Viimeistä viedään

Laskurista jo jotain huomaakin. Viimenen ilta täällä. Yhen kuorokaverin kanssa piti nähä, mutta eikös se ruvennu kipeäks ja jäi väliin. Lentokentälle sain saattojoukoiksi sen yhren ihmisen kenet halusinkin. Pääsen vollaamaan, jee.
Täällä on vähä kuumempi kun saunassa, koska saunassa ei tarvi olla vaatteet päällä. Ukkosta ei vaan tuu. Lentokenttäväki jotain lakkoilee, toivottavasti ei huomenna, varsinkaa jos on näin kuuma.. Ei meinaa mitään jaksaa eikä mitään huvita.
Matkalaukku on pakattu, mutta mun täytynee järjestää se vielä uudestaan. Kaikki mahtunee kyytiin, mitä pitääkin. Paperihommat on hoidettu täällä päässä, tili suljettu.
Mun piti kirjottaa yhestä kielellisestä huomiosta, mutta en jaksa ajatella. Ääh. Seuraava postaus sitten Suomesta kuha asetun!

Heidenheimin reissuraportti

Parempi myöhään kun ei sillonkaan (lue: kaikki kliseet käy), joten tässä vihdoin viimein reilun kuukauden myöhässä Heidenheimin reissuraportti. Luku(kausi)lomalla olin kaverin kotikotona käymässä muutaman päivän 17.3.-20.3. Teen tän lyhyesti ja ytimekkäästi, en jaksa pitkiä pätkiä selittää, kun en oikein tarkalleen muistakaan kaikkea :D

               

17.3. Yhentoista aikoihin lähdin junalla Ulmiin, johka olin sopinu kaverini kanssa rehvit yheksi. Ulmissa piti käydä siksi, että näkisin Tonavan ja paikallisen katedraalin, joka taisi nyt olla se korkein protestanttinen mitä löytyy. Olihan se hieno. Vaikutelma vaan lässähti, kun ympärillä oli uutta, modernia ja betonimöhkälemäistä rakennusta vieri vieressä... En ymmärrä miksei voi ottaa alkuperästä ympäristöä huomioon, kun kaupunkia rakentaa uudestaan pommitusten jälkeen. Mutnoh.

Illalla sitten käytiin pieni kävelylenkki Heidenheimissa, katsastettiin paikallinen linna sekä semmoinen eläinpuiston tapainen. Villisikoja ja peuroja, lintuja ja muhvelipuhveleitakin taisi olla. Oli vaan niin hämärää jo, että ei tullu kunnollisia kuvia. Pikkuruisen ehkä tahtoisin itekin asua (oikeassa elämässä) semmosessa paikassa, josta on kävelymatka mukaville kävelyreiteille. Ettei tarvi kun kävellä vaan ja hups, ollaankin jo tuijottelemassa villisikoja.

18.3. Aamulla lähdettiin 15km päähän Steiff-lelumuseoon. Kaikilla pehmoleluilla on nappi toisessa korvassa, ja ne maksaa tajuttoman paljon. Seittemän sentin korkunen nallehääpari maksoi yhteensä satkun.. Ilman häävaatteita samanlaiset nallet sai kaheksallakympillä. Kuulemma turistit silti raahaa säkkikaupalla leluja muistoksi reissultaan, ja noilla hinnoilla ne varmaan onkin keräilykappaleita. En museoista tai näyttelyistä niin perusta, mutta oli ne jotkut nallukat ja pupuset ihan sulosia :D  

Iltapäivällä pääsin käymään Charlottenhöhle-nimisessä kalkkikiviluolassa. Puoli kilometriä pitkä, vilponen (kesät talvet 9 astetta lämmintä) ja epämiellyttävän kostea, paikoin ahdas mutta ei onneksi pimeä. Olin ilonen, että pääsin käymään, ja olin ilonen, että pääsin sieltä ulos kierroksen jälkeen. Teräväpäisiä stalagmatikiittejä ei ollu juuri ollenkaan, enemmän erimuotosia kalkkikerrostumakasoja. Jotkut näytti täytekakulta ja toiset kananmunalta.

  19.3. Aamulla tehtiin pikainen kierros Heidenheimin keskustassa. Käytiin taidemuseossa, jonne pääsymaksu oli hurjat 75snt opiskelijoilta, siellä oli kopioita Picasson julisteista. Edelleenkään en ymmärrä taiteesta mitään, mutta olihan se sivistävää ja mieltäylentävää kummiskin. Iltapäivällä lähdettiin sitten ajamaan Baijerin puolelle Nördlingeniin. Kummallinen pyöreä kaupunki, joka on ahtautunu muurin sisäpuolelle :D Muurin päällä pääsi kävelemään, mutta ei kierretty koko kaupunkia, neljäsosa vaan. Pakollinen turistikummallisuus oli sininen postilaatikko.

