Läppäri paskana.

Mun läppärini sano sopimuksen irti yön aikana. En tiedä, mikä on vikana tai mistä johtuu, kun eilen toimi ihan normisti ja sammukin normaalisti. Tänä aamuna ei lähteny päälle (ja kyllä, vaikka oon nainen ja vielä humanisti, niin se ei ihan oikeasti toimi, se on rikki) ja nyt ketuttaa. Ahdistaa ja masentaa jo valmiiksi, kun paperitöitten kanssa tulee kumminkin stressiä. Eilen piti hakea kaks viimestä todistusta, mutta eipä sitä toista ollukaan sitten yhtään missään, eikä kukaan tienny siitä mitään. On niin kiva, kun opettajan kanssa sovitaan ja sitte se ei vaivaudu tekemään omaa osuuttaan, vaikka tietää, että sen paperilappusen kanssa on kiire. Yliopistosysteemiä ei jää ikävä olleskaan. Suomessa ollaan tommosissa asioissa paljon tehokkaampia, selkeempiä ja keskitetympiä. Täällä juoksutetaan ihmisiä ihan vaan juoksuttamisen riemusta, eikä kukaan tiedä kun ehkä mahollisesti omat asiansa, jos niitäkään.
Läppärin takuu siis umpeutu kesäkuun alussa. Jihuu. Matkavakuutuskaan ei ole voimassa, mutta tuskinpa olis hirmusti auttanu sekään.. ARGH! Miksi just nyt? Ei ois monta päivää ollu ni oisin Suomessa ja ois mun vanha pöytäkoneeni varalla. Jos muuten vielä jotakuta ihmetyttää, että halusin mielummin pöytäkoneen kun läppärin ylppärilahjaks, niin tässä syy: pöytäkone on nyt kolme vuotta vanha ja pelittää edelleen. Läppärinpaska on reilun vuoden vanha ja nyt jo rikki. Pöytäkone on ergonomisempi, sitä ei tuu mieleenkään raahata huvikseen mukaan paikkaan jossa sitä ei tarvi, se on luotettavampi, ja jos joku osa menee rikki, sen pystyy vaihtamaan uuteen maksamatta koko omaisuuttaan siitä riemusta. Ja lisäksi pöytäkonetta voi päivittää rautapuolelta ihan niin kun tykkää. Läppärin kanssa on sidottu siihen pakettiin, mikä sen mukana tulee, ja yleisesti ottaen ohan läppäri aivan liian kallis laatuunsa nähden. Mun romuni ainakin. Ei ärsytä! Mä haluan pois täältä!

Loppu lähenee

Ens viikolla on neljä tenttiä ja sitä seuraavalla viikolla yksi, ja sitten sitä seuraavalla viikolla lennän Suomeen. Jiihuu. Ei muuta ongelmaa kun kurssitodistukset.

Tänään tuli vaihtareitten "yhteyshenkilöltä" yliopistolta maili (siis Saksassa meistä huolehditaan, Suomessa kaikki on lomalla eikä ketään kiinnosta), jonka liitteenä oli yhteensä viis eri kaavaketta, mitkä pitää saada täytettyä ja leimattua ja allekirjotettua about kymmenessä eri paikassa (noin). Aaaaaaaaaaah. Ja noita papereita varten tarvii olla kourassa kaikista kursseista todistukset, mitä olen täällä käyny, ja ne todistukset on ikävästi kiven alla. Tältä lukukaudelta on tasan kaks todistusta nyt kourassa, ja kolmas on kovasti työn alla, näistä en joudu tekeen tenttiä kun oon Erasmus :D Noista tentillisistä kursseista ongelmallisen tekee se, että ne maikat ei oikein ole innostuneita korjaamaan kokeita välittömästi :( Ymmärtäähän sen toisaalta, mutta oikeastikin tänään sano yks maikka että hän yrittää saada todistuksen aikonaan valmiiks mutta ei voi luvata mitään o.O Ja jos muutki on samaa mieltä, niin ei mun auta muu kun pyytää niiltä tavallinen läsnäolotodistus, jonka kanssa pääsee sit arvuuttelemaan, että montakohan pistettä kurssista oikein vois hyväkslukea.

