Terveisiä Suomesta

Läppärin kanssa ei olla edetty yhtään mihinkään. Sen verran, että sain myyjäosapuolelta osoitteen ja sopimusnumeron, että voin niitten laskuun lähettää koneen huoltoon katteltavaks ja ihmeteltäväks. Sehän tässä on, että ois mukava saada valokuvatukset pelastettua _ennen_ kun lähetän koneen määräämättömäks ajaks kauas pois. Vihaan hoitaa asioita puhelimessa ja ku mitään ei saa jos ei käyttäydy vihamielisesti jo alkuunsa, ennen kun toinen on ehtiny heitä sanoa. Argh. Mutta sen verran ketuuttaa toi vekottimen hajoaminen, että pakkoha se on saada korjattua.

Maanantaina menen hoitamaan vaihto-opiskelujen hyväkslukua. Saa nähdä, mimmonen tovi sielläkin vierähtää, kun kursseja taitaa olla 12 eikä niistä ehkä ykskään vastaa yksyhteen suomalaisia kursseja. Vaihtopalautteen täyttelin eilen yliopiston intranetissä, ja ilmottauduin kertoilemaan tarvittaessa uusille vaihtoonlähtijöille kauhukertomuksia infotilaisuuksissa. Tänään tipahti Kelalta lappunen, notta täytä tämä lomake jos olet Suomessa ja tämä toinen, jos olet ulkomailla. Kysynpähän vaan, miten ihmeessä mä oisin saanu sen ulkomailla-lappusen käsiini, jos olisin vielä Saksassa? :D Välillä suomalainenkin byrokratia ihastuttaa (useemmin vihastuttaa). Kotimaassa-lappusen lähetin saman tien takas, eipä siinä kysytty kun paluupäivää ja allekirjotusta, oli nimenselvennyskin valmiina.

Stressauttaa ihan pikkasen jotenkin. Ehkä helpottaa, kun saan paperihommat hanskattua.

Ei mulle oo toistaseks muuta kulttuurishokkia tullu kun ihmeellinen väsymys. En oo vielä sopeutunu siihen, että elän Suomen aikaa minäkin, sillä tavalla siis, että jos jotain sanotaan tai tiedetään tapahtuvan klo sejase, aattelen automaattisesti, että "oikeasti" se tapahtuu tuntia aiemmin. Numerollisesti siis. Se ei oo kuitenkaan mikään vakava ongelma. Toinen, suunnittelua ja henkistä tilaa haittaava juttu on se, että mä oon edelleen vakuuttunu, että kohta lähen jonnekin. Ei takas Saksaan, vaan semmonen olo vaan, että ei oo enää monta päivää jäljellä, sitte taas pitää mennä pois. Tiedän kyllä, että saan olla täällä eikä tarvi miettiä lähtemistä eikä pelätä eikä kammota sitä, mutta minkäs teet. Jouluna oli kivaa ja se loppu, kun piti lähteä takas Saksaan. Huhtikuussa oli kivaa ja se loppu, kun piti lähteä takas Saksaan. Nyt on kivaa enkä voi olla varma, että tää ei lopu.

Ylihuomenna kotiin!

Russakkani, tällä tädillä on about kaks päivää jäljellä Tyypinkenissä. Hain viimesen todistuksen aamulla ja kävin kansainvälisten asioitten osastolla täytättämässä paperit kuntoon, koko show on yhtä allekirjotusta vaille valmis. Sen saan luonnollisesti vasta huomenna, vastaanottoajat kun on täällä hyvinnii mielivaltasia, eikä palveluitten käyttäjien kannalta aina mahottoman käytännöllisesti aateltu. Opintosuoritusotteeseen kirjautu pyöreät 60 opintopistettä - mä olen yyylpeä itestäni, ku mietitään, että talvelta kerty se about 20. Väkersin ihan kiitettävän määrän siis nyt kesällä. Helpotti kyllä kummasti, ehkä tää meneekin ihan mutkattomasti loppuun.
Läppäristä on todennäkösesti näytönohjain tai näyttö romuna. Periaatteessa toivon jälkimmäistä, koska sitten vaan isketään kotona kone monitoriin kiinni, pelastetaan mitä voidaan ja poistetaan loput, ja kiukutellaan kone takuuhuoltoon turvallisin mielin. Eipä siellä muuta tärkeetä ole kun kaikki valokuvat tältä reissulta, ja joillain niistä kuvista on jopa tunnearvoa, vaikkei uskos.
Tänään vielä Stuttgartiin ihmettelemään. Tuhottoman kuuma on, tulen paistettuna takas. Ruskettunu en sentään oo ku ehkä vahingossa vähäsen.
Voinemme päätellä, että tänään on parempi päivä ku mitä lauantaina oli.