                    

20.3. En ole enää aivan varma, mutta torstaiksi ei isäntäväki ollu järjestäny mitään erikoisohjelmaa, joten pelattiin kaverini kanssa lautapelejä vähän, ja otin perheestä kissoineen kuvatuksia aika räpsimällä. Koko reissun kuvasaldo oli muuten n. 300 omia ja n. 80 vieraita kuvia.. Oi tätä digiaikaa, kun ei tarvi osata kuvata. Tuurilla ehkä kymmenesosa onnistuu hyvin. Neljän junalla lähdin reissaamaan takasin Tübingeniin, ja kerkesin Heidenheimista justiin pois kun siellä alko sataa lunta ja tuulla turhan kovasti. Tübingenissä sitten satokin vettä.

Kaverin vanhempien luona mulla oli käytössä talon alakerrassa oma olkkari, makuuhuone, kylpyhuone ja keittiökin ois ollu pikkunen, jos oisin tarvinnu. Mulla ei oo koskaan ollu niin isoa kämppää o.O Talon seinät oli vuorattu kirjoilla, mummon tekemillä käsitöillä, kuvilla ja maalauksilla, koriste-esineillä.. tykkäsin kovasti olla ja tunsin itteni todella tervetulleeksi, mitä harvoin koen.

Täällä taas...

Onpa mukava palata Suomeen heinäkuun lopussa /elokuun alussa. Eilinen meni reissatessa, ku piti taas tulla Saksaan jatkamaan itsekidutusta valkoisessa huoneessa. Jäi hirvittävä ikävä Sutta ja se vaan on niin että koti on Suomessa ja Lahessa. Reissaamiseen meni oikeestaan koko päivä. Linkku lähti Lahesta yheltätoista, lento Tukholmaan kymmenen yli kaks ja Tukholmasta Stuttgartiin paikallista aikaa 20.50. Oottelin Arlandalla siis kuutisen tuntia.. Ja lähtöselvitykseenkin pääsin vasta seittemältä. Mulla ei ollu mitään tekemistä mukana, joten en sitten tehny mitään. Istuin ja tylsistyin ja itkin välillä.

Stuttgartin päästä viimenen linkku Tübingeniin meni tietysti tuntia ennen kun mä saavuin paikalle. Seikkailin sitten Rohrin ja Herrenbergin kautta junilla ja Tübingenin asemalta vielä yölinkulla kämpille. Koko päivän saldo siis linkku, lentokone, lentokone, metrojuna, metrojuna, juna, linkku.

Ja jotta kakku ei olis kaunis vaan päältä niin tokihan täällä sisällä oli bileet täydessä vauhdissa, kun tulin. En oiskaan halunnu kun nukkumaan vaan.. Herra KämppisJokaMuuttiPoisPerjantaina lähteekin vasta maanantaina (vihdoinkin!!!), ehkä tänne sitten laskeutuu rauha. Tänään en jaksanu sille mitään sössöttää että ei se mitään, vaan sanoin sille suoraan että oli aivan loistava keino suututtaa mut (Jeff Dunhamin nukke Walter käyttää ko. englanninkielistä ilmasua jossain niistä pätkistä Youtubessa). Onneksi se ei suostu puhumaan saksaa, kun mulla riittää kielteisiin mielenilmauksiin vaan englannin sanavarasto. Oisin voinu sille enemmänkin päätäni aukoa, mutta se ainakin esitti olevansa vähän häntä koipien välissä, eihän se oo tottunu siihen, että avaan suuni.

Aamulla ei kiinnostanu nousta sängystä ollenkaan, ja sain itteni liikkeellekin vasta siinä yhen maissa, ku lähin kauppaan. Ruuaksi tein pasta carbonaraa, joka ei sitten kuitenkaan maistunu. Oisin halunnu tomaattia tai kurkkua seuraksi mutta enpä jaksanu kaupan vihannesosastolla ajatella. Vielä kerkeis kauppaan mutten mee. Toivottavasti en taas rupea syömättömyyttä harrastaan kuten ennen joulua, huono alku tälle vikalle pätkälle ainakin.

Kai sitä kolme ja puoli kuukautta vaikka päällään seisoo, vai mitä.

Strasbourgin reissuraportti

Tulee tämä vihdoin täältä. Varmasti mutta hitaasti.

8.3. lähdin kahen kuorokaverin kanssa Ranskaa kattomaan. Kolmestaan saatiin jaettua matkakustannukset (kuuluista Baden-Württemberg-Ticket) niin, että kokonaisuudessaan matkojen hinnaksi tuli alle kakskymppiä per pää. Aikaa matkoihin menikin sitten neljä viis tuntia ja viitisen vaihtoa suuntaansa.. Tübingenistä Herrenbergin kautta Freudenstadtiin ja Offenburgista Strasbourgiin (jolla välillä BW-Ticket ei enää käyny. Pääsin käyttään mun BahnCard50-korttia :) ). Sää oli auringoton ja kolea, kuten aina nykyään ku jonnekin lähden.

