Läppäri paskana.

Mun läppärini sano sopimuksen irti yön aikana. En tiedä, mikä on vikana tai mistä johtuu, kun eilen toimi ihan normisti ja sammukin normaalisti. Tänä aamuna ei lähteny päälle (ja kyllä, vaikka oon nainen ja vielä humanisti, niin se ei ihan oikeasti toimi, se on rikki) ja nyt ketuttaa. Ahdistaa ja masentaa jo valmiiksi, kun paperitöitten kanssa tulee kumminkin stressiä. Eilen piti hakea kaks viimestä todistusta, mutta eipä sitä toista ollukaan sitten yhtään missään, eikä kukaan tienny siitä mitään. On niin kiva, kun opettajan kanssa sovitaan ja sitte se ei vaivaudu tekemään omaa osuuttaan, vaikka tietää, että sen paperilappusen kanssa on kiire. Yliopistosysteemiä ei jää ikävä olleskaan. Suomessa ollaan tommosissa asioissa paljon tehokkaampia, selkeempiä ja keskitetympiä. Täällä juoksutetaan ihmisiä ihan vaan juoksuttamisen riemusta, eikä kukaan tiedä kun ehkä mahollisesti omat asiansa, jos niitäkään.
Läppärin takuu siis umpeutu kesäkuun alussa. Jihuu. Matkavakuutuskaan ei ole voimassa, mutta tuskinpa olis hirmusti auttanu sekään.. ARGH! Miksi just nyt? Ei ois monta päivää ollu ni oisin Suomessa ja ois mun vanha pöytäkoneeni varalla. Jos muuten vielä jotakuta ihmetyttää, että halusin mielummin pöytäkoneen kun läppärin ylppärilahjaks, niin tässä syy: pöytäkone on nyt kolme vuotta vanha ja pelittää edelleen. Läppärinpaska on reilun vuoden vanha ja nyt jo rikki. Pöytäkone on ergonomisempi, sitä ei tuu mieleenkään raahata huvikseen mukaan paikkaan jossa sitä ei tarvi, se on luotettavampi, ja jos joku osa menee rikki, sen pystyy vaihtamaan uuteen maksamatta koko omaisuuttaan siitä riemusta. Ja lisäksi pöytäkonetta voi päivittää rautapuolelta ihan niin kun tykkää. Läppärin kanssa on sidottu siihen pakettiin, mikä sen mukana tulee, ja yleisesti ottaen ohan läppäri aivan liian kallis laatuunsa nähden. Mun romuni ainakin. Ei ärsytä! Mä haluan pois täältä!

Lisäpäivitys

Nyt illalla meni netti taas kerran. Sehän katkeilee n. 15-30 minuutiks ihan äkisti ja ennalta ilmottamatta, ja tulee takas sitte ku sitä huvittaa, jos huvittaa. Mitään ei voi. Taloyhtiöverkko <3 Paitti voi valittaa kaikille!

Kun en päässy nettiin, niin menin sitte suihkuun. Sain tukan pestyä lämpösellä vedellä, sitten se loppu. Tilalle tuli kylmää vettä, hetken, sitte sekin loppu. Seuraus: huomenaamuna pikasuihku - ehkä.

Eipä jää ainakaan tätä taloa yhtään ikävä!

Täällä taas...

Onpa mukava palata Suomeen heinäkuun lopussa /elokuun alussa. Eilinen meni reissatessa, ku piti taas tulla Saksaan jatkamaan itsekidutusta valkoisessa huoneessa. Jäi hirvittävä ikävä Sutta ja se vaan on niin että koti on Suomessa ja Lahessa. Reissaamiseen meni oikeestaan koko päivä. Linkku lähti Lahesta yheltätoista, lento Tukholmaan kymmenen yli kaks ja Tukholmasta Stuttgartiin paikallista aikaa 20.50. Oottelin Arlandalla siis kuutisen tuntia.. Ja lähtöselvitykseenkin pääsin vasta seittemältä. Mulla ei ollu mitään tekemistä mukana, joten en sitten tehny mitään. Istuin ja tylsistyin ja itkin välillä.

