Ei nyt varsinaisen suoraan liity täälläolemiseen tai opiskelijavaihtoon, mutta pakko nyt jonnekin pistää kun on aivan loistava. Kyllä mäki vielä joskus..kaiehkä. Ku oon iso ja rikas. ...
Edit: videolla siis piano-cover System of a Downin Aerials-biisistä.
Näin pääsiäisen kunniaksi tässä blogissa harrastetaan pikkuisen kulttuuria, ja opetellaan itse muodostamaan saksalainen paikannimi. Tarkoituksena ei ole halventaa tai saattaa kovasti naurunalaiseksi mitään tiettyä paikkaa, vaan ajattelin tuoda esille mukavan huomion reissun päältä. Askartelu kuuluu pääsiäiseen :)
Ensin tarvitaan kirjaimia. Pitää olla ü ja ß, mutta å:ta ei tarvita. Sitten tarvitaan kirjainyhdistelmä -ingen- ja tätä yhdistelmää käytetään jokaisen paikannimen viimeisenä rykelmänä. Esimerkiksi Tübingen. Sitten pikkuisen mielikuvitusta kehiin.
Nyt voidaankin ruveta askartelemaan, kun kaikki tarvikkeet on pöydällä. Ingenin eteen saa pistää suunnilleen ihan mitä vaan, eikä nimen pituutta rajoiteta. On toki kiva, jos nimi mahtuu tienviittaan, mutta mikäs sitä viittaa estää vähäsen pidentämästä. Jos nimi on toooooooosi pitkä, niin varmaankin voi jakaa sen kahdelle riville. Hieno esimerkki lyhyestä paikannimestä on Singen. Hieno esimerkki pitkästä paikannimestä on Utzmemmingen, mutta varmasti pienellä vaivalla saa tehtyä vielä pidemmän. Keskimittainen, normaali paikannimi lienee vaikkapa Metzingen. On siis ihan ok yrittää tehdä tosilyhyitä tai tosipitkiä tai ihan keskikokoisia paikannimiä. Eipä niistä kuitenkaan kukaan välitä, mutta jos se kuulostaa hauskalta, niin sille voi ohikulkeissaan hymyillä.
Junalla matkustaessa paikannimistä aiheutuva viihdyke on erityisen tärkeää matkan sujuvuuden ja mukavuuden takia. Siksi saksalaisten junaratojen varsilla usein on jokin -ingen-loppuinen paikkakunta. Plochingen ja Reutlingen eivät ole kaukana täältä. Sigmaringen ja Siglingen ovat kanssa lähistöllä, joten ei niitä valmiita -ingen-päätteisä tarvitse inspiraatioksi kaukaa lähteä hakemaan.
Gundelfingenimäistä pääsiäistä teille vaan!
On tuo internetti ihmeellinen paikka. Nimittäin nyt voi jopa tilata kirjoja sähköpostiinsa taikka rss-lukijaansa pienissä pätkissä :D Pointti on siis se, että ihmiset lukee enemmän ja enemmän netissä, ja tarjonta vastaa kysyntään. Mutta mennääs nyt järjestyksessä. Pahoittelen, että linkit vie saksan- ja englanninkielisille sivuille, mutta kyllähän te pärjäätte. Kaikki avautuu uusiin ikkunoihin (toivottavasti, jos ei, jättäkää kommentti).