Strasbourg oli varsin nätti kaupunki. Ilmasta huolimatta jotenkin aurinkoisen olonen. Vanhakaupunki oli kovin rauhallinen ja leppoisa ja siellä sai ihan rauhassa kävellä. Vaikka oli lauantai, ei ollu hirveesti ihmisiä. Meillä ei ollu mitään erityistä suunnitelmaa, mulle jäi mieleen syöminen ja ratikalla ajo :D

Syömässä käytiin toki ihan sen takia vain, että ranskalaiset tykkää syömisestä. Maltettiin kävellä pikkasen kauemmas juna-asemasta Ravintolaanjonkanimeäenenäämuista ja syötiin mahamme täyteen. Mun lautasellani oli ranskalaisia perunoita, grillattua makkaraa ja tomaatin neljännes makaamassa salaatinlehden puolikkaan päällä. Ruokaympyrä hyvin edustettuna. Ranskikset oli niiiiiiiiiin paljon parempia kun Mäkissä, mutta voi olla, että olen Hesessä joskus saanu parempia :D No eiii välttämättä. Oli ne aika hyviä, ja siksi edes otin koko annoksen. Niistä makkaroista niin välittäny.

Toki siellä oli sitten Strasbourgin Notre Dame -katedraali. Mielettömän hieno ja käsittämättömän korkea. Katoin netistä, että 142 metriä korkein torni. Pysyttelin kyllä ihan maan kamaralla, en tiedä edes oisko torniin saanu kiivetä. Mun pääkoppani ei anna myöten juuri kolmea metriä korkeempaa heiluttamista. Siitä katedraalista olin aika vaikuttunu, se oli kun semmoinen kolmiulotteinen palapeli :D Kauheesti pikkusia yksityiskohtia ja vaikka mitä ois ollu katottavaa.

Päivän kohokohta oli sitten avaruusaluksen näkösellä ratikalla ajelu takas juna-asemalle. Viis tuntia kerettiin kaupunkia kattella, ja riittävän kuvan siitä mielestäni sain - olen ehkä kaupunkilomailija, mutta en mä nyt pelkän kaupungin takia jaksa tuntikausia pasteerata.

Mut mut. Oli se kivaa, ja nyt olen käyny Ranskankin puolella. Maailmanmatkaaja :D

Jossain vaiheessa seuraa raportti Heidenheimista. Kärsivällisyyttä rakkaat kaksi lukijaa :)

Tilannekatsaus

Tiedän, että oon taas jättäny blogini heitteille. Hyvät uutiset on toki, että sille ei loppua näy, koska maaliskuu kuluu kiireen merkeissä, ja huhtikuun alussa olen sen parisen viikkoa Suomessa enkä jaksa blogata sieltä.

Strasbourgin matkakertomusta joudutte valitettavasti odottamaan varmaan pääsiäiseen. En ole laiskuuttani saanu kuvia vielä koneelle, kun siihen menee varmaan kolme sekuntia ja blogia varten valkkaamiseen ehkä minuutti. Mutta kamera on pöydällä ja minä en nykyään läppäröi pöydän ääressä vaan sängyllä (patja on niin kova että sillä kärsii huoletta istua) huonossa asennossa. Iik.

Maanantaina lähen Ulmin kautta Heidenheimiin. Baden-Württembergissä pysyttelen, mutta on se Heidenheim kolmen tunnin junamatkan päässä kummiskin. Ulmissa menee maanantai, kierretään pikkusen kaupunkia ja näen ainaki Euroopan suurimman luterilaisen tuomiokirkon. Palajan torstaina silleen, että kerkeän käydä kaupassa, kun pitkäperjantaina on kaupat kiinni. Kahtotaan sitten, että millon Heidenheimin matkaraportin saatte luettavaksenne.

Pääsiäisen jälkeen tulee siskokulta \o/ muutamaksi päiväksi, tuskin sillonkaan bloggaan. Ja sitte lähen 2. päivä huhtikuuta vihdoinkin Suomeen, nään rakkaani pitkästä aikaa enkä malttaisi odottaa. On kovasti ikävä sitä miestä ja Suomea muutenkin, ruokakauppoja, peilikaappeja, kynnyksiä. Ja on ikävä Suomen pään kavereita, mutta niitäkin käsittääkseni pikkuisen näen :)

Tuun takasin 18. ja 19. päivien välisenä yönä ja sitte heti maanantaina alkaa kesälukukausi ja tiistaina on tentti yhtä seminaaria varten.

Mitä niitten Scheinien hakemiseen tulee, niin yksi pitää vielä noutaa. Se sitten kesälukukauden puolella, kun sillä opettajalla on vain kolme vastaanottoa nyt lomalla. Ensimmäinen oli helmikuussa, en jaksanu mennä, ajattelin, että meen maaliskuussa. Toka oli tällä viikolla, mutta nukuin sen yli kun aattelin, että se on vasta iltapäivällä. Kolmas on sitte huhtikuussa kun olen Suomessa. Mutta kyllä mä sen paperilappusen jostain saan sitte huhtikuun lopussakin.

Tämän mahottoman kiinnostavan jutun kirjotin vain siksi, ettette luule, että olen jotenkin lakannu olemasta tai muuta.

Baselin reissuraportti

Kash niin. Tosiaan kaverin kanssa kävin Baselissa tässä... puoltoista viikkoa sitten :D Eipä ole tullu taas kirjoteltua ollenkaan. Pahoitteluni.