Stuttgartin päästä viimenen linkku Tübingeniin meni tietysti tuntia ennen kun mä saavuin paikalle. Seikkailin sitten Rohrin ja Herrenbergin kautta junilla ja Tübingenin asemalta vielä yölinkulla kämpille. Koko päivän saldo siis linkku, lentokone, lentokone, metrojuna, metrojuna, juna, linkku.

Ja jotta kakku ei olis kaunis vaan päältä niin tokihan täällä sisällä oli bileet täydessä vauhdissa, kun tulin. En oiskaan halunnu kun nukkumaan vaan.. Herra KämppisJokaMuuttiPoisPerjantaina lähteekin vasta maanantaina (vihdoinkin!!!), ehkä tänne sitten laskeutuu rauha. Tänään en jaksanu sille mitään sössöttää että ei se mitään, vaan sanoin sille suoraan että oli aivan loistava keino suututtaa mut (Jeff Dunhamin nukke Walter käyttää ko. englanninkielistä ilmasua jossain niistä pätkistä Youtubessa). Onneksi se ei suostu puhumaan saksaa, kun mulla riittää kielteisiin mielenilmauksiin vaan englannin sanavarasto. Oisin voinu sille enemmänkin päätäni aukoa, mutta se ainakin esitti olevansa vähän häntä koipien välissä, eihän se oo tottunu siihen, että avaan suuni.

Aamulla ei kiinnostanu nousta sängystä ollenkaan, ja sain itteni liikkeellekin vasta siinä yhen maissa, ku lähin kauppaan. Ruuaksi tein pasta carbonaraa, joka ei sitten kuitenkaan maistunu. Oisin halunnu tomaattia tai kurkkua seuraksi mutta enpä jaksanu kaupan vihannesosastolla ajatella. Vielä kerkeis kauppaan mutten mee. Toivottavasti en taas rupea syömättömyyttä harrastaan kuten ennen joulua, huono alku tälle vikalle pätkälle ainakin.

Kai sitä kolme ja puoli kuukautta vaikka päällään seisoo, vai mitä.

Soluasumisen ihanuus

Mä oon asunu koko opiskeluaikani solussa. Toisin kun useimmat muut, mun ensimmäinen oma huoneeni oli nimenomaan solukämpässä ja se oli 10 neliöö, isoin mitä mulla oli koskaan ollu ihan omaa tilaa vain. Sen takia oli helppo sopeutua asumaan kahen muun tytön kanssa. Seuraavana vuonna vaihtu kämppikset eikä niittenkää tyttöjen kanssa ollu mitään ongelmia. Kaikki oli omissa oloissaan pysyttelevää tyyppiä, siivousvuorot pelas, yhteistä oli vaan vessapaperi, biopussit ja käsisaippua. Ei ollu valittamista.

Nyt asun täällä Saksassa vähän isommassa kuuden hengen solussa. Neljä poikaa ja yks tyttö. Mun huone on vähintää puoltoista kertaa sen mitä Helsingissä oli sillon. Luksusta, ja koska asun täällä vaan väliaikasesti, en voi sisustaa enkä kalustaa, ei siinä oo mitään järkeä. Kaikki menee hyvin niin kauan kun kämppiksiä ei näy – jätkät pysyy poissa tai näkymättömissä ja niistä kaikki paitsi yks on viikonloput lähestulkoon aina jossain muualla. Mutta toi tyttökämppis.. hermot menee. Veikkailin jo syksymmällä, että meille tulee vielä sota, ja tätä menoa kyllä. Ihme päällepäsmäri. Keittiöön se on kirjotellu lappuja, se kutsuu koolle ”kokouksia” että se voi valittaa millon mistäkin turhasta, ja se huomauttelee mulle joistain asioista ”ystävällisesti” ihan ku oisin joku jälkeenjääny vaan siitä syystä, etten oo saksalainen enkä puhu saksaa riittävän hyvin vaikuttaakseni ihan järjissäni olevalta.