Miks kaikki on niin hankalaa? Ja miks kaikki pitää tehdä vikalla viikolla? Miks pitää henkkoht juosta siellä sun täällä ihmettelemässä, että onko sejase henkilö paikalla vai tauolla ja tuleeko se tänään enää. Stressaa :( En muutenkaan fanita byrokratiaa niin tämmöstä sitte vielä.

Kaiken huipuksi täällä on kasa vaihtareita, noin 250, jotka on nyt lähdössä samaan aikaan pois, ja kaikki tarvii ne samat viis lomaketta täytettynä. Ei vissiin tarvi missään jonottaa.

Learning Agreement on semmoin paperi, jonka ilmeisesti EU vaatii täytettäväks Erasmus-vaihdosta. Keväällä kysyin meiän laitokselta, että mites sen kanssa on, kun en saanu sitä vaihtoyliopistosta eikä sitä tyrkytetty omastakaan. Ei kuulemma sitte vissiin tarvita. Nooooooooh. Täällä kaikki Erasmukset, keitten kanssa oon jutellu, on sen paperin saanu kotiyliopistostaan esitäytettynä, ja kaikki sen ilmeisesti tarvii - myös minä. Mä en voi ymmärtää, miten Suomessa ei ole minkäänlaista käsitystä tarvittavista papereista, vaikka kaikenmaailman infotilaisuuksia ja vaihtoonlähtökirjeitä kyllä järjestetään.. Onneks mulla kaikki muut lomakkeet onkin, mutta tuo LA pitää jostain kaivaa. Eip muuten, mutta kun se ois vissiinnä pitäny hyväksyttää kotilaitoksella jo ennen vaihtoa.

Mulla hajoo pää, torstaina on sosiolingvistiikan ryhmäesitelmä, ja mun osuus on pidempi kun mikään esitelmä ikinä, mitä oon pitäny. Jänskättää ja inhottaa ja ärsyttää, en tykkää. Sit vielä tämmönen paperisotapaine päälle ni avot.

Euroviisuhuumaa

Täytyyhä sitä täältä Saksanmaaltaki vähä osallistua :D Tuskinpa Suomelle nyt taas voittoa tulee, mutta.. Pikkasen pitää. Finaalissa kuitenki "ollaan." Sinänsä en oikein suomeks lauletusta sankarihevistä innostu (jännästi voi muunkielisestä jättää ne yleensä kornit sanat vaa kylmästi huomiotta) enkä viisubiisistä tykkää ollenkaan, mutta ohan se nyt aivan törkeetä miten hyvin se ukko laulaa o.O

Esseen sain palautettua. Saksalaisen kaverini kanssa käytiin aika tiheellä kammalla läpi, ja mun heikkoudet on edelleen (aivanturhat)n-kirjaimet tietyissä sijamuodoissa (miten se muka on niin vaikeeta oppia, kun äidinkieli on vielä vahvemmin taivutuspäätteinen) ja jotku prepositiot. Tosin kirjotin pääasiallisesti ilman sanakirjaa, niin ei mitään ylivaikeita tullu. Kahen viikon päästä saapi tietää miten käy.

Mitäs muuta? Vaihto sen kun lyhenee (aiemmin ei) päivä kerrallaan. Tänään pääsen kattomaan Wilbär-jääkarhunpoikasta Stuttgartin eläintarhaan :) Toivottavasti muistan ottaa kameran mukaan, ni näätte tekin sen. Tietty tänään tulee just joku poikkeustilanne, ettei pääsekää yleisö kattomaan sitä... Mutta toivotaan parasta.

Editti: Eipä mentykään tänään eläintarhaan, Stuttgartissa sato kaatamalla vaikka Tübingenissä oli nätti ilma. Sunnuntaina uus yritys :)

Orjoita kihteen korjoitus kitsikko

Mä en vaan tiedä. Maailmassa on varmaan virhe. Semmoisia ihme neuloksia toinen toisensa perään ja välillä on nurja silmukka kun pitäs olla oikee. Ja kaiken lisäks mun näppikseni a-kirjaimessa on pirullinen kosketushäikkä. Mutta en tajua.