Aamulla lähdettiin reissuun, piti olla kymmenen yli seittemän asemalla ja minähän heräsin vasta sillon. Inhoon myöhästyä, mutta se eka juna meni, ei siihen ois millään kerinny. Seuraava sitten 8.35 ja eri reittiä, mutta ei haitannu, kun asemalla pystyttiin tulostamaan pienimuotonen reittiopas. Siitä näky kaikki vaihdot, junien lähtö- ja saapumisajat sekä -laiturit. Reissattiin Horbin ja Siglingenin kautta ja oltiin perillä Baselissa hieman kahentoista jälkeen. Saksalaiset on kyllä hyviä keksimään paikannimiä. Matka rahotettiin Baden-Württemberg-lipulla, jolla saa reissata ma-pe 9.00-3.00 lähes vallan vapaasti Baden-Württembergin osavaltion alueella. Stuttgartiin sillä ei tosin pääse. Kustansi 27 euroa, ja sillä päästiin sekä minä että kaveri, joten naurettavan halpaahan tuo on, matkaa taitettiin kuitenkin reilut kolme tuntia sinne ja takasin.

Basel on mukava kaupunki ihan Saksan ja Sveitsin rajalla, ja kuuluivat sitä sveitsinsaksaansa juttelevan paikalliset. En saanu kyllä mitään selvää, mutta het ymmärsivät kyllä mua. Ehkäpä se on niin turistikaupunki, ja kun rajamuodollisuudet nyt on sellaset (ainakaan meistä ei ollu sitten yks eikä ainoo kiinnostunu), että omin jaloin pitää kävellä rajan yli, niin varmasti lappaa Saksan puolelta väkeä ja mistäs sen tietää vaikka ois saksalaisia töissäkin siellä. Baseliin tutustuttiin omin päin kävellen. Siellä oli valmiiks merkattu muistaakseni viis eri reittiä, joitten ohjeellinen kesto oli puolesta tunnista puoleentoista. Me käveltiin punanen menestyksellä, sininen erittäin heikolla menestyksellä ja siihen meni jo hermotkin kun ei niitä sinisiä päitä vaan ollu missään, ja keltanen sitten, kun oltiin rauhotuttu ja selvitty sinisen aiheuttamasta pettymyksestä. Punanen reitti oli lähinnä nähtävyyksiä, keltanen kiersi yliopiston ohi. Sininen reitti oli vaan ärsyttävä. Pyörittiin koko ajan kuitenkin Baselin vanhemmassa kaupunkipuoliskossa. Rein siitä virtaa läpi - enää pitäs "livenä" nähdä Tonava ja Main ja sitte oon ihan tyytyväinen, mutta saapi nyt nähdä.

Hintataso yllätti. Ei kyllä tuhlailtu rahaa kun oltiin kattelemassa vaan, mutta yks euro on reilu puoltoista frangia ja minä sain hassattua ehkä 30-40 frangia vain.. Siitäkin meni 27 frangia postikortteihin ja postimerkkeihin. Mäkkärissä käytiin syömässä ja siellä pysty ostamaan euroilla ruokansa. Sveitsiläistä suklaatakin ostettiin pikkunen pussukka, oli suklaaksi kallista mutta suussasulavan ihanan hyvää :) Ei mitään vuoden vanhoja hyllyn perillä lojuneita suklaarasioita vaan semmosta tuoretta irtosuklaata epämääräsen muotosina levyinä. Voisivat Suomessakin harrastaa tommosta enemmän *lurps*

Seuraavana päivänä kyllä tiesi kävelleensä. Sitä seuraavanakin vielä :D Mulla ei ollu parhaat mahdolliset kengät siihen tarkotukseen ja sen kyllä tunskin sitten. Mutta mukava reissu oli, vaikkei mitään pakollista museokäyntiä tehty tai kierretty tuhatta ja sataa kaikkia reittejä ja hyvä niin. Tykkään tommosesta rennosta muka-spontaanista touhusta enemmän kun tiukasti aikataulutetusta ja "pakkotehdäsitäjatätä"-lomailusta. Kotona olin yhentoista jälkeen illalla, aivan uuvuksissa mutta oli se sen arvosta :)

Tähän loppuun vielä parit pikku linkit, kun väittäävät, että blogipostauksissa pitäsi niitä olla jos meinaa jotakuta hyödyttää.

Baden-Württemberg-Ticket (löytyy kun hieman rullaa alaspäin)
Baselin kaupungin sivut, turistiystävälliset!
Läderachin suklaamyymälän kotisivut

Kotia kohti :)

Kuvan on ottanu kaverini tiistaina, kun oltiin sen luona värkkäämässä luumullista jauhelihamureketta ja perunamuussia :D Oli kuulemma kuvaamisen arvonen tekniikka mulla. Työvälineenä mineraalivesipullo muovipussissa, ei ollu semmosta muussarivehettä (ei ole muuten täälläkään) enkä parempaakaan keksiny. 

