Täällä taas...

Onpa mukava palata Suomeen heinäkuun lopussa /elokuun alussa. Eilinen meni reissatessa, ku piti taas tulla Saksaan jatkamaan itsekidutusta valkoisessa huoneessa. Jäi hirvittävä ikävä Sutta ja se vaan on niin että koti on Suomessa ja Lahessa. Reissaamiseen meni oikeestaan koko päivä. Linkku lähti Lahesta yheltätoista, lento Tukholmaan kymmenen yli kaks ja Tukholmasta Stuttgartiin paikallista aikaa 20.50. Oottelin Arlandalla siis kuutisen tuntia.. Ja lähtöselvitykseenkin pääsin vasta seittemältä. Mulla ei ollu mitään tekemistä mukana, joten en sitten tehny mitään. Istuin ja tylsistyin ja itkin välillä.

Stuttgartin päästä viimenen linkku Tübingeniin meni tietysti tuntia ennen kun mä saavuin paikalle. Seikkailin sitten Rohrin ja Herrenbergin kautta junilla ja Tübingenin asemalta vielä yölinkulla kämpille. Koko päivän saldo siis linkku, lentokone, lentokone, metrojuna, metrojuna, juna, linkku.

Ja jotta kakku ei olis kaunis vaan päältä niin tokihan täällä sisällä oli bileet täydessä vauhdissa, kun tulin. En oiskaan halunnu kun nukkumaan vaan.. Herra KämppisJokaMuuttiPoisPerjantaina lähteekin vasta maanantaina (vihdoinkin!!!), ehkä tänne sitten laskeutuu rauha. Tänään en jaksanu sille mitään sössöttää että ei se mitään, vaan sanoin sille suoraan että oli aivan loistava keino suututtaa mut (Jeff Dunhamin nukke Walter käyttää ko. englanninkielistä ilmasua jossain niistä pätkistä Youtubessa). Onneksi se ei suostu puhumaan saksaa, kun mulla riittää kielteisiin mielenilmauksiin vaan englannin sanavarasto. Oisin voinu sille enemmänkin päätäni aukoa, mutta se ainakin esitti olevansa vähän häntä koipien välissä, eihän se oo tottunu siihen, että avaan suuni.

Aamulla ei kiinnostanu nousta sängystä ollenkaan, ja sain itteni liikkeellekin vasta siinä yhen maissa, ku lähin kauppaan. Ruuaksi tein pasta carbonaraa, joka ei sitten kuitenkaan maistunu. Oisin halunnu tomaattia tai kurkkua seuraksi mutta enpä jaksanu kaupan vihannesosastolla ajatella. Vielä kerkeis kauppaan mutten mee. Toivottavasti en taas rupea syömättömyyttä harrastaan kuten ennen joulua, huono alku tälle vikalle pätkälle ainakin.

Kai sitä kolme ja puoli kuukautta vaikka päällään seisoo, vai mitä.

Strasbourgin reissuraportti

Tulee tämä vihdoin täältä. Varmasti mutta hitaasti.

8.3. lähdin kahen kuorokaverin kanssa Ranskaa kattomaan. Kolmestaan saatiin jaettua matkakustannukset (kuuluista Baden-Württemberg-Ticket) niin, että kokonaisuudessaan matkojen hinnaksi tuli alle kakskymppiä per pää. Aikaa matkoihin menikin sitten neljä viis tuntia ja viitisen vaihtoa suuntaansa.. Tübingenistä Herrenbergin kautta Freudenstadtiin ja Offenburgista Strasbourgiin (jolla välillä BW-Ticket ei enää käyny. Pääsin käyttään mun BahnCard50-korttia :) ). Sää oli auringoton ja kolea, kuten aina nykyään ku jonnekin lähden.

Strasbourg oli varsin nätti kaupunki. Ilmasta huolimatta jotenkin aurinkoisen olonen. Vanhakaupunki oli kovin rauhallinen ja leppoisa ja siellä sai ihan rauhassa kävellä. Vaikka oli lauantai, ei ollu hirveesti ihmisiä. Meillä ei ollu mitään erityistä suunnitelmaa, mulle jäi mieleen syöminen ja ratikalla ajo :D

Syömässä käytiin toki ihan sen takia vain, että ranskalaiset tykkää syömisestä. Maltettiin kävellä pikkasen kauemmas juna-asemasta Ravintolaanjonkanimeäenenäämuista ja syötiin mahamme täyteen. Mun lautasellani oli ranskalaisia perunoita, grillattua makkaraa ja tomaatin neljännes makaamassa salaatinlehden puolikkaan päällä. Ruokaympyrä hyvin edustettuna. Ranskikset oli niiiiiiiiiin paljon parempia kun Mäkissä, mutta voi olla, että olen Hesessä joskus saanu parempia :D No eiii välttämättä. Oli ne aika hyviä, ja siksi edes otin koko annoksen. Niistä makkaroista niin välittäny.