Esitelmä meni ihan ok. Sanoinko jo? Sain muuten hyvää palautetta, mutta äänenkäyttöön pitää kiinnittää huomioo. Puhuin liian hiljaa, mikä toisaalta on yllätys, ku oon aina pitäny itteäni kovaäänisenä. Sitten pitäs jollain ihme tavalla painottaa tärkeitä asioita myös äänensävyllä o.O Ehkäpä tuo selviää kesälukukaudella, kun menen toiselle puhekurssille. Tosi on, että mä puhun saksaa samalla nuotilla kun suomea - monotonisesti. Mä mitään osaa erikseen painottaa.

Enää on neljä koetta jäljellä, joista yks on se suullinen. Oon nyt kaks viikonloppua ja tän päivän jo haaskannu muuhun kun lukemiseen. Yöunet on kahvin voimasta ja muista syistä jääny vähän vähiin tässä parina kolmena viime yönä, eikä vaan jaksa kiinnostaa mikään lukeminen. Ennemmin luen netistä artikkeleita siitä, kuinka tärkeetä lukeminen on ja kuinka se kehittää ja blaablaa.

Sitte jos joku tietää mikä on DTD nii voi kertoa mulle. Mun pitäs värkätä semmoinen tietokonelingvistiikan kurssille kahen viikon päähän. Ihan kun ei ois muutakaan tekemistä.. mutta toisaalta ehän mä sitä muuta tee vaikka pitäs, joten tommoseen on kyllä aikaa. Ei vaan iske ja vaikuttaa kovasti paljolta työltä :D

Siskoni tulee maaliskuun lopussa mua moikkaamaan \o/ lennetään samana päivänä Suomeen, mutta eri reittiä kumminkin.

Kusti polkee

Hain digikamerani tänään postista :) ja siinä oliki sitte ainoa, mikä siinä asiassa oli hymiön arvosta. Saksalaisen postijärjestelmän luulis olevan kurinalanen ja hyvin organisoitu, mutta niin vaan mun hae-pakettis-postista-nyt-ja-heti-lappusessa luki väärän postitoimiston osote. !!!!!! Mitä sitä turhia oikeeta osoa, ei sillä kukaan mitään tee. Kun kaikki näetten tietää, mihin tän kaupunginosan paketit menee. Mutta onneks mulla ei ole täällä kun aikaa vaan ja sen voi käyttää erinäisissä posteissa juoksemiseen. Kukaan ei ees pahotellu tai mitään. Miksi koulussa ei ole opetettu, miten hoidetaan asiakaspalvelijan rökittäminen saksaks? Oisin tietenki ollu kohtelias ja asiallinen. Joka tilanteeseen vaan ei sovi "kiitos, olehyvä, nosepäkiva, kiitosoikeinpaljononpatosiystävällistäteiltä, notoki, tottakai, mielellään." *ärinää* (Tämä Lintu ärisee.) Kielimuurin vuoksi jouduin sitten pitämään mölyt mahassani. Äänensävyyn yritin ees jonkinlaista tyytymättömyyttä saada, mutta en tiedä oikein onnistuinko.

Auf jeden Fall mulla on nyt kamera, ja koska huomenna ei ole luentoja (vaan pitäs lukea miljoona artikkelia loppuviikkoa varten), mä ehkä käyn vähän kuvailemassa tässä lähellä :) Vihdoin matkakuvia!

Illalla alotin liikuntaharrastukseni. Ensimmäisenä listalla oli Aerobic Thai Do. Aerobickiä joo... thai do'sta en tiedä, ku en oo koskaan kokeillu, mutta luulen, että ei se nyrkeillä hutiminen ja potkiminen mitään itsepuolustusta ollu. Kuhan heiluttiin. Kauheasti oli porukkaa, ahdas sali, eikä vetäjällä minkäänlaista äänenvahvistinta. Hyvin kummiskin pysy mukana. Ei ollu hirveän raskasta, mutta hiki irtos silti ihan kunnolla. En ole vielä päättäny, menenkö ens viikolla uudestaan, vai kokeilenko jotain muuta.