Mulla oli tylsää netissä. Luen paljon, mutta tätä nykyä enemmän Googlen kautta eri blogeja (eilen kun tarkistin, niin tilauksessa on 58 kaheksan eri sivustoa. Tosin niistä vaan ehkä puolta päivittää kukaan edes sillon tällön, vois siivota mutta.), toki oikeitakin kirjoja välillä. Ja pitäs lukea enemmän, tiedän. Talousasiat ja oman talouden hallinta kiinnostaa myös, ja kun tietää mistä ettii, niin löytää. Tuon linkin kautta päädyin tämmöiselle sivustolle:
En ole vielä ihan hirveästi tutustunu, mutta homman idea on, että ihmiset voi tuolta pientä maksua vastaan ja hyvin monta teosta myös ihan ilmasiks tilata sähköpostiin tai rss-lukijaan ns. päiväannoksina, kappale kerrallaan. Eipä voi kun kiitellä että jollain on välähtäny. Vaikka ei niin harrastaiskaan tuota lukemista, niin tolla systeemillä tulee ihan vahingossa luettua. Itselleni tilasin saman tien Emily Brontën Wuthering Heightsin ja Karl Marxin The Communist Manifeston. Kumpikin opus kuuluu yleissivistykseen ja tällä konstilla ne tulee luettua huomaamatta. Brontë kestää 145 päivää ja Manifesti 13. Ja tokiti ne on ilmaseks jaossa, kun kun.. pitäs nimittäin perehtyä kai tekijänoikeuteen, mutta käsittääkseni kirjottajan/oikeuksien omistajan kuolemasta on kulunu riittävän kauan.
Miinuksina tietenkin lukukokemuksen sirpaloituminen, koska tolla systeemillä ei voi antaa kirjan viedä mennessään. Tietokirjatyyppisempi teos taas toimii paremmin, mutta Manifestissakin on johtoidea ja epäilen, että yön yli nukkuessa edellisen päivän lukemiset unohtuu. Lisäksi kaikki kirjat on käsittääkseni englanninkielisiä.
Ilmasta luettavaa usiammallakin kielellä löytyy ei-niin-kätevässä? muodossa tunnetusti täältä
Internationale Krimis -blogissa 18.2.2008 Sie lesen ... sie lesen nicht ihmetellään amerikkalaisten tutkimustuloksia, kun kirjat päätyy aina vaan harvemmin hyllystä aivoihin asti.
Se on muuten niin, että pitäs aina merkata jotenkin ne artikkelit toisten blogeista, joihinka liittyen meinaa itte kirjottaa.
Lisäksi tässä muutama päivä sitten huomasin muutamassa amerikkalaisblogissa maininnan, että parin päivän ajan voi ladata ilmaiseksi Suze Ormanin kirjan Women & Money, ja minähän latasin. Lukenu en kyllä vielä oo. Mutta vaikuttaa siltä, ehkä pikkasen pelottavastikin, että ihmisillä ei oo mitään sitä vastaan, että ne tuijottaa tietokoneen ruutua ja lukee kirjaa internetistä o.O And I'm one of them.
Ja niin. Miten tää postaus liittyy blogini aiheeseen? Noh, menneellä lukukaudella osallistuin Internet-Literatur: Schreiben im Internet -seminaariin. Aiheena mielenkiintoinen, mutta seminaarina.. tylsä... :D Mutta älkää kertoko kellekään. Jos jonkun saksantaidot riittää, niin mun osuuteni projekteihin löytää Postkarten aus Tübingen -sivustolta (linkki vie suoraan tekstiin).
Voisin toki pohtia pitkällisestikin internetin ja kirjallisuuden suhdetta, mutta en vaan jaksa. Olen laiska. Jonain päivänä päivitän linkkilistan tohon sivupalkkiin, pistän muutaman opiskelualaan liittyvän blogin.
Ja kun ollaan Saksassa, niin pitää todeta, että en vastaa linkittämieni sivustojen sisällöstä ja toisten tekijänoikeuksiin en puutu. Tämä koskee muuten koko blogia, jos jollekin sattuu tulemaan epäselvyyksiä mieleen. Pitäskö mun järkkäillä oikein Impressum itelleni? Hassulta tuntuis, kun semmosiahan harrastaa vaan "oikeat" ja "isot" sivustot. Tää on vaan pieni ja vaatimaton blogi.