Toki siellä oli sitten Strasbourgin Notre Dame -katedraali. Mielettömän hieno ja käsittämättömän korkea. Katoin netistä, että 142 metriä korkein torni. Pysyttelin kyllä ihan maan kamaralla, en tiedä edes oisko torniin saanu kiivetä. Mun pääkoppani ei anna myöten juuri kolmea metriä korkeempaa heiluttamista. Siitä katedraalista olin aika vaikuttunu, se oli kun semmoinen kolmiulotteinen palapeli :D Kauheesti pikkusia yksityiskohtia ja vaikka mitä ois ollu katottavaa.

Päivän kohokohta oli sitten avaruusaluksen näkösellä ratikalla ajelu takas juna-asemalle. Viis tuntia kerettiin kaupunkia kattella, ja riittävän kuvan siitä mielestäni sain - olen ehkä kaupunkilomailija, mutta en mä nyt pelkän kaupungin takia jaksa tuntikausia pasteerata.

Mut mut. Oli se kivaa, ja nyt olen käyny Ranskankin puolella. Maailmanmatkaaja :D

Jossain vaiheessa seuraa raportti Heidenheimista. Kärsivällisyyttä rakkaat kaksi lukijaa :)

ChocolART

 

Eilen illalla ennen kuoroa kävin yhen japanilaistytön ja ranskalaistytön (ja minähän en tytöttele, mutta MITEN sitten pitäs kuvata ~mun ikästä ihmistä, naispuolista, opiskelevaa, vaihtaria? Psykolingvistiikkaa kehiin) kanssa katsastamassa Tübingenin suklaafestarit :) Oli jopa kamera mukana, mutta ensinnä oli ihan pimeetä ja toisekseen olen huono valokuvailemaan :D mutta kumminki nyt saatte kolme mun ottamaa kuvaa nähdä. Luksusta :)

Tiivistettynä voi sanoa, että suklaata oli paljon. Montamonta kojua, joissain osin sama valikoima, mutta enimmäkseen jokaisella omat tuotteensa. Suklaata erilaisina palleroina, levyinä, konvehteina.. oli jopa suklaamakaroonia. Muutama koju näytti ihan leipomolta, mutta leivän sijasta tarjolla oli suklaata.

Ois tehny mieli ostaa kaikkea mutta en ostanu, hinnat oli makeisista huolimatta suolasia, eikä nyt ihan opiskelijabudjetilla makseta seittäkytäsenttiä mansikan kokosesta suklaapallerosta, vaikka ois kuinka hieno ja herkullinen. Saatika sitte että maksais enemmän.. Olihan siellä tietysti kaiken hintasta. Täytyy vielä toiste varmaan mennä, kun nyt on nähny, mitä siellä on :)

 http://www.chocolart.de/ onpi virallinen ChocolART-nettisivu, mutta sen saa vaan saksaks, italiaks ja ranskaks näkyviin. Kumminkin nämä on nyt järjestyksessä toiset, viime vuonna oli ekaa kertaa. Kansainvälistä touhua. Tiistaina alko ja sunnuntaina loppuu, viis päivää muutama katu täynnä suklaakojuja :D Jos olis pikkusempi, pääsis Rittersportin telttaan tekemään omaa suklaata, mutta moon jo liian vanha semmoiseen :(

 

Jos kuvien kanssa on sietämättömiä hankaluuksia, niin jättäkää kommenttia/sanokaa suoraan :D Vaihdan sitten guuglesta flickriin jos se auttaa. Tästä kun ei ole vielä kokemusta.

Sipsiä ja karkkia

Suurimpia sopeutumisvaikeuksia täällä on mulle aiheuttanu ruokakaupan valikoima. Nyt keskityn kuvaamaan karkki- ja sipsihyllyjen sisältöä verrattuna Suomen valikoimaan :D Tärkeä aihe, jos on opiskelija ja salmiakkiaddikti. Ja vaikka ois opiskelut jo takanaki tai ei ylipäätään kiinnostas muu kun sipsit ja karkit tässä maailmassa.

Ekaks täytyy mainita, että mun kokemukset saksalaisista ruokakaupoista rajottuu tosiaan noihin kahteen, mitkä on ~300 metrin päässä ostoskeskuksessa (kaks kauppaa, kaks pankkia, parturi, tupakkakauppa, apteekki, autokoulu, kaks leipomoa). Ne on kumpiki aika pieniä, vois verrata ehkä Siwaan, joka hakkaa noi silti mennen tullen valikoimallaan. Nää kaks tarjoilee asiakkailleen naurettavan laajan valikoiman erilaisia suklaita ja alkomahoolijuomia. Kaikkee muuta sitten niukemmin.