Suurin ero Helsingin yliopistoliikuntaan oli (mun mielestä tietenkin, ei mitään ehdottomia totuuksia) se, että väkeä oli melkeinpä laidasta laitaan eikä juurikaan silminnähtäviä fitness-treenaansalillajokapäivä-huippuatleetteja erottunu eikä varsinkaan ollu suurin ryhmä. Toinen ero oli porukan määrä: kun Helsingissä tuntien osallistujamäärät on rajattu, täällä taas on ilmanen perusohjelma, joka on kaikille opiskelijoille maksuton eikä tarvi ilmottautua. Kolmas ero, josta varmasti voidaan kiistellä, oli tunnin laatu.. siinä mun mielestä Helsinki pesee Tübingenin. Mutta tää oli kuitenki vasta eka tunti, niin ei vielä vedetä yleispäteviä johtopäätöksiä :) Huomenna Dance Aerobic. (edit: ens viikolla ennemminkin :D)

Molen yksin ja onneton

15.10.

On kovasti yksinäinen olo ja vähän masentaa. Tänään hoidin paperisotaa. Ei oo yhtään liiottelua, kun kuulee juttuja saksalaisesta byrokratiasta.. ne rakastaa sitä. Täytä tämä paperi, mene tonne ja täytä toinen, hae kolmannesta paikasta lappu, jonka tarvit sitten ku viet tän neljännen paperin viidenteen paikkaan täytettynä, ja jos ei ole kuudennesta paikasta haettua todistusta, niin kolmannen paikan lappu on hyödytön. Jeeh! Tuli ainakin käveltyä läppärin kanssa jonkun verran. Lähin ennen yheksää liikkeelle ja kotiuduin vähän ennen neljää. Tosin välillä istuin nettikahvilassa puoltoista tuntia ja lopuksi ostin pikkusen koulutavaroita, kun en tuonu mitään mukanani Suomesta.

Kuitenkin olen nyt ilmottanu, että asun Tübingenissä, ja mulla on myös oleskelulupaa vastaava paperi. Lisäks olen palauttanu yliopistoon kirjottautumisessa vaadittavan paperinipun täytettynä ja passikuvalla varustettuna. Siinä nipussa on mm. Vapautus sairausvakuutusmaksusta, koska mulla on Suomessa voimassa oleva sairausvakuutus – eurooppalainen sairaanhoitokortti riitti pelkästään, vaikka se on suomenkielinen. Tätsykkä oli vissiin pari semmosta aiemminkin nähny. Kävin maksamassa ylioppilaskunnan jäsenmaksutyyppisen maksun (Semestergebühr vai mikä hän lie), se on 62e per lukukausi, ettei ole maailman halvin. Tavalliset saksalaiset joutuu maksamaan ton lisäks vielä 540e muita maksuja, joista mut on Erasmuksen kautta vapautettu. Onneksi. Sitten mulla on lukukauden voimassa oleva Semesterticket eli matkalippu, jolla saa matkustaa Tübingenissä ja lähialueilla seuraavien kuuden kuukauden ajan. Se makso 41,50e, eli on huomattavasti halvempi kun mitä Helsingissä oli (siellä maksoin Hki-Espoo-Vantaa-lipusta lähestulkoon ton saman hinnan kuussa). En vaan tiedä, miten toi on oikeesti voimassa, kun siinä lukee, että ilman opiskelijakorttia ei kelpaa. Sain sen kuitenkin ostettua Zulassungsbescheinigungia, Semestergebühr-kuittia ja 20 euron panttia vastaan, sen saan takas sitten ku meen näyttämään, että mulla on opiskelijakortti. Sen saamiseen menee pari viikkoa, eikä mulla ole ihan täysin varaa maksaa neljä euroa päivässä siitä, että pääsen sinne ja takaisin.

Kirjastokortin meinasin saada. Infopisteen tädiltä kysyin, että saanko, vaikkei ole opiskelijakorttia. Se sanoi, että kun tiedän matrikkelinumeroni ja mulla on henkilöllisyystodistus, niin ei pitäs olla ongelma. Siinä sitten jonotin nälkäsenä ikuisuuden ja se täti, joka kirjastokortteja värkkäili (se ees oo mikään kortti, vaan paperilappu, joka pistetään pieneen muovitaskuun), oli sitä mieltä, että kyllä mulla nyt pitäs olla ees joku todistus siitä, että olen kirjoilla yliopistossa. Onneks osaan saksaa niin vähän, etten viittiny ruveta tappelemaan. Oli nälkä ja ketutti, halusin syömään jotain jonnekin.