Tänään pesin kylppärin ku oli mun vuoro, me jaetaan se tyttökämppiksen kanssa. Vähän aikaa sitten neiti koputti ovelle ja selvitti, nätisti hymyillen, kuinka se oli jemmannu patterin taakse rätin, jota pitää käyttää pöntön pesuun. Ei vaan sitte mulle ollu aiemmin voinu siitä mainita, mistäs minä oisin voinu arvata, että pitää ettiä siivousvälineitä jostain muualta ku missä niitä yleensä täällä pidetään. Mä en voi sietää ihmisiä jotka tekee noin! Mikä ihmeen pomo se kuvittelee täällä olevansa. Yhtä paljon minä maksan vuokraa kun sekin. Mä en vaa kohta jaksa enää olla ystävällinen. Antaa sen hymyillä kuinka paljon tykkää, minä en vaivaudu kohta esittämään. Ei mun tarvi kaveerata jonkun kanssa vaan siks, että sattuu olemaan sama osote.

On ikävä Suomeen.. siellä sentään on mahollisuus antaa pölynimurin auttaa siivouksessa ja toisekseen siellä ymmärretään jättää vieraat ihmiset rauhaan. Kahen vuoden aikana Helsingissä mulle ei tullu tasan kertaakaan kukaan koputtamaan ovelle jonku tommosen takia.

Mistä sitä ihminen ei valittais

Tajusin, että jos mulla oikeessa elämässä Suomessa ois vaan yks luento maanantaina suhteellista aikaa aamupäivällä (11-13), ni mä oisin mitä suurimmalla todennäkösyydellä illan töissä jossain pirun huonosti palkatussa asiakaspalveluhommassa. Nyt mä oon oikeessa elämässä Saksassa ollu koko illan kämpillä. Luin pari pitkähköä artikkelia - ehdinkö jo valittaa, kuinka paljon täällä vaaditaan lukemista enemmän kun Suomessa - joiden sisältöä en pysty omin sanoin kertomaan, sitten koitin pitkästymisen hetkellä kutoa kaulaliinaa yhtaikaa kun luin, ei toiminu, joten luin artikkelin loppuun ja neuloin sitten ihan erikseen. Enpä ole silti saanu kaulaliinaan paljon lisää mittaa. Kavereitten kanssa olen jutellu mesessä, mutta sitäki tänään vähemmän kun yleensä. Kirjotin kirjeen yhelle saksalaiselle tytölle, jonka osotteen sain Letternetistä. Toivottavasti se vastaa mulle, vaikka asustanki nyt Saksassa enkä eksoottisessa Suomessa.

Syntaksiluennolla istuin muute bulgarialaistyttöjen välissä, kaikki kotosin Mustan meren rannalta, ilmeisen suosittu turistikohde myös suomalaisnäkökulmasta. Yks niistä osas sanoa suomeks "terve terve mitä kuuluu" ja kerto, että suomalaiset isot pitkätukkaset ruskettuneet miehet on niiiiiiiiiiiin ihania :D Että saan kuulemma olla onnellinen :D. (ja mähän oon. Vaikka täälläkin on pariskuntia joka paikassa  
söpöstelemässä ja kävelemässä käsi kädessä ja... :( )

Huomenna Metzingeniin shopittamaan. Tehtaanmyymäläparatiisi, sieltä pitäs halvalla löytää talvivaatteita ja liikkavaatteitakin, että voi ruveta harrastamaan liikuntaa. Joo.. kai sitä vois mennä nukkumaan, mitä tässä muutakaan..