Tokaks on pakko muistuttaa, että mä olen Suomi-ihminen, kuten jo sanoin. Musta suomalainen kauppasysteemi on vaan parempi asiakkaan kannalta. Miinuksena vois sanoa sen, että leipomot on hyyyyyyyvin vähissä. Täällä niitä on joka nurkalla ja parhaimmillaan luulisin, että kilsan säteellä saattaa tarvita jo toisenki käden sormet laskemiseen. Tuore leipä on vaan hyvää :)

Takas karkkeihin ja sipseihin. Sipsivalikoima on vähintäänki mielenkiintonen kaikessa suppeudessaan: original eli normaali suolattu, ungarisch josta ei mitään hajua, oriental jota sitäkää en oo kokeillu, paprika, sour cream ja pippuri&suola. Grillisipsit ja toinen suomalainen vakio sour cream & onion puuttuu käytännössä kokonaan. Pringlesejä on, samat mitä Suomessakin, mutta ehän mä niistä sielläkään nii välitä. Ja just toi grillisipsien puute vaivaa kaikkein eniten..

Ja ne sipsit, mitä oon maistanu tai kokeillu, on kaikki vahvasti rasvassa uitettuja ja hyvin hyvin ohuita. Ei oo rapeeta nähnykään, ei rousku suussa ja lisäks tuntuu inhottavilta sormissa, koska noh, eihän niissä käytännössä oo ku rasvaa ja hyvinvähän kullostakin maustetta. Perunaa on ehkä 1/3 siitä mitä suomalaisissa sipseissä on. Eikä ny ruveta halkoon hiuksia että onko tahvelit ja esterljat suomalaisia vai ei. Egal (opitte juuri tärkeän saksalaisen sanan: ihan sama, yhdentekevä, evvk). Sipsipussien koko on yleensä 75-150g, ja hinnat 1,39e ylöspäin.

Karkkipuoli: valikoima käsittää suklaita about puoli miljoonaa sorttia ja hedelmäkarkit niihin verrattuna noin neljännesmiljoona erilaista. Pääosaa näyttelee yllättäin semmoinen kun Haribo, joka tekee näitä nallekarkkeja. Suklaapuolella on useampi vahva merkki. Kaikki hedelmäkarkit on pehmeitä. Musta ne maistuu kaikki ihan samalta. Kaikki maistuu siltä, että niihin on isketty keinotekosia väriaineita yhestä jos toisestakin purkista.. On toki mukaviakin makuja kuten puoliks vaahtis, puoliks hedelmäkarkkinen sammakkokarkki. Mutta ei niitäkää jaksa koko pussillista syödä. Lakua ei myydä kunnollista laisinkaan ja salmiakkia vielä vähemmän. Sekotuspusseja, missä ois esim. kompromissinomaisesti 99% hedelmäkarkkeja ja 1% salmiakkeja ei tunneta täällä lainkaan. Schade (opitte just toisen sanan: harmi).

Yleisin karkkipussin koko on 200g ja esmes Haribon 200g maksaa 85snt.

Moon kyllästyny jo nyt siihen, että ku meen kauppaan ja haluan ostaa jotain hyvää, en kerta kaikkiaan voi kun ei sitä oo tarjolla. Jos on pakko mässäillä niin sitten on tyydyttävä huomattavasti huonompaan vaihtoehtoon... Suomessa sipsit ja karkit sentään maistuu ja useimmat jopa omanlaiselleen. Täällä on tommoset mietoja, suolasia ja rasvasia.

Mikään ei maistu miltään, so to say.

Ensikosketus svaabilaiseen keittiöön

Nyt se on sitte tapahtunu. Kävin kouluruokalassa syömäss (Mensa) ekaa kertaa. 2,55e makso, ei sisältäny juomaa. Geschmälzte Maultaschen, valkosipuliperunat, kastikkeella pilattu salaatti ja liemessä lilluvia porkkanan ja purjon suikaleita. Ei kovin mieltäylentävää :D Maistoin kaikkea, mutta söin vaan Maultaschet. Linkki vie englanninkieliseen artikkeliin aiheesta. Kumminkin eka svaabilainen erikoisuus :) noin kokonaisena kouluruoka-ateriana en ollu siihen hirveän tyytyväinen, mutta hyvä, että tuli Maultaschet syötyä. Niitä vois ehkä Suomessakin sitte tehdä joskus. Haittapuolena ruokailussa oli, että ensin piti maksaa ja sitten vasta näki, että mitä sillä rahalla saa. Vaihtoehtoja oli monta mutta ehän mä niistä osannu valita, ni otin sitten perusvaihtoehdon. Toisella kertaa parempi onni nii mahakin täyttyy paremmin :)