Kuorosta on nyt kahden kuukauden tauko, kevätloman aikana ei oo kuoroa :( tänään oli esiintyminen kansainvälisen teatteriryhmän kanssa. Me hoilotettiin kolme laulua, pääosassa oli se teatteriryhmä mutta ne oli ihan hyviä ollakseen harrastelijoita :) Kesälukukaudella hoilotan ehdottomasti mukana, on se niin hauskaa touhua. Ja rentoa. Tosta ois jopa pari opintopistettä saanu jos ois halunnu :D Mutta en mä niillä mitään tee, en mä opiskele sillon kun vapaa-ajallani hoilotan kuorossa. Mutta mikäs siinä :) Voihan sitä sitte kesän lopuks pyytää jonkunnäkösen pisteettömän todistuksen ihan vaan muistoksi.
Mulla oli ensimmäinen tentti tänään. Kolme varttia aikaa ja kolmeen kysymykseen piti vastata. Pyysin arvosanattoman todistuksen, mutta luulen että niillä vastauksilla saattais saksalaisten väärinpäisellä asteikolla melkein kakkonen irrota. Mutta eipä niillä arvosanoilla oikein taida mitään tehdä, kun niillä on kuitenkin eri perusteet arvostella kun Suomessa. Ja tiedän, että mulla on sanajärjestys ihan mettikössä :D Nyt on enää kolme tenttiä jäljellä, ne on kaikki ens viikolla. Pitäs lukea..
Tiettekö kun joku sanoo jotain ja sitten se jotain jää pyörimään päähän ja sitä rupeaa miettimään omaa käytöstään sen jonkun valossa ja vaikka tietää että se jotain ei pidä paikkansa niin sitä kuitenkin koko ajan miettii että voiko nyt tehdä sitä ja tätä. Ni menee hermot ja yöunet.
Kaipa tää kouluelämä rupee taas lutviutumaan. Tänään ei ollu kun syntaksiluento, mutta uskallan väittää, että tajusin melkein kaiken mitä se opettaja sano. Syy? Kuuntelin :D Niinhän ne väittäät, ettei kannattais aikaansa luennoilla tuhlata jos siellä ei mitään jää päähän.
Perjantaina ehkä kattomaan Der goldene Kompass ihan saksaks lehvaan yhen kaverin kanssa. Eka saksaks dubattu leffa täällä. Kulttuuria, kulttuuria.
Hankin vihdoinkin viime viikon lopulla kirjastokortin kaupunginkirjastoon. Täällä moisesta lystistä joutuu maksamaan: puolen vuoden kortti 8,5e. En tiedä mihin perustuu moinen maksu, vois tietysti guugletella ja kattoa, löytyykö tietoa. Kovin kummaa, kun olen Suomessa tottunu kirjastopalveluitten maksuttomuuteen. Vuoden kortin saa muuten täällä kahellatoista eurolla, tai jos on joku bonuskortti (kirjastoon :D) niin saa kympillä.
Valikoima ei ollu mielestäni mitenkään järkyttävä, jos vertaa Lahen pääkirjastoon niin puolet siitä, enintään. Mutta mikäs ihme tuo on, jos kirjastokortista joutuu maksamaan. Ei kaikille lukeminen ole lempiharrastus, ja jos joutuu maksamaan kolme euroa kuukauden kirjastokortista jos kerran vuodessa lainaa kirjan, niin eihän se innosta lukemaan. Suomen systeemi on siinä mielessä hyvä, että jos lukuhaluja riittää, niin sen kun kävelee kirjastoon ja lainaa ilmaseks mitä lainaa. (Ja tiedän, verovaroillahan se rahotetaan. Hyvä niin.)
Lainasin José Saramagon jonku kirjan ja Neil Gaimanin American Godsin, saksaks, vaikka nimi muuta väittää. Ei kai sitä kieltä opi kun käyttämällä, ja kun tahtoo vähiin jäädä sillon kun en ole yliopistolla, niin kirjassa voi kieltä tuoda tänne kämpille. Ihan hyvin sujuu saksankielisen romskun lukeminen, vaikka ei hirveän nopeesti vielä. En kuitenkaan käytä sanakirjaa tai muita apuvälineitä, kyllä tosta kielestä selviää kun kerran tieteellisemmästäkin.