Täällä muuten pillimehut on joko parin desin pusseja, mitä oon Suomessakin joskus nähny, tai sitten puolen litran laatikoita. Ja jääteetä vetää kaikki ihan hulluna. On aika suosittu Erfrischungsgetrink eli virvotusjuoma, mitä ainakin kaupan hyllyillä olen kattellu, ja näkyy olevan aika edullistakin. Viidelläkymmenellä sentillä saa puolen litran pantittoman pullollisen. Mun Schweppes Bitter Lemonini maksaa täällä litran pullo vaan 1,35e :) en ole vielä raaskinu ostaa, vaikka Suomessa se maksaa kaks kertaa ton.

Yritin avata pankkitilin Volksbankiin. Ne sano, että kun olen täällä alle vuoden, ni ei onnistu. Menen huomenna kysymään Kreissparkassenista, sitten Deutsche Bankista, sitten Postbankista, sitten jostain, ihan mistä vaan, kuhan saan pankkitilin. Vuokranmaksuun kun tarvii semmosen.. Ja muutenkin rahaliikenteen hoitamiseen, kun Visa ei käy täällä vissiin missään, paitti automaatilla, ja rahan nostaminen maksaa muksasti.. Tosin vaikuttaa siltä, että joka ikinen pankki täällä päin velottaa kuukausimaksun palvelujensa käytöstä. En sitte tiiä, onko ne kuullukaan verkkopankista, tuskinpa. Tähän mennessä ainoo asia, missä olen huomannu jotain edistystä suomalaisiin nähden, on lippuautomaatit linkuissa. Siis siellä sisäpuolella, käy kolikot ja semmoinen naldo-maksukortti, joka vastannee helsinkiläisten matkakortilla ostettavaa arvolippua. Kuskia kiinnosta vähääkään onko lippu vai ei.

Molen yksin ja onneton.

Viime hetken tunnelmia

Kymmenen minuutin päästä lähdetään kävelemään juna-asemalle. Mulla on mahassa perhosia ja muita nilviäisiä, on vähän huono olo. Eilen illalla ehti jo pienoinen innostuksen poikanen tulla, ja tänä aamunakin oli vielä ihan hyvä fiiwis, mutta äkkiä se vaan vaihtu itkuksi taas. Olenkin sitten nyyhkiny pitkin päivää.
Pakkasinkin, jotain. 20kg on enemmän kun mitä mun isoon matkalaukkuun mahtuu, ja aivan viittä kiloa en jaksa pakata käsimatkatavaroihin. Kyllä noissakin on ihan riittävästi rahtaamista.
Luulen, että lähteminen olisi paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi lähteä yksin. Jos Susi lähtisi mukaan, menisi periaatteessa reissun idea, kielen oppiminen, mönkään. Iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih... in a way I don't want to go.

Nyt on vaan pakko, katotaan koska seuraavan kerran pääsen netin kimppuun. 
--->

Tilannekatsaus kuukautta ennen lähtöä

Ennen lähtöä on monta, monta asiaa, jotka on saatava hoidetuksi. Ensi viikolla mulla on töissä iltavuoro, joten voin kuluttaa ns. vapaat aamut nukkumisen sijasta myös soittelemiseen.

• pitää irtisanoa nettiliittymä, ihan tosissaan. Kaksi viikkoa olen soittanut joka päivä ja paras jonotusaika oli alle kahdeksan minuuttia. Kuuden minuutin kohdalla kuuntelin vieläkin jonotusmusiikkia, ja kärsivällisyys loppui. Ehkäpä tiistaina onni potkaisee ja jaksan jonottaa niin pitkään kuin tarvitsee.
  
• pitää soittaa viimetalviseen työpaikkaan ja kinuta työtodistus.
• pitää ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön ja järjestää vakuutukset kuntoon, hommata matkavakuutus.
• jos jaksan, soitan pankkiini ja sovin tapaamisen lokakuun alkupäiviksi. Suomen pään raha-asiat pitää saada kuntoon ja hoitumaan mahdollisimman automaattisesti.