Nii paitti. Tyttökämppis tykkää kirjotella lappuja keittiöön. Minä en tykkää, että kirjotellaan lappuja keittiöön, jos on asiaa ni voi tulla suoraan sanomaan. Voi olla, että tulee vielä taistelu keittiön valtiattaruudesta... Mäkin asun täällä! Tarvi mitään pomottaa siksi, että on asunu täällä kaks-kolme vuotta kauemmin ku minä. We'll see..

Surprise, chien

18.10.

Keksin, että voihan näihin offline-tilassa kirjotettuihin blogikirjotuksiin päivämääränkin laittaa, kun en kuitenkaan pääse heti nettiin.

Sovittiin kämppisten kanssa, että me kaks tyttöä käytetään toista kylppäriä (sitä parempaa, meiner Meinung nach..) ja pojat jakaa keskenään toisen kylppärin ja vessan. Ihan mieletön systeemi, siisteystasokin pysyy taatusti semmosena että voi mennä nyrpistelemättä vessaan.
Tänään olis ollu Semesteranfangsparty jossain. En ole yhtään juhlijatyyppiä, en biletä Suomessa, niin miksi bilettäisin täälläkään. Olis kannattanu tietenkin mennä, että oisin tavannu ees jotain ihmisiä. En tunne täältä vieläkään ketään enkä varmaan tällä systeemillä saa ikinä kavereita. Tulee hauska vaihtovuosi kun joutuu yksin olemaan. Kyllä, tiedän, että mulla on kavereita ja rakas Suomessa, kiitos, kyllä, mutta yks pikku juttu. Te ootte kaikki Suomessa. Ette täällä. Minä olen...

Sain eilen Ellulta kirjeen :) Itekin olen kirjottanu kirjeitä enemmän kun koko kesänä yhteensä. Ainaski viis. Siis melkein joka päivä yks. Jotenkin on pidettävä yhteyttä ja voitava puhua ihmisille, vaikkei nettiä olekaan. Täällä olen lähestulkoon säännöllisesti menny kymmenen yhentoista aikaan nukkumaan, kun ei ole ketään, kenen kanssa juoruta yömyöhään. Toivottavasti en ehdi tottua tähän.. Miten voi olla yhtaikaa sosiaalinen ja epäsosiaalinen? Siis silleen, että mielellään pitää yhteyttä niihin ihmisiin, jotka on jo olemassa, mutta ei paljon kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin (vaikka pitäs. Ehdottomasti.. mut on tuomittu yksinäisyyteen vieraassa paikassa?)

Yritän lukea täällä mahdollisimman paljon. Sen, mitä jaksan, siis. Saksa väsyttää tällä hetkellä fyysisesti paljon, kun en koko kesänä tarvinu saksaa yhtään missään. Siitä on jo puoli vuotta tai jopa saattaa olla yli, kun on viimeks tarvinu kuunnella, saati sitten ite puhua saksaa. Lukemalla kulutan ensinnäkin aikaa, jota mulla vielä on, kun ei kouluhommat oo vielä kaatunu niskaan, ja toiseks koitan imeä itseeni kulttuuria, kielenkäyttötapoja, sanoja, tietoa, sivistystä. Vaikuttaa siltä, että Saksassa arvostetaan laajaa lukeneisuutta ja muutenkin sitä, että on kiinnostunu siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Oman maan historia ja perinteet pitäis tuntea. Taitaa olla niin, että tääkin Lintunen istu peruskoulun ja lukion hissantunneilla vain siksi, että oli pakko. Ei elämää, vaan koulua varten.

En tiedä, saako tällasta kirjottaa julkisesti, mutta kirjotan kuitenkin. Olen jokseenkin yllättyny, että täällä on sanomalehdissä natsiaika edelleen esillä ja aika vahvasti. En ollu aiemmin ajatellu, että niin vois olla, koska jos vertaa siihen, miten paljon Suomessa pidetään esillä kansalais-, talvi- ja jatkosotia, niin suomalaisia ei edes kiinnosta mitä 60-70 vuotta sitten on tapahtunu (en tiedä, saako noinkaan kirjottaa). Villi päätelmä ilman tutkimuspohjaa: kulttuuriperimää arvostetaan täällä hyvin paljon ja se perimä nollaantu siinä maailmansotien taitteessa? Kyllähän nykypäivän saksalaista koskettaa juutalaisvainot ja keskitysleirit paljon enemmän kun suomalaista koskettaa vaikka talvisota. Eikö niin?