Itsehän rahotan Suomen opiskelijatukipalveluita maksamalla äärimmäisen vapaaehtosesti ja mielelläni 706,22e viime vuonna "liikaa" maksettuja tukia takas Kelalle. Työnteko kannattaa aina, ja jos en ois Saksassa, ni minähän olisin töissä, että saisin ton rahan käärittyä kasaan. Jos rahaa tulis eikä vaan menis ni ois vähän mukavampi vapaaehtosesti tommosia summia palautella.
Hain digikamerani tänään postista :) ja siinä oliki sitte ainoa, mikä siinä asiassa oli hymiön arvosta. Saksalaisen postijärjestelmän luulis olevan kurinalanen ja hyvin organisoitu, mutta niin vaan mun hae-pakettis-postista-nyt-ja-heti-lappusessa luki väärän postitoimiston osote. !!!!!! Mitä sitä turhia oikeeta osoa, ei sillä kukaan mitään tee. Kun kaikki näetten tietää, mihin tän kaupunginosan paketit menee. Mutta onneks mulla ei ole täällä kun aikaa vaan ja sen voi käyttää erinäisissä posteissa juoksemiseen. Kukaan ei ees pahotellu tai mitään. Miksi koulussa ei ole opetettu, miten hoidetaan asiakaspalvelijan rökittäminen saksaks? Oisin tietenki ollu kohtelias ja asiallinen. Joka tilanteeseen vaan ei sovi "kiitos, olehyvä, nosepäkiva, kiitosoikeinpaljononpatosiystävällistäteiltä, notoki, tottakai, mielellään." *ärinää* (Tämä Lintu ärisee.) Kielimuurin vuoksi jouduin sitten pitämään mölyt mahassani. Äänensävyyn yritin ees jonkinlaista tyytymättömyyttä saada, mutta en tiedä oikein onnistuinko.
Auf jeden Fall mulla on nyt kamera, ja koska huomenna ei ole luentoja (vaan pitäs lukea miljoona artikkelia loppuviikkoa varten), mä ehkä käyn vähän kuvailemassa tässä lähellä :) Vihdoin matkakuvia!
Illalla alotin liikuntaharrastukseni. Ensimmäisenä listalla oli Aerobic Thai Do. Aerobickiä joo... thai do'sta en tiedä, ku en oo koskaan kokeillu, mutta luulen, että ei se nyrkeillä hutiminen ja potkiminen mitään itsepuolustusta ollu. Kuhan heiluttiin. Kauheasti oli porukkaa, ahdas sali, eikä vetäjällä minkäänlaista äänenvahvistinta. Hyvin kummiskin pysy mukana. Ei ollu hirveän raskasta, mutta hiki irtos silti ihan kunnolla. En ole vielä päättäny, menenkö ens viikolla uudestaan, vai kokeilenko jotain muuta.
Suurin ero Helsingin yliopistoliikuntaan oli (mun mielestä tietenkin, ei mitään ehdottomia totuuksia) se, että väkeä oli melkeinpä laidasta laitaan eikä juurikaan silminnähtäviä fitness-treenaansalillajokapäivä-huippuatleetteja erottunu eikä varsinkaan ollu suurin ryhmä. Toinen ero oli porukan määrä: kun Helsingissä tuntien osallistujamäärät on rajattu, täällä taas on ilmanen perusohjelma, joka on kaikille opiskelijoille maksuton eikä tarvi ilmottautua. Kolmas ero, josta varmasti voidaan kiistellä, oli tunnin laatu.. siinä mun mielestä Helsinki pesee Tübingenin. Mutta tää oli kuitenki vasta eka tunti, niin ei vielä vedetä yleispäteviä johtopäätöksiä :) Huomenna Dance Aerobic. (edit: ens viikolla ennemminkin :D)
Torstai oli ylimaallisen masentava päivä. Olin surullinen ja ikävöin Suomeen ja masistelin vain. Yliopistolla ei ollu opetusta, kun oli katolisten juhlapäivä - myös meillä luterilaisilla vapaata. Perjantai oli sitten huippuhyvä, en tiedä oisko torstai ollu joku käännekohta? Aamulla kävin kattomassa postin ja siellä oli salmiakkipaketti ja kirje Ellulta :) Ihan oikeeta salmiakkia! Ja iltapäivällä tuli sitten perjantain posti, oli kirje kummitädiltä ja Sudelta <3 Tykkään saada postia :)
Ja koska oli muuten hyvä päivä, niin enkös sitten ollu unohtanu saksalaisen pankkitilin verkkopankin salasanan, ja sain ilmotuksen, että verkkopankkiyhteys on "gesperrt" eli sillä lailla lukittu, että omin voimin en enää pääse pankkiin :D Luennon jälkeen kävin sitten pankissa sanomassa asiasta, niin postissa pitäs tulla uusi salasana. Vissiinki pitäs käyttää useemmin, että pysys mielessä.