Matkailu on sitte hirmu kivaa muuten. Toissaviikolla pistin 6,8kg menemään Suomeen, tänä aamuna 10,3kg. Vielä yhen laatikon joudun lähettämään, koska kaikki vaan ei mahu matkalaukkuun. Miten ihmeessä sitä tavaraa kertyy?

Loppu lähenee

Ens viikolla on neljä tenttiä ja sitä seuraavalla viikolla yksi, ja sitten sitä seuraavalla viikolla lennän Suomeen. Jiihuu. Ei muuta ongelmaa kun kurssitodistukset.

Tänään tuli vaihtareitten "yhteyshenkilöltä" yliopistolta maili (siis Saksassa meistä huolehditaan, Suomessa kaikki on lomalla eikä ketään kiinnosta), jonka liitteenä oli yhteensä viis eri kaavaketta, mitkä pitää saada täytettyä ja leimattua ja allekirjotettua about kymmenessä eri paikassa (noin). Aaaaaaaaaaah. Ja noita papereita varten tarvii olla kourassa kaikista kursseista todistukset, mitä olen täällä käyny, ja ne todistukset on ikävästi kiven alla. Tältä lukukaudelta on tasan kaks todistusta nyt kourassa, ja kolmas on kovasti työn alla, näistä en joudu tekeen tenttiä kun oon Erasmus :D Noista tentillisistä kursseista ongelmallisen tekee se, että ne maikat ei oikein ole innostuneita korjaamaan kokeita välittömästi :( Ymmärtäähän sen toisaalta, mutta oikeastikin tänään sano yks maikka että hän yrittää saada todistuksen aikonaan valmiiks mutta ei voi luvata mitään o.O Ja jos muutki on samaa mieltä, niin ei mun auta muu kun pyytää niiltä tavallinen läsnäolotodistus, jonka kanssa pääsee sit arvuuttelemaan, että montakohan pistettä kurssista oikein vois hyväkslukea.

Miks kaikki on niin hankalaa? Ja miks kaikki pitää tehdä vikalla viikolla? Miks pitää henkkoht juosta siellä sun täällä ihmettelemässä, että onko sejase henkilö paikalla vai tauolla ja tuleeko se tänään enää. Stressaa :( En muutenkaan fanita byrokratiaa niin tämmöstä sitte vielä.

Kaiken huipuksi täällä on kasa vaihtareita, noin 250, jotka on nyt lähdössä samaan aikaan pois, ja kaikki tarvii ne samat viis lomaketta täytettynä. Ei vissiin tarvi missään jonottaa.

Learning Agreement on semmoin paperi, jonka ilmeisesti EU vaatii täytettäväks Erasmus-vaihdosta. Keväällä kysyin meiän laitokselta, että mites sen kanssa on, kun en saanu sitä vaihtoyliopistosta eikä sitä tyrkytetty omastakaan. Ei kuulemma sitte vissiin tarvita. Nooooooooh. Täällä kaikki Erasmukset, keitten kanssa oon jutellu, on sen paperin saanu kotiyliopistostaan esitäytettynä, ja kaikki sen ilmeisesti tarvii - myös minä. Mä en voi ymmärtää, miten Suomessa ei ole minkäänlaista käsitystä tarvittavista papereista, vaikka kaikenmaailman infotilaisuuksia ja vaihtoonlähtökirjeitä kyllä järjestetään.. Onneks mulla kaikki muut lomakkeet onkin, mutta tuo LA pitää jostain kaivaa. Eip muuten, mutta kun se ois vissiinnä pitäny hyväksyttää kotilaitoksella jo ennen vaihtoa.

Mulla hajoo pää, torstaina on sosiolingvistiikan ryhmäesitelmä, ja mun osuus on pidempi kun mikään esitelmä ikinä, mitä oon pitäny. Jänskättää ja inhottaa ja ärsyttää, en tykkää. Sit vielä tämmönen paperisotapaine päälle ni avot.