Noh. En rupea enempää politisoimaan kun en asioista mitään ymmärrä. Mutta jos pystytte saman viikon aikana löytämään peräkkäisten päivien lehtien otsikoista viittauksen talvisotaan, niin kertokaa mulle. Sitten voin tehdä taas uusia perusteettomia päätelmiä.
Mistähän tommonenkin nyt tuli mieleen. En vaan tainnu olla valmistautunu lukemaan 60-70 vuotta sitten tapahtuneista jutuista. Enkä vähättele, no way. Yllätyin vaan.

Kylmää kyytiä

Kävin nyt ostamassa nettipiuhan. Viis metriä makso jotain päälle seittemän euroa, ei maailman kalleinta. Nettiä ei ole vieläkään, täytyy kytätä jos joku tänne sattuis tuleen, niin kysysin käyttäjätunnukset millä pääsee surffaamaan. Sitten kävin tossa läheisessä ruokakaupassa, jossa ei a) ole jauhelihaa pienemmissä kun 400g paketeissa ja b) ole kunnon kassapöytiä, vaan Lidlityyliin joutuu pakkaamaan hurjaa vauhtia, jos vähänkään enemmän tavaraa ostaa. Mutta kun tuo on tossa ihan lyhyen kävelymatkan päässä, niin ei mun sieltä kannata selkä vääränä kantaa, käy sitten useamman kerran. Erityisen hyvää tossa kaupassa on, että siellä myydään puisia neulepuikkoja, ainakin jonkun kokosia, ja Sachenmayer-lankoja :) Kalliita ne on täälläkin, mutta ainakaan en kuole tänne. Lankaa, lankaa, lankaa... :D Erityisesti nyt ajatus villasta ja neulomisesta lämmittää, kun tää huusholli ei ole erityisen lämmin. Täytynee hommata tossut, että voi hiippailla täällä, joku neuletakki aamuja varten ja muuten vaan paljon lämmintä vaatetta.

Ja täällä ei ole pakastinta.Täällä ei ole astiankuivauskaappia. Aaaaaaargh! Mun on niin ikävä suomalaista keittiökalustusta ja suomalaisia ruokakauppoja! Alepasta sentään aina tiesi saavansa banaaneja, toisin on täällä. Kaks kauppaa on ihan vierekkäin, valikoimat suunnilleen samat, ja vaan toisessa oli banaaneja myynnissä. Eikä oo minkään sortin puurohiutaleita. Minä kun varta vasten opettelin syömään puuroa, että sitten pääsee Saksassa halvemmalla, kun kyllä mysli täälläkin osataan hinnotella ihan mukavan kalliiksi. Ei muutenkaan innosta myslit, kun sain yliannostuksen Suomessa ekana opiskeluvuotena, kun joka aamu söin jugurttia ja halpismysliä. Ällöttää pelkkä ajatuskin, mutta kaipa siitä on selvittävä. Jos nimittäin aikoo syödä aamusin jotain täällä.

Jos joku kerkiää tulla kattomaan mua ennen kun lähden joululomalle Suomeen (tuskinpa vaan), niin vois yrittää ujuttaa pakaaseissaan seuraavia tuotteita: Neljän viljan puurohiutaleita ja salmiakkia. Nyt ei ole muuta mielessä. Mulla on salmiakkilakuja 450g ja van Slootenin elukkakuvioita 300g, siinä on mun salmiakit ja niillä ois muka pärjättävä jouluun saakka! Tiettekö, kun tommonen 300g Suomessa kesti mulla maksimissaan viikon... salmiakki sattuu olemaan mulle hermolääke, stressitason alentaja, tuttu ja turvallinen lohduttaja (kun ei Sutta ole). Lääkärit voi tosta stressitasojutusta olla eri mieltä, mutta mitä sitten.

