikoisalansa ulkopuolisista asioista.

Oman kokemukseni perusteella Suomessa on tärkeämpää, että tuntee oman erikoisalansa, ja muut alat ja suuntaukset on muitten heiniä. Ei nimittäin mun pakollisiin opintoihini ole kuulunu saksan lisäksi kun peruskurssit yleisestä kieli- ja kirjallisuustieteestä, virkamiesruotti ja kaks vierasta kieltä, joista toinen korvautuu pääaineesta ja toinen ylioppilastodistuksesta. Sitten pitää olla yksi laaja sivuaine tai kaksi pienempää. Ja muutama opintopiste vapaavalintaisia opintoja, joiden sisältö on yhdentekevä. Saksalaisten tutkintovaatimuksista en mene sanomaan yhtään mitään.

Nyt voi joku fiksu jo todeta, että kielen ammattilaisen yleissivistykseen kuuluu perustiedot em. kielitieteestä, kirjallisuustieteestä ja parin vieraan kielen sellainen taito, että pystyy turistimatkalla pärjäämään paikallisella kielellä. Sivuaineitten valinnassa sitten voikin käyttää kolmea kriteeriä:

1. opiskelee sitä, mikä sattuu kiinnostamaan (luulisin, että humanisteilla varsin yleinen perustelu, kun oma tuleva työnkuva voi olla hyvinkin epäselvä).
2. opiskelee sitä, mistä on hyötyä työelämässä (oli työnkuva selvillä tai ei).
3. opiskelee sitä, mistä on hyötyä omalle kehittymiselle = yleissivistyksen kartuttaminen tai erikoisosaamisen hankkiminen.

Hyvällä säkällä kaikki kolme kohtaa voi niputtaa ykkösen alle, huonommalla säkällä saa yhdellä iskulla noista vain yhen. Eli onko ollenkaan tärkeetä, että yleissivistyksen hommaa yliopistossa? Koska työelämää ajatellen erikoisosaamisesta on enemmän hyötyä nykyään. Oma tilanteeni on tällä hetkellä kovin sekavainen, mutta koska ette kuitenkaan jaksa lukea pitkiä posteja, niin jatkan aiheesta huomenna :)

Tikusta tukkiin

Eilen oli yks kaameimmista masistelupäivistä mitä on ollu täällä. Aamulla herätessä ketutti, että täällä ei kukaan puhu suomee, ja loppupäivän välttelin kaikkia saksankielisiä enkä käyny ollenkaan ulkona. Jotenki olin niiiiin kyllästyny koko kieleen, että halusin jo täältä pois.

Yön yli nukkuminen auttaa usein, ja tänä aamuna nukuin melkeinpommiin, joten ei ehtiny ketuttaa eikä mitään muutakaan kun piti juosta linkkupysäkille :D Luennolla nuokuin, luennon jälkeen kävin ostamassa talvitakin - löysin kolmessa vartissa semmoisen, mistä oikeesti tykkään, ja jolla pärjää täällä - ja keittokirjan, että tulis oikeasti jotain syötyäkin (jeps, sanon julkisesti, että on ollu päiviä, jollon on kunnon ruoka jääny väliin. On vaan ollu niin vastenmielistä ees ajatella makaroonia, jauhelihaa tai yleensä mitään muuta syötävää. Mielialasidonnainen juttu vaikken ois ikinä uskonu, että mikään vaikuttaa mun ruokahaluuni). Juu, ja täällä on vissiin ensimmäistä kertaa yks aste pakkasta :D ja joka päivä tulee kylmempää kunnes alkaa lämpönen kausi. Lunta sataa, mutta ei se varmaan monta päivää maassa pysy. Talvikengät on vielä hankintalistalla.

Päivän toinen kurssi oli tieteellistä kirjottamista. Siellä yhessä kohtaa tiesin ihan tarkkaan, mitä haluan sanoa aiheesta, ja kun avasin suuni niin sieltä ei tullu mitään järkevää ulos. Selitin pitkään ja toistelin samoja sanoja, ennen kun sain mitään järjestykseen, ja yllättäin opettaja oli tajunnu, mitä tarkotan. Mutta se oli hirveän noloa ja ärsytti käsittämättömästi.
Sen kurssin jälkeen menin Mensaan istumaan, koska se on kaheksaan asti auki, ja päätin, että joka päivä kirjotan vähäsen saksaks. Alotin ihan järjestyksessä aamun kiireestä ja kirjotin ja kirjotin kunnes yhtäkkiä kirjotin siitä, miksi on niin vaikea puhua tunnilla saksaa, vaikka muitten opiskelijoitten kanssa se on helpompaa. Tajusin, että mä ajattelen täälläkin kaikki kouluasiat suomeksi, mutta en ota huomioon, että mun pitää puhua ajatukseni ääneen saksaksi. Niinpä yritän kääntää ajatuksiani toiselle kielelle suunnilleen kitalaen kohdalla, jollon on jo liian myöhästä. Sehän ei tietenkään toimi, tästä lähtien pitää ruveta ajattelemaan saksaks jos meinaan saksaks jotain sanoa.