Samalla reissulla luennon jälkeen kävin ekaa kertaa lihakaupassa täällä. En oikein osannu selittää, mitä haluan (kanaa) ja siellä tätsykkä kysy, että mistä oon kotosin ja kyllä me voidaan englantiakin puhua. Minä siihen että ei missään tapauksessa, olen Suomesta ja mun on ehdottomasti opittava puhumaan saksaa :D Ja ne ymmärsi vallan hyvin ja oli ihan mukavia.
Tiistaina en mennykään Metzingeniin, kun suomalainen byrokratia pikkuisen pääsi yllättämään. Suden kanssa setvittiin mesen välityksellä sitä paperisotaa ja toki siihen meni aikaa. Kävin sitten eilen, mutta en vieläkään löytäny mieleistäni talvitakkia. On mulla vielä aikaa, täällä on päivisin ollu melkein 15 astetta lämmintä. Metzingen oli siitä hauska paikka, että siellä oli muuten ihan kuollutta, mutta tehtaanmyymäläkeskittymät vilisi ihmisiä. Vaikea arvella, mikä on suosituin ammatti sikäläisten keskuudessa. Niitä tehtaanmyymälöitä meinaan on. Ite en käyny kun viidessä tai kuudessa, mutten löytäny oikein mitään. Täytyy toiste mennä paremmalla asenteella ja varustuksella. On ihan totta, että paras vaatetus sinne mennessä on toppi ja hame, koska sovituskoppeihin joutuu jonottamaan ikuisuuksia.
Ravelryyn jonottaa mun edellä "enää" n. 9300 ihmistä. Sitten ku sinne tulee kutsu, niin aukeaa myös mun neuleblogini. Oletettavasti saan digikamerani ennen sitä, sen pitäs olla postissa tulossa..
Päivän toinen postaus, vähän muutakin kun purkkajuttuja.
Kävin suihkussa, vaihdoin vaatteet, pistin vahaa tukkaan ettei näytä ihan variksenpelättimeltä.
Katoin laukkuun vaan kaikkein välttämättömimmät mukaan ja kävelin sinne, missä bileet oli (ei pitkä matka). Kattelin ja pyöriskelin siellä noin vartin ja sitten lähdin takasin kotiin. Ajattelin, että mitä ihmettä mä siellä teen? En oikeesti edes halunnu mennä. Ois varmaan ollu eri asia mennä jossain porukassa vaikka, semmosten ihmisten kanssa, jotka jo valmiiks tuntee.
Kenenkään kanssa en ollu sopinu mitään, että siellä nähtäis tai jotain, kun en tunne täältä sillä lailla ketään vielä. Ja nyt, kun menin kuoroon, niin mun ei tarvi väkisin bilettää, että tapaisin ihmisiä. Kaikkein luultavimmin mun ois pitäny sisäistää biletyskulttuuri jo Suomessa siinä 5-6 vuotta sitten. Ei vaan jaksa kiinnostaa, ei ainakaan kun on ihan yksin.