Minä käytin luennolta lintsaamani ajan tänään lentoasioiden sumplaamiseen. Huhtikuun alussa menen loman kaheks viimeseks viikoks Suomeen, mutta zissus kun lennot maksaa! Lennän nyt sitten ensin Tukholmaan ja siitä sitten toisen yhtiön koneella Helsinkiin niin, että oon aamuyöstä vasta kotona Lahessa. Joudun huolehtimaan matkalaukkuni ite, joten täyty jättää riittävästi aikaa koneenvaihtoon, ja sehän tarkottaa useita tunteja, kun ei yllättäen kukaan lentele Tukholmasta Helsinkiin kovin usein. Ja sama homma on sitten takastulomatkalla, odotus meinaan.
Yhteensä kustansi kuitenkin n. 130e eikä halvemmalla ois päässy jos ois yhtä ja samaa lentoyhtiöö käyttäny. Onko Helsinki tosiaan niin syrjässä ja tylsä paikka, ettei nuat lentoyhtiöt oikein sinne asti lentämistä harrasta? Tai sitten Tukholma on vaan liian lähellä. Mutta pitää ottaa kirja tai pari mukaan, niin on jotain tekemistä.

Mulla on huomenna esitelmä sanojen tunnistamisesta. Huonosti valmistautumisen voipi jokainen itse määritellä :D Illanjatkoja.

Hoo-hetki

Huomenta! Viimeinen aamu täällä Saksassa. Jännittää ja hermostuttaa ja tahtoisin olla jo Suomessa :) Kolme viikkoa on periaatteessa pitkä aika ja toisaalta taas ei, mutta en silti halua ajatella tammikuista paluuta. Yritän vaan, että jokainen päivä menis niin hitaasti kun vaan voi.

Täällä blogissa on varmaan hiljasta tammikuuhun asti. Toivotan siis oikein hyvää joulua kaikille ja nauttikaa siitä, että saatte olla kotona :)

Neljä päivää jouluun on

Tai neljän päivän päästä tiistaina ainakin lennän Suomeen Suden luokse joulunviettoon. Sama asia :)

Oon nyt muutaman päivän kuunnellu joululauluja, suomenkielisiä. Välillä masentaa. Muka pitäs joulufiiliksissä olla, mutta kun kattoo ikkunasta pihalle, niin ei oo lunta missään ja vettä sataa. Poikkeuksellisesti tänä aamuna oli autojen ikkunat jäässä, kun kotoa lähdin. Mukavan kirpsakka ilma, mutta pakkanen ei ole sama asia kun valkonen joulu. Olen luotettavista lähteistä kuullu, että ei siellä Suomessakaan paljon lumipalloja tehdä. Jospa jouluna sitten :) Ihan mua varten vaikka vain, että voin ottaa valokuvia ja näyttää sitten ihmisille täällä, kun tuun takas.

Oikeestaan en halua ees ajatella sitä, että tuun tammikuussa takas, enkä ainakaan niin, että oon täällä sitten seittemän kuukautta. Pitää vaan keskittyä tuleviin kolmeen viikkoon ja ottaa niistä kaikki ilo irti. Kyllä mä täällä viihdyn, en mä sitä. Mutta Suomi on aina Suomi ja siellä on ne ihmiset, joitten kanssa haluan olla. Ei Sylvian joululaulua pieleen oo sanotettu.

Esittelin muuten tän blogin julkisesti eilen Internet-Literatur-kurssin ryhmälle, kun olin pitämässä ryhmäesitelmää blogeista ja nettikirjailijuudesta. Rauhassa sain esitellä, kun ei niistä kukaan osaa suomea :) Selitin toki vähän, että mistä kirjotan ja miksi ja kenelle ja semmoista. Väitin myös, että kehitän tätä blogia koko ajan, mutta kuten on huomattu, niin kehitys on hyvin syklistä :D Eli n. viikon välein jaksan kirjottaa jotain jos sillonkaan, enkä ton sivupalkin juttuja oo päivittäny ikuisuuksiin.

Enää yks luento, sitten on tän syksyn opiskelut opiskeltu ja tammikuussa lisää. Suomeeeeeeen!!!

Bisher passiert

Torstai oli ylimaallisen masentava päivä. Olin surullinen ja ikävöin Suomeen ja masistelin vain. Yliopistolla ei ollu opetusta, kun oli katolisten juhlapäivä - myös meillä luterilaisilla vapaata. Perjantai oli sitten huippuhyvä, en tiedä oisko torstai ollu joku käännekohta? Aamulla kävin kattomassa postin ja siellä oli salmiakkipaketti ja kirje Ellulta :) Ihan oikeeta salmiakkia! Ja iltapäivällä tuli sitten perjantain posti, oli kirje kummitädiltä ja Sudelta <3 Tykkään saada postia :)

Ja koska oli muuten hyvä päivä, niin enkös sitten ollu unohtanu saksalaisen pankkitilin verkkopankin salasanan, ja sain ilmotuksen, että verkkopankkiyhteys on "gesperrt" eli sillä lailla lukittu, että omin voimin en enää pääse pankkiin :D Luennon jälkeen kävin sitten pankissa sanomassa asiasta, niin postissa pitäs tulla uusi salasana. Vissiinki pitäs käyttää useemmin, että pysys mielessä.

