Bisher passiert

Torstai oli ylimaallisen masentava päivä. Olin surullinen ja ikävöin Suomeen ja masistelin vain. Yliopistolla ei ollu opetusta, kun oli katolisten juhlapäivä - myös meillä luterilaisilla vapaata. Perjantai oli sitten huippuhyvä, en tiedä oisko torstai ollu joku käännekohta? Aamulla kävin kattomassa postin ja siellä oli salmiakkipaketti ja kirje Ellulta :) Ihan oikeeta salmiakkia! Ja iltapäivällä tuli sitten perjantain posti, oli kirje kummitädiltä ja Sudelta <3 Tykkään saada postia :)

Ja koska oli muuten hyvä päivä, niin enkös sitten ollu unohtanu saksalaisen pankkitilin verkkopankin salasanan, ja sain ilmotuksen, että verkkopankkiyhteys on "gesperrt" eli sillä lailla lukittu, että omin voimin en enää pääse pankkiin :D Luennon jälkeen kävin sitten pankissa sanomassa asiasta, niin postissa pitäs tulla uusi salasana. Vissiinki pitäs käyttää useemmin, että pysys mielessä.

Samalla reissulla luennon jälkeen kävin ekaa kertaa lihakaupassa täällä. En oikein osannu selittää, mitä haluan (kanaa) ja siellä tätsykkä kysy, että mistä oon kotosin ja kyllä me voidaan englantiakin puhua. Minä siihen että ei missään tapauksessa, olen Suomesta ja mun on ehdottomasti opittava puhumaan saksaa :D Ja ne ymmärsi vallan hyvin ja oli ihan mukavia.

Tiistaina en mennykään Metzingeniin, kun suomalainen byrokratia pikkuisen pääsi yllättämään. Suden kanssa setvittiin mesen välityksellä sitä paperisotaa ja toki siihen meni aikaa. Kävin sitten eilen, mutta en vieläkään löytäny mieleistäni talvitakkia. On mulla vielä aikaa, täällä on päivisin ollu melkein 15 astetta lämmintä. Metzingen oli siitä hauska paikka, että siellä oli muuten ihan kuollutta, mutta tehtaanmyymäläkeskittymät vilisi ihmisiä. Vaikea arvella, mikä on suosituin ammatti sikäläisten keskuudessa. Niitä tehtaanmyymälöitä meinaan on. Ite en käyny kun viidessä tai kuudessa, mutten löytäny oikein mitään. Täytyy toiste mennä paremmalla asenteella ja varustuksella. On ihan totta, että paras vaatetus sinne mennessä on toppi ja hame, koska sovituskoppeihin joutuu jonottamaan ikuisuuksia.

Ravelryyn jonottaa mun edellä "enää" n. 9300 ihmistä. Sitten ku sinne tulee kutsu, niin aukeaa myös mun neuleblogini. Oletettavasti saan digikamerani ennen sitä, sen pitäs olla postissa tulossa..