Jos saa valita, ja minähän saan – kun olen yksin täällä, niin saan aina valita itse – niin vietän tän illan mielummin jo olemassa olevien kavereitteni kanssa tutusti ja turvallisesti mesessä ja neulon samalla kaulaliinaa, kuuntelen sitä musiikkia mitä haluan ja surffaan netissä. Onko jotain väärää siinä, että ei käy bileissä? Ihan oikeasti kiinnostaa teiän mielipiteet (olen kuullu, että aika moni tätä lukee, saa kommentoida myös!) aiheesta. En minä tänne vaihtoon lähteny bilettämään, olen aivan varma, että on muitakin tapoja tutustua ihmisiin, ja niitä tapoja aion ottaa viikko-ohjelmaani varmaan enemmänkin kun pelkän kuoron. Joku liikuntajuttu (täällä yliopisto tarjoaa opiskelijoille tietyn perusohjelman, joka on opiskelijoille ilmanen. Aerobickiä varmaan viittä erilaista, tansseja (tosin ei mua kiinnostavia) ja muuta. Luksusta, joka pitää hyödyntää) ja jos alkaisin löytökoiratarhalla käydä ulkoiluttamassa koiria aina sillon tällön.
Oleellista kaverustumisessa ja muussa on, että on jotain yhteistä toisen ihmisen kanssa. Niinpä on todennäkösempää, että löydän kavereita jostain muualta kun bileistä, kun mua ei itteeni niin bilettäminen kiinnosta. Mitä mä yksin haahuilen jossain, kun muutenkin tunnen oloni kömpelöksi ja epävarmaksi isossa tai pienemmässäkin ihmisjoukossa. Neulominen kiinnostaa enemmän kun bilettäminen. Onhan se yksinäistä, mutta ei sen tarvis olla. Suomessakin aina välillä parin kaverin kanssa kasaannuttiin juomaan teetä ja neulomaan ja juoruamaan, ei tarvinu bilettää että oli hauskaa. Samanlaista yhteisneulomista kaipaan täälläkin, mutta en tiedä, miten sen täällä sais aikaseks. Pitääkö mun pistää yliopiston ilmotustaululle lappunen? Toimisko?
Uskallanko?
Saksalaiset ei harrasta ksylitolipurkkaa. En ole ihan varma vielä, mun täytyy tarkistaa.. mutta Orbit ja Juicy Fruit ainakin on ksylitolittomia. Extraa en ole vielä ostanu enkä jotain muuta mallia. Mutta jos tosiaan on niin, että saksalaiset ei perusta koivusokerista, niin mun täytyy kasata täältä hullu purkkapussukka ja lähettää iskälle Suomeen :)
Voi olla typerää kirjottaa purukumista, mutta ei mulla nyt oikein muutakaan ole kirjotettavaa. Täällä on nimittäin levypurkkaa :) Suomessa semmosta harvemmin enää näkee. Mutta mua on aina kiehtonu ensinnäkin se paperi, johka yksittäiset levyt on kääritty, ja toisekseen paperin ja purkan välissä oleva folion tyyppinen juttu. Tärkeä tieto?
Tänään olis Erasmus-bileet parin minsan kävelymatkan päässä. Olen aatellu ja kai päättänykin, että menen, mutta jotenki vaan ei jaksa kiinnostaa.. en vaa ole bilettäjä. Ainoo syy miks tonneki olen menossa on ihmisten tapaaminen. En mä kuitenkaan uskalla puhua kellekään ni what's the point? Ehän mä Suomessakaan biletä, miksi täällä pitäis. Kai mä silti meen ees kattomaan, mimmosta siellä on. Tuskin mitään ihmeellistä. Hyvä puoli on se, että voi heti lähteä pois jos ei kiinnosta, eikä tarvi kytätä linkkuaikataulusta, että koska pääsee kotiin.
---------------------------
Neulonta-asiaa: ku jossain vaiheessa hommaan digikameran (toivottavasti hommaan pian :D) ja voin ruveta kuvaileen niin maisemia kun neuleita, niin saatanpa tehdä ihan erillisen neuleblogin. Pistin itteni Ravelryn jonotuslistalle, vaikutti oikein mielenkiintoselta ja sellaselta, mitä olen Facebookin yhteyteen kaivannu. Toi vaan on ihan erillinen systeemi käsityöihmisille. Jotenka kun kamera tulee, niin sitten niiden, joita ei mun käsityöt kiinnosta, ei tarvi enää kärsiä :D Tää on vasta kehittelyasteella, mutta musta tuntuu, että olen vaihteeksi innostunu neulomisesta. Niitä inspiraatioita on ollu tänä vuonna monta peräkkäin, joten ehkä musta kohta tulee ihan oikea neulomaani?