Samalla reissulla luennon jälkeen kävin ekaa kertaa lihakaupassa täällä. En oikein osannu selittää, mitä haluan (kanaa) ja siellä tätsykkä kysy, että mistä oon kotosin ja kyllä me voidaan englantiakin puhua. Minä siihen että ei missään tapauksessa, olen Suomesta ja mun on ehdottomasti opittava puhumaan saksaa :D Ja ne ymmärsi vallan hyvin ja oli ihan mukavia.

Tiistaina en mennykään Metzingeniin, kun suomalainen byrokratia pikkuisen pääsi yllättämään. Suden kanssa setvittiin mesen välityksellä sitä paperisotaa ja toki siihen meni aikaa. Kävin sitten eilen, mutta en vieläkään löytäny mieleistäni talvitakkia. On mulla vielä aikaa, täällä on päivisin ollu melkein 15 astetta lämmintä. Metzingen oli siitä hauska paikka, että siellä oli muuten ihan kuollutta, mutta tehtaanmyymäläkeskittymät vilisi ihmisiä. Vaikea arvella, mikä on suosituin ammatti sikäläisten keskuudessa. Niitä tehtaanmyymälöitä meinaan on. Ite en käyny kun viidessä tai kuudessa, mutten löytäny oikein mitään. Täytyy toiste mennä paremmalla asenteella ja varustuksella. On ihan totta, että paras vaatetus sinne mennessä on toppi ja hame, koska sovituskoppeihin joutuu jonottamaan ikuisuuksia.

Ravelryyn jonottaa mun edellä "enää" n. 9300 ihmistä. Sitten ku sinne tulee kutsu, niin aukeaa myös mun neuleblogini. Oletettavasti saan digikamerani ennen sitä, sen pitäs olla postissa tulossa..

Uinu pienoinen

En ole tainnu vielä täällä blogissa keretä hehkuttamaan, että mulla on nyt nettiyhteys myös kämpältä. Jotkut harvat saattaa muistaa, että ihan ensimmäisessä, jo kuopatussa blogissani valitin opiskelujen alkuvaiheessa, että netti pätkii usein kun on ylikuormitettu taloyhtiöverkko. Jotenkin silleen toimii täälläkin. Talo on yliopiston verkossa kiinni, eikä kaikki halukkaat mahdu portista yhtaikaa koko ajan, ni satunnaisotannalla muutaman kerran päivässä multa katoaa netti n. Varttitunniksi (ainakaan vielä ei ole pitempää katkoa ollu, toivottavasti ei tulekaan.). Joten koittakaa rakkaat ihmiset kestää kun ”yhtäkkiä lähden mesestä sanomatta sanaakaan”, ei ole omaa syytäni vaan johtuu jostakusta naapurista jonka oli just sillä hetkellä pakko pistää imutukset päälle. Niin luulen :D

Tänään katsastin Reutlingenin ostosmahollisuuksia. Se on noin 30000 ihmistä isompi kaupunki kun Tübingen, ja aivan eri olonen. Talot on uudempia ja on enemmän betonilaatikoita, kun niitä ei Tübingenissä ole keskustassa ollenkaan, keskiajalta paljon tai jostain sieltä, tosi vanhaa ja nättiä kuitenkin. Mutta koska Tübingenin ostosmahollisuudet on myös rajotetut, niin kämppis ehdotti, että lähtisin Reutlingeniin. Tarvin talvitakin ja talvikengät, kun täällä on jo aika kylmä ja joittenkin paikallisten olen sivusta kuullu olevan sitä mieltä, että vaikka viime talvena sato vaan kaks kertaa lunta, niin tästä talvesta tulee ihan valkonen. Niinpä tietenkin just nyt kun minä olen täällä.

Reutlingeniin pääsee Tübingenin keskustasta junalla, kestää noin kymmenen minuuttia. Omatoimisena tyttönä jäin pysäkkiä liian aikasin junasta pois ja lähdin sitten kävelemään (onneksi) keskustan suuntaan. Pääsinkin perille kun nousin oikeaan linkkuun ekalla pysäkillä, jonka näin noin 20min kävelyn jälkeen. Stadtmittestä oli lyhyt kävely Reutlingenin Wilhelmstrasselle, joka on paikallinen piiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä ostoskatu, ja kauppoja on sekä leipomoita ja Döner Kebabbeja vuorotellen paljon. Talvitakkia en löytäny (kivoin makso 119e, että se siitä..) enkä talvikenkiä (oli kivoja mutta ei ne paljon lämmitä jos on -25 astetta pakkasta = tällä leveysasteella siis harvemmin kai on oikeasti niin kylmää että varpaat jäätyy.

Ostin siis pari neulepaitaa, sopivat farkut kun jopa löysin :), semmoisen repun mihin voi laittaa läppärinkin, pyyhkeen, lakanat ja uuden tyynyn. Toi talon puolesta täällä oleva tyyny on niin pieni ja pehmoinen, etten saa sillä hyvin nukuttua. Toi taas, minkä ostin, on 40x80cm ja aika kova, mutta varmasti parempi kun entinen. Oli sellanen kauppa, joka myi kaiken halvalla pois kun vissiinkin lopettaa niin ostin sitten kun näin. Normaalisaksalaiset nukkuu 80x80cm pehmeetäkin pehmeemmillä tyynyillä, outoa. Suomalaisia 50x60cm miljoonaa eri kovuusluokkaa olevia tyynyjä en ole vielä täällä nähny. Sarjassamme tyttö kaipaa taas kotiin.