Parasta tässä päivässä tähän mennessä oli, että käytännössä jäin rappukäytävään. En osannu avata ovea, vaikka oli oikeat avaimet ja kaikkee. Käväs mielessä, että joku tietty maa vois ottaa vähän mallia tietyistä abloy-lukoista eräässä toisessa maassa.. Katsokaas kun avaimen pystyy pyöräyttämään kaks kertaa vastapäivään tossa lukossa, niin minähän pyörittelin edes sun takas. Kolmen vartin kuluttua (tiesin, että kyllä pakosti joku tulee) tuli toinen tän kämpän asukas avittamaan, ja kas, tota avainta tarvii tossa lukossa vaan vähän kääntää oikeelle, sitten painaa ja samalla työntää ovea auki. How was I supposed to know? :o Toisella kerralla pääsinkin sitten sisälle jo muutaman minuutin ähellyksen jälkeen. Tekniikkalaji.. Kyllä meinas epätoivo iskeä, kun olo oli jo muuten vakaa ja sitten käykin noin.

Sarjassamme Lintu ei ole oikeasti reipas ja iso tyttö, vaikka siltä saattaa jostakusta ulospäin jopa näyttää...

"Kotona"

Kas niin. Nyt istun Tübingenissä Waldhäuser-Ostin opiskelijakylässä omassa huoneessani. Täällä on kylmä, koska ikkunat oli auki ja patteri kiinni, kun tulin. Takki on päällä ja kaulaliina kaulassa. Ei toi yks patteri ihmeisiin pysty, menee aikaa, ennen kun huone lämpiää. Tää taitaa olla jopa pikkusen isompi kun se, mikä mulla oli Helsingissä :D En oikein osaa arvioida pinta-aloja, mutta siltä tuntuu. Ns. talon puolesta on pöytä, tuoli, laatikosto (jossa jopa yks lukollinen laatikko!), kirjahylly, vaatekaappi (semmonen kiva oikee vaatekaappi eikä mikään kammotus niin kun Helsingissä oli) ja sänky. Sängyssä on epämukavalta vaikuttava patja, peitto ja tyyny. Ja on jopa vuodevaatelaatikko! Okei. Olen innoissani. Täällä on semmonenkin luksus, että verhot saanee ilman porakonetta roikkumaan. Mulla vaan ei ole verhoja, mutta kaipa tästä kaupungista sen verran löytyy kirppareita ja second-hand-shoppeja että saan jotkut riekaleet tohon. Tää on nimittäin aika kolkko, päävärit on valkonen ja semmonen koivunvärinen? huonekalulevy. Lattia on harmaahko muovimatto, niin että kyllä mun täytynee tänne hommata mattojakin pari. Jos vaan siis halvalla löytyy.

Ootan, että mun kämppäkaverit herää, täällä on ihan hiljasta, kaikki vissiin nukkuu. Niiltä voisin kysellä tarpeellisia juttuja ja esittäytyä. Asun taas solussa viidennessä kerroksessa, ehkä tän reissun jälkeen sitten ei enää soluilua tarvi leikkiä. Oma tupa ja oma lupa kuulostaa edelleen houkuttelevalta..

Tässä jossain vaiheessa täytyy lähteä liikenteeseen ja tutustua vähän ympäristöön. Luulin eka, että seinään ei sovi tavallinen rj45-piuha, että saa netin, mutta sitten katoin onneks toisen kerran ja kyllähän se vaan käy. Kun oisin ollu fiksu, oisin napannu semmosen mukaani Suomesta, samoin kun jonkun pehmolelun ja alkeelliset ruokailuvälineet. Eilen illalla nuorisohostellissa söin myslipatukoita, pähkinöitä ja jääteetä iltapalaks, kun en löytäny monipuolisempaa ruokakauppaa läheltä. Lisäks oli nyyhkytyskohtaus päällä enkä edes halunnu kierrellä ja ettiskellä kovin kauan.