Eilen tein ehkä yhen fiksuimmista jutuista mitä voin täällä vaihdossa tehdä: menin kansainvälisille opiskelijoille suunnattuun kuoroon. Sillä ei ole minkäänlaisia ”tavotteita” paitsi laulaa yhdessä, pitää hauskaa ja samalla tutustua uusiin ihmisiin eripuolilta maailmaa. Oli todella kivaa laulaa pitkästä aikaa kuorossa ja vihdoinkin tutustua ihmisiin täällä. Ja muutenkin rupee vaikuttamaan siltä, että en joudu olemaan yksin koko vuotta :) vaikka ei niin kaverustuiskaan, niin ainaki on mukavia tyyppejä kenen kanssa voi jutella ja mennä luennolla istumaan viereen, jos samalle luennolle sattuu. Tähän mennessä olen enemmän jutellu muutaman puolalaisen, turkkilaisen, japanilaisen ja amerikkalaisen kanssa. Yhtäkkiä vaan tajusin että yhteinen kieli on saksa eikä englanti, vaikka englantiin ois niin helppo vaihtaa. Kaikki haluaa silti puhua saksaa, koska sitä varten ne muutkin täällä on, että oppisivat.
Tänään oli sitten kunnon koulupäivä ja mikä sen hienompaa kun missata aamun ensimmäinen luento :D En nukkunu pommiin, vaan yksinkertasesti kuvittelin, että luento alkaa tuntia myöhemmin kun mitä se oikeesti alko. Ehkäpä menen sinne kahen viikon päästä sitten, vaikka näissäkin on jo tekemistä, mitä nyt on. Ens viikon torstaina on jonkin sortin juhlapäivä, ja koulusta vapaata. Varmaan kaikki kaupatkin on kiinni, niin sitten on hyvää aikaa tehdä kouluhommia oikein ahkerasti. Musta tuntuu, että toisin kun Suomessa, niin täällä ei lukematta selviä. Enkä mä tänne lusmuilemaan kummiskaan tullu :D Jossain vaiheessa kirjotan varmaan mitä mieltä tähän asti olen saksalaisesta yliopistosta suomalaiseen verrattuna, mutta olen ponnistellu tänään henkisesti jo ihan riittävästi.
Joka tapauksessa mulla oli kolme luentoa peräkkäin kahestatoista kuuteen. Ekaks oli saksan kielihistoriaa, sitten mielenkiintonen internet-kirjallisuuskurssi (jolla tosin on läsnäolopakko :) ) ja viimesenä sodanjälkeisiä kulttuuriteorioita. Sen kurssin pitäjä puhu kauheen nopeesti eikä meinannu ees sen verran pitää taukoa, että ehtis hengittää. Mulla meni kaikki energia kuuntelemiseen ja muistiinpanot jäi aika heikoille, mutta vaikutti kyllä mielenkiintoselta. Vissiin sitte muutaman kerran jälkeen tottuu jokasen opettajan omaan tyyliin ja pystyy jotain itelleki kirjottamaan ylös niistä kursseista. Väsyttää vaan tommonen aivotyöskentely pitkästä aikaa.
21.10.