Lopulta olin niin väsyny ja mulla oli niin paljon kasseja, että päätin vaan lähteä kotiin ja koittaa löytää talvitakkia toisen kerran. Kyllä mä nyt näillä ilmoilla vielä nykyisellä varustuksella pärjään. Tumput on päättelemistä vaille valmiit, en ole aiemmin tehny niin onnistuneita kun nuo :) olen oikein tyytyväinen. Huomenna täytyy ostaa vaan neula, että voin päätellä, kun ei mulla ole kun semmosia pieniä ompeluneuloja ja niillä ei tee villalangan kanssa mitään.
Jospas toi netti nyt sen verran jaksais, että saisin blogikirjotuksen julki.

Lentokentältä terveisiä

Kirjottelen tätä lentokentältä, odotan lentokonetta. Lähtö piti olla 13.25, mutta jostain syystä myöhästyy siitä ja onkin vasta 14.10. En kyllä ole puoleen tuntiin tarkistanu, että onko tohon tullu muutosta.

Selvisin oikein hyvin Tukholman satamasta Arlandan lentokentälle. Ihan laivaterminaalin edestä lähti semmonen flygbuss, joka makso 3,50e. Sillä pääsi Cityterminaleniin, joka on semmoin suomalaisia matkakeskuksia vastaava paikka, elikäs junia ja linkkuja menee sieltä suuntaan jos toiseenkin. Tohon flygbussiin pysty ostaan lipun jo laivan infosta, mikä oli huomattavan kätevä ratkasu. Monet oli ihan hukassa kruunujensa kanssa, kun euroilla ei voinu enää linkussa maksaa. Cityterminalenista otin seuraavan linkun Arlandan lentokentälle, se oli niitä samoja flygbusseja. Ilmeisesti Ruotsissa harvemmin tykätään ostaa kuskilta lippua, nimittäin siellä Cityterminalenissa oli joka firman oma kioski, josta piletti ostettiin etukäteen. Arlandan kentälle makso 95 kruunua, mitä sitten lie euroissa, jotain kolmasosa siitä kai. Ei siis mitenkään halpaa lystiä, mutta pääsin ihan oikean terminaalin oven eteen, eikä tarvinu harhailla ollenkaan.

Laivassa mun hyttipaikkani oli kakkoskannella ihan laivan etupäässä. C-luokan hytti ja sen huomas lähinnä vessan koosta ja sänkyjen kovuudesta. Tyynykin oli ihme perunasäkki. Menin nukkumaan joskus kymmenen aikoihin (Suomen aikaa) ja heräilin parin kolmen tunnin välein. Päätä särki aamulla. En voinu nukkua mahallani, kun laiva keinu jonkun verran, ei ees paljon, ja mulle rupes tulemaan paha olo. Selällään nukkuessa taas sitten päähän sattu enemmän kun muissa asennoissa. En vaan tykkää laivoista just siksi, että mulle tulee niin helposti huono olo. Ei tarvi olla myrskyä eikä mitään muutakaan. Ja kaiken lisäks kuulu välillä ihme kolahduksia, ja kaikki toi yhdessä vähän ahdisti, kun vielä tiesin olevani veden alla. Ikkunan kohdalla oli pelkät verhot ja niitten takana seinä.

Susi oli satamassa saattamassa mut laivaan Suomessa. Itkin paljon, mutta onnistuin käsittääkseni vähän rauhottumaankin ennen kun menin lipuntarkastuksesta läpi ja Susi lähti kävelemään takas rautatieasemalle. En oikein vieläkään käsitä, että halaan sitä seuraavan kerran vasta jouluna. Kamala ikävä on ja kännykän käyttökin on kallista, enkä pääse nettiin varmaan ennen kun pääsen huoneeseeni Saksassa. Pikkuserkkuni on sanonu, että ikävää helpottaa, kun rakas ei kuulu siihen ympäristöön missä ite on, eli ei ole yhteisiä muistoja. Ja kyllä se vaikuttaa olevan vähän totta. On siis ikävä, mutta en vetistele koko ajan. Tänä aamuna ja eilen illalla ennen nukkumaanmenoa tuntu, että olen yksinäisempi kun ikinä ennen.
Tällä hetkellä otan vaan päivän kerrallaan. En osaa oikeestaan ajatella ehkä puolta tuntia pitemmälle. En minä tiedä mitä tuleman pitää. Ei mua odota kukaan Saksassa, mulla ei ole siellä yhtään mitään, en mä edes tiedä, mihin olen menossa. Sepä kai onkin pahinta. Kun en tosiaan tiedä. Onkohan tammikuussa helpompi palata Saksaan, kun tiedän, mitä siellä on? Ja sillon muuten täytyy ilman muuta kaivaa suora lento Helsingistä Stuttgartiin vaikka kiven alta. Onneks oli näppärä ja nopea reitti satamasta lentokentälle (mulla meni vähän reilu tunti, ei ollu eikä tullu kiire).