Oisko ollu joku psykologinen juttu vai mikä, mutta kuorossa ihmisten kanssa juttelu oli helpompaa kun ikinä ennen. Mun täytyy vaan antaa itelleni aikaa rauhassa miettiä myös saksaks, mitä aion sanoa, sillon se sujuu, muuten ei. En mä itestäni mitään siinä menetä. Ja on ihan hyvä, että tajusin nyt, mikä mättää, koska aiemmin luulin, että ongelmat johtuu siitä, että yritän puhua liian nopeasti, mutta ei hitaammin puhuminen siihen auttanu. Ehkä tää tästä...

Äitiltä tuli salmiakkipaketti :) Kiitos vaan, nyt pärjää taas vähän aikaa. Yllättävästi sitä on oppinu säästelemään (n. puoltoista viikkoa sitten tulleesta Ellun salmiakkipaketista on vielä kolme pastillia jäljellä hätätilanteita varten :D). Suklaata en oo oppinu täällä syömään ja haribokarkit menee kyllä, mutta ei niitäkää aina jaksa.. Välillä ottaa (edelleen) päähän, että ei voi vaan mennä kauppaan ja ostaa salmiakkia vaikka siltä kuinka tuntuis. Kai siihen tottuu tai sitten ei.

Lukukausimaksuista

Tänään olin kansainvälisille opiskelijoille järjestetyllä lounaalla (Spätzle mit Linsen und Wurst eli spätzle-pastaa (paikallinen erikoisuus), linssejä (koska svaabilaiset on tunnetusti pihejä, vähän niin kun laihialaiset Suomessa) ja makkaraa (koska ilmeisesti ruoan ku ruoan kanssa pitää Saksassa syödä makkaraa)). Oli ihan mukavaa, en tuntenu ketään ennestään mutta tuli silti ihan hyvin juteltua. Samassa pöydässä istu liettualainen, italialainen, brasilialainen, tsekkiläinen, ranskalainen?(saatto olla myös espanjalainen) ja amerikkalainen. Jostain syystä puhe käänty siihen paljonko opiskelu Amerikassa maksaa. Hää kerto, että Connecticutissa yksityisessä yliopistossa lukukausi maksaa 36000 dollaria ja julkisista varoista rahotetussa 16000 dollaria. Yks lukukausi siis maksaa enemmän kun mitä monen ihmisen vuosipalkka on.. aivan käsittämätöntä. Ku amerikkalaiset valmistuu, ni niillä voi olla yli 100000 dollaria opintolainaa tai huomattavasti enemmänkin. Taas osaa iloita suomalaisesta maksuttomasta koulutuksesta.

Baden-Württembergissä on viime kesälukukaudesta alkaen kerätty kans lukukausimaksuja, tosin vaan 500 euroa lukukautta kohti. On erinäisiä poikkeustapauksia, joissa siitä maksusta vapautuu (saa älykkyystestistä yli 130 pistettä, kaks vanhempaa sisarusta on opiskellu vähintään kaks vuotta ja maksanu lukukausimaksuja yms), että systeemi ei ole täysin tasa-arvonen, ja se on vielä niin uusi, että taatusti tulee muutoksia. Mun onnekseni lukukausimaksuista vapautus koskee myös Erasmus-opiskelijoita, eli mun tarvi maksaa vain se kaikille pakollinen opiskelijakuntamaksu. Yliopistojen täytyy vuosittain (?) tehdä julkinen selvitys siitä, mihin lukukausimaksut käytetään.