Täällä sataa lunta. Ensimmäistä kertaa talvi pääsi yllättämään, koska mulla ei ole lähellekään riittävästi talvivaatteita. Oli muutakin mukaan otettavaa, ja ajattelin, että kyllä mä ehdin täältä sitten ostaa hyvissä ajoin ennen kun tarviikaan. On mulla yks paksumpi neulepusero, joka on vielä liian paksu, ja pipo ja yhet aika ohkaset hanskat. Ei oo talvitakkia tai kunnollista kaulaliinaa (semmoista kyllä kudon, myönnetään: nimimerkki eksyi Wolle Rödelin lankakauppaan, os. Neckargasse 7, tosin mulla ei ole sitä lankaa enempää, kun kaupassa oli vaan yks 50g kerä sitä, mitä halusin. Täytyy päästä maanantaina nettiin ja katsoa, voiko sitä tilata jostain tai onko lähellä toinen Wolle Rödel, josta vois käydä kattomassa). Lapasiakaan ei ole, mutta periaatteessa (periaatteessa? Käytännössä :D) mulla on lankaa ja puikot, että voin semmoiset kutoa. Ja kun kaulaliina joutu tauolle 66cm jälkeen (mittasin kirjekuorella) niin ehkä voisin taikoa ne langat jonkinlaisiks tumpuiks. Olin aatellu tehdä parit kämmekkäät, mutta niin ne suunnitelmat muuttuu kun taivaalta tulee valkosta höttöä niskaan :D
Noin muuten nukuin viime yön ensimmäistä kertaa kokonaan. Juteltiin Suden kanssa puhelimessa ja sen jälkeen oli paljon rennompi ja rauhallisempi olo kun mitä on ollu varmaan koko tänä aikana täällä. Yleensä olen heräilly neljän-viiden aikaan millon mistäkin päänsisäisestä syystä. Huomattavasti levänneempi olokin on, kun sai nukuttua. Sisäinen herätyskello herätti poikkeuksellisesti vasta yheksän aikaan, mutta loikoilin puoli kymmeneen. Sitten oli pakko nousta kattomaan lumisadetta, kun tajusin, miks ulkona ei ole oikeen minkään väristä (yleensä ollu aurinkoisen keltasen sininen taivas, tiiätte ehkä mitä tarkotan), sängyltä näkee nimittäin vaan taivaan eikä mitään muuta, mutta tästä pöydän äärestä näkee jo vastapäisen koulun/päiväkodin? Ja puiden latvoja.
Eihän tässä lumisateessa ole tosiaan muuta ihmeellistä kun se, että lehdet on vielä puissa, ja siksi aattelin, ettei talvi oo vielä ku aikasintaan kuukauden päässä. Kämppis sanoi jo perjantaina, että tänään sataa lunta, mutten uskonu. Ois vissiin pitäny ni oisin kuluttanu eilisen päivän jossain vaatekaupassa masistelemisen sijaan. Mutta en mä tänne jäädy, kerrospukeutumiseen on ihan riittävästi tarpeita. Siis siltä varalta, että jotakuta sattuis huolettamaan.
------------------------------------
Nyt on jo ilta. Lumi suli heti pois, ja kyllä täälläkin kuulemma yleensä putoaa ensin lehdet puista ja sitten vasta lumi. En vaivautunu tänään ulos ollenkaan, vaan neuloin sisällä. Tumput tein :) Peukalot tosin puuttuu vielä, eikä kukaan ole päätelly langanpäitä. Kyllä vähän tuntuu sormissa ja selässä, että on kököttäny monta tuntia ja tikunnu vaan. Bambupuikoilla, ne on aivan ihanat käsitellä, ja 100% villalangasta, joka myös on aivan ihanaa. Malli on Ulla-nettineulelehdestä Polysemiakämmekkäiden mukaan, mutta jatkoin niistä vaan omin luvin tumput. Voi olla, että joudun tekemään vielä huvikseni kämmekkäät, mutta ei ton malliset :) Tää tyttö kaipaa sen verran vaihtelua, että ei voi kahta tumppua enempää tehdä saman mallin mukaan, tai sitten saa malli olla tooosi kiehtova ja monimutkanen. Neulomisesta tulee hyvä olo ja ei-Novita-langat innostaa tekemään. Sen suhteen harmi, että ens viikolla alkaa luennot ihan kunnolla. Huomenaamuna pitää olla yheksältä kielihistorian luennolla, joutunen laittamaan herätyskellon soimaan sitä varten.
Hyvä Kimi!