Turvatarkastuksessa jäin vyöstäni kiinni :D jouduin ottamaan sen pois, mutta onneks ei housut pudonnu silti. Mulla on kivasti kantamuksia, kun matkustamoon on käsimatkalaukku, käsilaukku ja läppäri. Painaa ihan hulluna kaikki. Etukäteen aattelin, että pistän kaikki nesteet menemään ruumaan (kuuluisat EU-säädökset), mutta sitten ennen turvatarkastusta olikin laatikko, mistä sai ottaa sen litran pussin, johka sitten ängin tärkeimmät – eli mitä on hyvä olla mukana, jos ruumaan menny matkalaukku jostain syystä ei pääsekään mun kanssa yhtaikaa perille.

Seuraava tilannetiedotus taitaa olla sitten, kun pääsen Saksaan ja saan jostain netin, tai on rauhallista aikaa olla koneella muuten. Harmi vaan, ettette saa reaaliaikasta tietoa mun reissultani. Koittakaa silti pärjätä, ehkä minäkin täällä.. Valokuvia tulee sitten, kun mulla on varaa ostaa kamera :)

Tsa-daah!

 Viikko sitten muutin Helsingistä Lahteen ja oon nyt virallisestikin lahtelainen. Suomen vakiosote on siis täällä Suden luona. Muutama päivä keretään vielä leikkiä "avoparia" ja sitten lähenkin Saksanmaalle ihan liian pitkäks aikaa seurustelunäkökulmasta. Mutta hyvä reissu siitä tulee.

Maksoin just laivamatkani Helsingistä Tukholmaan. Alun perin mulla oli varattu kalliimmasta hytistä paikka, mutta nyt huomasin, että halvemmassa hytissä olikin tilaa, niin tietenkin muutin varaustani. Kun aamiaisen hinta on sen 8e, niin kalliimpi hyttipaikka makso 53e ja tää halvempi maksaa sitten enää 37,50e. Mieletön hintaero, ja nyt mun satasen matkustusbudjettini pitää vielä paremmin. Tietenkin laadusta saa maksaa ja huonommasta hytistä maksaa vähemmän, toi on sisähytti kun kalliimmassa oli ikkuna ulos. Enpä mä sitä hyttiä muuhun tarvi kun siihen, että ei tarvi käytävällä istua ja itkeä ikävääni.

Pahoittelen, etten ole saanu aikaseks kirjottaa useemmin tänne, yritän parantaa tapani ja pitää teiät harvat lukijat paremmin ajan tasalla. Nyt on vaan kaikki muuttotouhuilut ja tän viikonlopun automatkailu varastanu ajan ja ajatukset, niin ei ole blogeilu jaksanu innostaa. Iltapäivällä suunta kohti Huittista, jännää.

Sain kämpän!

Saksasta tuli tänä aamuna maili, jonka liitteenä oli vuokrasopimus. Kämppä on yhden hengen huone Waldhäuser-Ostin opiskelija-asuntolasta. Vuokra on 221,50e ja takuumaksu huikeat 400e, mutta sen käsittääkseni saa Saksassakin takaisin. Kyllä tulee Erasmus-stipendi tarpeeseen, kun yliopisto sen suvaitsee maksaa ensin. Iso painolasti vierähti hartioilta, nyt tiedän pääseväni nukkumaan jossain muualla kuin lähimmän sillan alla. 
Vuokrasopimus pitää faksata ensi viikon tiistaihin mennessä.

Ensimmäisen yön joudun nukkumaan retkeilymajassa, mutta ei ole suuri kustannus, kun hintaan vielä sisältyy aamiainen. Hienointa on, että tuon retkeilymajayön pystyi varaamaan netin kautta valmiilla lomakkeella ja sähköpostilla hoituu vahvistus.

Varasin vihdoin laivamatkankin Helsingistä Tukholmaan. Olin auttamattomasti liian myöhässä varaukseni kanssa, sillä halvimmat hyttipaikat oli jo menny ja joudun siksi maksamaan vähän enemmän "hienommasta"  A-luokan hyttipaikasta. Lisäksi otin meriaamiaisen, mutta en iltaruokaa, koska illalla tuskin on ikävän ja jännityksen kourissa yhtään ruokahalua, ja aamulla taas on pakko syödä kunnolla, että jaksaa päivän seikkailla Ruotsista Saksaan. Jännittää.

Mitä tästä opimme?

• Kaikkien varausten suhteen kannattaa olla liikkeellä jo muutamaa kuukautta ennen lähtöä.
  
• Vaihtoon lähtiessä menee hirveästi rahaa.
• Yleensäkin asiat kannattaa pistää kuntoon jo hyvissä ajoin, eikä tehdä niin kuin minä: kaikki jää viime tinkaan ja hoidetaan kiireessä.
• On hyvä, jos on tärkeitä ihmisiä, joille voi purkaa matkajännitystä, hermostuneisuutta ja hehkuttaa ja olla innoissaan kaikesta ja nyyhkiä kun on niin ikävä jo etukäteen.