Omassa opiskelussani saksalaisten maksamat maksut näkyy erityisesti siinä, että neljällä kurssilla mun kaikista kaheksasta on mahdollisuus tutor-opetukseen, jossa jo valmistunu tai loppusuoralla oleva opiskelija perehdyttää vielä paremmin luennon aiheeseen, tai esim. tieteellisen kirjottamisen kurssilla oikolukee Hausarbeiteja (semmoisia 8-15 sivun kotiesseitä) ja antaa vinkkejä, miten niistä sais parempia. Ymmärtääkseni lukukausimaksut suunnataan suoraan opetusta antaville laitoksille ja opetuksen laadun parantamiseen vaikkapa just tutormahdollisuuksia lisäämällä ja uusimalla välineistöä.
Kerta ne rahat käytetään opiskelijoitten omaks hyödyks niin ne on kannatettava keksintö, jos rahaa ei mistään muualta saada. Väittäsin myös, että ainoa syy, miksi opiskelijat vastustaa lukukausimaksuja, on se, että ne joutuu ne itse maksamaan.

Nyt mut varmaan lynkataan, mutta mun mielestä 500 euroa on varsin kohtuullinen summa yliopisto-opetuksesta. Eri asia sitten on, jos ne rahat menee hallintoon tai katoaa muuten näkymättömiin. Uskallan jopa väittää, että Suomessakin pystyy kesätöistä säästämään tonnin vuodessa lukukausimaksuihin.

Ja miettikää nyt noita amerikkalaisopiskelijoita.. ne menee yliopistoon varsin hyvin tietäen, että se on törkeän kallista, ja se on niitten mielestä ok. 500 euroa ei siihen nähden tunnu yhtään missään.

Kuorotyttö

Eilen tein ehkä yhen fiksuimmista jutuista mitä voin täällä vaihdossa tehdä: menin kansainvälisille opiskelijoille suunnattuun kuoroon. Sillä ei ole minkäänlaisia ”tavotteita” paitsi laulaa yhdessä, pitää hauskaa ja samalla tutustua uusiin ihmisiin eripuolilta maailmaa. Oli todella kivaa laulaa pitkästä aikaa kuorossa ja vihdoinkin tutustua ihmisiin täällä. Ja muutenkin rupee vaikuttamaan siltä, että en joudu olemaan yksin koko vuotta :) vaikka ei niin kaverustuiskaan, niin ainaki on mukavia tyyppejä kenen kanssa voi jutella ja mennä luennolla istumaan viereen, jos samalle luennolle sattuu. Tähän mennessä olen enemmän jutellu muutaman puolalaisen, turkkilaisen, japanilaisen ja amerikkalaisen kanssa. Yhtäkkiä vaan tajusin että yhteinen kieli on saksa eikä englanti, vaikka englantiin ois niin helppo vaihtaa. Kaikki haluaa silti puhua saksaa, koska sitä varten ne muutkin täällä on, että oppisivat.

Tänään oli sitten kunnon koulupäivä ja mikä sen hienompaa kun missata aamun ensimmäinen luento :D En nukkunu pommiin, vaan yksinkertasesti kuvittelin, että luento alkaa tuntia myöhemmin kun mitä se oikeesti alko. Ehkäpä menen sinne kahen viikon päästä sitten, vaikka näissäkin on jo tekemistä, mitä nyt on. Ens viikon torstaina on jonkin sortin juhlapäivä, ja koulusta vapaata. Varmaan kaikki kaupatkin on kiinni, niin sitten on hyvää aikaa tehdä kouluhommia oikein ahkerasti. Musta tuntuu, että toisin kun Suomessa, niin täällä ei lukematta selviä. Enkä mä tänne lusmuilemaan kummiskaan tullu :D Jossain vaiheessa kirjotan varmaan mitä mieltä tähän asti olen saksalaisesta yliopistosta suomalaiseen verrattuna, mutta olen ponnistellu tänään henkisesti jo ihan riittävästi.

Joka tapauksessa mulla oli kolme luentoa peräkkäin kahestatoista kuuteen. Ekaks oli saksan kielihistoriaa, sitten mielenkiintonen internet-kirjallisuuskurssi (jolla tosin on läsnäolopakko :) ) ja viimesenä sodanjälkeisiä kulttuuriteorioita. Sen kurssin pitäjä puhu kauheen nopeesti eikä meinannu ees sen verran pitää taukoa, että ehtis hengittää. Mulla meni kaikki energia kuuntelemiseen ja muistiinpanot jäi aika heikoille, mutta vaikutti kyllä mielenkiintoselta. Vissiin sitte muutaman kerran jälkeen tottuu jokasen opettajan omaan tyyliin ja pystyy jotain itelleki kirjottamaan ylös niistä kursseista. Väsyttää vaan tommonen aivotyöskentely pitkästä aikaa.