Nuorisomaja sinällään oli laivaa parempi vaan siinä suhteessa, että sänky pysy paikallaan eikä tullu huono olo. Aamiainen oli ilmeisesti saksalainen tavallinen: monta sorttia leipää, leikkelettä, juustoa, hilloa, mysliä ja oli sentään maissihiutaleita. Leikkeleissä ja juustoissa oli hirvittävät määrät suolaa. Suomalainen terveysvalistus on siis menny ainakin mulle perille.. mutta täytyy myöntää, että eihän sitä voinu hirveästi syödä. Ja lisäks tääkin aamu on ollu semmonen ikäväntunteinen, niin ei ole paljon ruokahaluakaan vaikka nälkä ois. Nyt on jo vähän parempi olo, kun ei ainakaan asumisen ja yöpymisen suhteen tarvi miettiä missä ja koska ja millon.

Kun pääsis nettiin, vois vertailla täällä olevia pankkeja jotenkin, ehkä. Vuokranmaksua varten pitää olla saksalainen pankkitili, enkä mä nyt voi sellasta ihan sokkona kuitenkaan mennä johkin avaamaan. Kuulemma kannattaa kattoa vähän, miten on eri pankkien automaatteja, että voi sitten nostaa rahaa ilman turhia lisämaksuja. Jännää. Olkaa siellä Suomessa vaan ilosia, että saatte pankista riippumatta nostaa ottomaatista rahaa ilmaseks.

Kai vissiin tää vaihto tästä sitten alkaa...

Tsa-daah!

 Viikko sitten muutin Helsingistä Lahteen ja oon nyt virallisestikin lahtelainen. Suomen vakiosote on siis täällä Suden luona. Muutama päivä keretään vielä leikkiä "avoparia" ja sitten lähenkin Saksanmaalle ihan liian pitkäks aikaa seurustelunäkökulmasta. Mutta hyvä reissu siitä tulee.

Maksoin just laivamatkani Helsingistä Tukholmaan. Alun perin mulla oli varattu kalliimmasta hytistä paikka, mutta nyt huomasin, että halvemmassa hytissä olikin tilaa, niin tietenkin muutin varaustani. Kun aamiaisen hinta on sen 8e, niin kalliimpi hyttipaikka makso 53e ja tää halvempi maksaa sitten enää 37,50e. Mieletön hintaero, ja nyt mun satasen matkustusbudjettini pitää vielä paremmin. Tietenkin laadusta saa maksaa ja huonommasta hytistä maksaa vähemmän, toi on sisähytti kun kalliimmassa oli ikkuna ulos. Enpä mä sitä hyttiä muuhun tarvi kun siihen, että ei tarvi käytävällä istua ja itkeä ikävääni.

Pahoittelen, etten ole saanu aikaseks kirjottaa useemmin tänne, yritän parantaa tapani ja pitää teiät harvat lukijat paremmin ajan tasalla. Nyt on vaan kaikki muuttotouhuilut ja tän viikonlopun automatkailu varastanu ajan ja ajatukset, niin ei ole blogeilu jaksanu innostaa. Iltapäivällä suunta kohti Huittista, jännää.

Tshih.

Kash niin.
Kaks aika isoa Saksan reissun huolta on hoidossa. Kämppä on, ja nyt tuli Kelastakin opintotukipäätös, saan siis opintolainaa ja pikkasen isompaa asumislisää kun mitä nyt. Helpotti huomattavasti. Enää mietin, missä mun Erasmus-apurahani viipyy, olen ihan varma, että lähetin kaikki tarvittavat paperit ajallaan. Aamulla ennen töihinlähtöä oli kuitenkin pakko pistää yliopistolle mailia aiheesta. En saanu vielä vastausta. Mä en pidä tämmösistä epävarmoista jutuista.