Muuttoasiat ovat ehkä hanskassa. Pikkuserkkuni Tampereelta asti lupasi alustavasti ruveta muuttomiehekseni, ja muuttopäivä on syyskuun viimeinen. Siihen mennessä pitäisi pakata ja sitä ja tätä. Tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on taatusti tärkeiden paperien löytäminen ja järjestäminen kansioon.

Vaikka en halua kuulostaa vainoharhaiselta tai ylihuolehtivalta, mielestäni on oleellista hoitaa asiat niin, että jos jotain sattuu (mitä ei tietenkään toivota eikä edes odoteta, kaikki menee hyvin ja piste), homma pysyy hanskassa. En ehkä ole tekemässä testamenttia vielä näin nuorella iällä. Ehkä :D Jutut suunnitelluista terrori-iskuista eivät suinkaan lievennä huoltani, että "mitä jos." Älkääkä nyt ruvetko huolehtimaan tai mitään! Vakuutukset ja ennakkojärjestelyt tehdään sitä varten, että niitä ei tarvita. Tunnetusti sateenvarjokin otetaan mukaan siksi, että voidaan huomata auringon paistavan kirkkaalta taivaalta. Sovitaan, että olen vain pessimistinen realisti.
(mitä tulee tuohon testamenttipätkään, niin kaikkein pahimman sattuessa haluan itse vaikuttaa pienen omaisuuteni jakoon. Kun rintaperillisiä ei ole, haluan jakaa tavarani ja rahani tärkeille ihmisille ja piste. Enkä ole kuolemassa, piste.) Piste.

To do or not to do

Ja hyvää päivää, arvoisat juhlavieraat. Olette saapuneet parahiksi paikalle todistamaan uuden blogini syntyä. Kyseessä on siis matkablogi, jonka sisältö toivottavasti läheisesti liittyy Erasmus-vaihtooni. Ainakin kirjoitan pääosin Tübingenistä käsin :D Oikeesti mut määrättiin pitämään tätä blogia, joten nyt pidän. Seuraavaan postaukseen voi mennä ikuisuuksia, kun lähtöön on vielä/enää kuukausi ja viisi päivää.

Aleksis Kiven päivänä astun illalla laivaan (note to self: varaa laivamatka), jolla seilaan yön aikana Tukholmaan. Aamulla pitää sompailla satamasta Arlandan lentokentälle, mistä lentoni Stuttgartiin lähtee yhden maissa. Todellakin on huomautettava, että olen lähtökuoppiakin syvemmällä reissun suhteen. Vuokrasopimus on irtisanottu päättymään 30.9. Televisioluvankin sanoin irti, ehkä jopa lopullisesti, ei sitä koskaan tiedä. Siitä ei kyllä ole tullut mitään vahvistusta, mutta sittenhän sen näkee, kun on laskunmaksun aika taas lokakuussa.

Nettiliittymää olen nyt yrittänyt irtisanoa puolitoista viikkoa. Rakkahin laajakaistaoperaattorini on ilmeisesti säästänyt henkilöstökuluissa ja tiedottaa asiakaspalvelun automaattiviestissä, että "Hyvä asiakkaamme. Palveluumme on juuri tällä hetkellä tullut paljon puheluita. Pyydämme teitä soittamaan hetken päästä uudelleen. Pahoittelemme blaa blaa blaa." Ihan mieletöntä, kun niitten ei ole tarvinu palkata ketään vastaamaan puhelimeen, kun asiakkaat soittaa! Eipä ole seuraava nettiliittymäni tämän operaattorin heiniä siis..

Eurooppalaisen sairasvakuutuskortin tilasin jo keväällä. Kelalta pitää ehkä vielä pyytää lappunen, jossa sanotaan, että kuulun jo sairasvakuutuskassaan EU-maassa, joten ei tarvitse Saksassa maksaa sairasvakuutusta. Suomessa oleville vakuutuksille pitäisi myös tehdä jotain. Ja viimetalvisesta työpaikantapaisesta pitäisi pyytää työtodistus, ennen kuin muutan täältä pois.