Olen vakaasti päättäny, että pistän tulevien kuukausien vuokrarahoja sivuun sitä mukaan kun pystyn. Silleen on vähän turvallisempi olo, kun joka tapauksessa huolehdin raha-asioista koko ajan, ehkä jopa ihan turhaan. Ja oikeestaan ei toi Saksan reissu mun talouttani romuta, homma on hanskassa kyllä ja hanska hanskalokerossa. Silti pitää vaan koko ajan miettiä ja aatella ja huolehtia. Mieli alkaa kummiskin olla luottavaisempi.

Muuttoon on enää viikko. Koirankopperoni seuraava asukas kävi eilen katsastamassa, mimmoseen paikkaan on kaksiosta muuttamasta. Veikkaan, että vaikka kuinka näki etukäteen ja siinä juteltiin, niin onhan sen oltava shokki. Melkein neljäsosaan entisestä asunnostaan joutuu änkeytymään. Mulla oli helpompi siirtymä, kun sain tonne muuttaessani ekan oman huoneen ja olin vaan niin ilonen siitä, että ei oikeestaan vieläkään tunnu ihan hirveen pieneltä. Nyt sitten, kun oon viettäny enemmän aikaa Lahessa, niin kaipaan enemmän omaa tilaa. Myös neliöissä, ei pelkästään välimatkassa tai ajassa mitattuna.  Saksasta palattuani en varmaankaan asu enää ainakaan solussa :)

Eipä kai tässä muuta enää. Joku toinen kerta sitten lisää, jos jotain tapahtuu.

Sain kämpän!

Saksasta tuli tänä aamuna maili, jonka liitteenä oli vuokrasopimus. Kämppä on yhden hengen huone Waldhäuser-Ostin opiskelija-asuntolasta. Vuokra on 221,50e ja takuumaksu huikeat 400e, mutta sen käsittääkseni saa Saksassakin takaisin. Kyllä tulee Erasmus-stipendi tarpeeseen, kun yliopisto sen suvaitsee maksaa ensin. Iso painolasti vierähti hartioilta, nyt tiedän pääseväni nukkumaan jossain muualla kuin lähimmän sillan alla. 
Vuokrasopimus pitää faksata ensi viikon tiistaihin mennessä.

Ensimmäisen yön joudun nukkumaan retkeilymajassa, mutta ei ole suuri kustannus, kun hintaan vielä sisältyy aamiainen. Hienointa on, että tuon retkeilymajayön pystyi varaamaan netin kautta valmiilla lomakkeella ja sähköpostilla hoituu vahvistus.

Varasin vihdoin laivamatkankin Helsingistä Tukholmaan. Olin auttamattomasti liian myöhässä varaukseni kanssa, sillä halvimmat hyttipaikat oli jo menny ja joudun siksi maksamaan vähän enemmän "hienommasta"  A-luokan hyttipaikasta. Lisäksi otin meriaamiaisen, mutta en iltaruokaa, koska illalla tuskin on ikävän ja jännityksen kourissa yhtään ruokahalua, ja aamulla taas on pakko syödä kunnolla, että jaksaa päivän seikkailla Ruotsista Saksaan. Jännittää.

Mitä tästä opimme?

• Kaikkien varausten suhteen kannattaa olla liikkeellä jo muutamaa kuukautta ennen lähtöä.
  
• Vaihtoon lähtiessä menee hirveästi rahaa.
• Yleensäkin asiat kannattaa pistää kuntoon jo hyvissä ajoin, eikä tehdä niin kuin minä: kaikki jää viime tinkaan ja hoidetaan kiireessä.
• On hyvä, jos on tärkeitä ihmisiä, joille voi purkaa matkajännitystä, hermostuneisuutta ja hehkuttaa ja olla innoissaan kaikesta ja nyyhkiä kun on niin ikävä jo etukäteen.