Tilannekatsaus

Tiedän, että oon taas jättäny blogini heitteille. Hyvät uutiset on toki, että sille ei loppua näy, koska maaliskuu kuluu kiireen merkeissä, ja huhtikuun alussa olen sen parisen viikkoa Suomessa enkä jaksa blogata sieltä.

Strasbourgin matkakertomusta joudutte valitettavasti odottamaan varmaan pääsiäiseen. En ole laiskuuttani saanu kuvia vielä koneelle, kun siihen menee varmaan kolme sekuntia ja blogia varten valkkaamiseen ehkä minuutti. Mutta kamera on pöydällä ja minä en nykyään läppäröi pöydän ääressä vaan sängyllä (patja on niin kova että sillä kärsii huoletta istua) huonossa asennossa. Iik.

Maanantaina lähen Ulmin kautta Heidenheimiin. Baden-Württembergissä pysyttelen, mutta on se Heidenheim kolmen tunnin junamatkan päässä kummiskin. Ulmissa menee maanantai, kierretään pikkusen kaupunkia ja näen ainaki Euroopan suurimman luterilaisen tuomiokirkon. Palajan torstaina silleen, että kerkeän käydä kaupassa, kun pitkäperjantaina on kaupat kiinni. Kahtotaan sitten, että millon Heidenheimin matkaraportin saatte luettavaksenne.

Pääsiäisen jälkeen tulee siskokulta \o/ muutamaksi päiväksi, tuskin sillonkaan bloggaan. Ja sitte lähen 2. päivä huhtikuuta vihdoinkin Suomeen, nään rakkaani pitkästä aikaa enkä malttaisi odottaa. On kovasti ikävä sitä miestä ja Suomea muutenkin, ruokakauppoja, peilikaappeja, kynnyksiä. Ja on ikävä Suomen pään kavereita, mutta niitäkin käsittääkseni pikkuisen näen :)

Tuun takasin 18. ja 19. päivien välisenä yönä ja sitte heti maanantaina alkaa kesälukukausi ja tiistaina on tentti yhtä seminaaria varten.

Mitä niitten Scheinien hakemiseen tulee, niin yksi pitää vielä noutaa. Se sitten kesälukukauden puolella, kun sillä opettajalla on vain kolme vastaanottoa nyt lomalla. Ensimmäinen oli helmikuussa, en jaksanu mennä, ajattelin, että meen maaliskuussa. Toka oli tällä viikolla, mutta nukuin sen yli kun aattelin, että se on vasta iltapäivällä. Kolmas on sitte huhtikuussa kun olen Suomessa. Mutta kyllä mä sen paperilappusen jostain saan sitte huhtikuun lopussakin.

Tämän mahottoman kiinnostavan jutun kirjotin vain siksi, ettette luule, että olen jotenkin lakannu olemasta tai muuta.

Nettiriippuvaisen tunnustukset

Nyt voi sanoa, että vituttaa. Nettipiuha on ja kone on ja kone tietää, että nettiin pitäs päästä. Noh, eikös täällä olekin semmonen verkko, joka vaatii kirjautumisen. Mistä sitten saa käyttäjätunnukset? Yliopistolta tietenkin. Tai jostain pirun atk-toimistosta, mikä lie. 1. nyt on perjantai. 2. viikonloppuna ei Saksassakaan kukaan liikauta sormeaankaan virallisemmissa asioissa. (Talonmiestä ei saa täällä päin avaamaan ovea, jos unohtaa avaimen. Kuulostaa hyvältä, eikö?) 3. Atk-toimistominkälie meni kiinni neljältä. 4. Käyttäjätunnuksia on turha toivoakaan ennen kun on opiskelijakortti ja kirjoilla yliopistossa. 5. Mä voin hoitaa virallisia asioita seuraavan kerran maanantaina.

Joko kuulostaa riittävän hyvältä? Tänä nettiriippuvuuden aikakautena jotenkuten pärjä kolme päivää ilman nettiä. Eiköstä vaan?
6. Opiskelijakortin saa postitse parin viikon päästä yliopistoon kirjottautumisesta.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGGGGGGGGGGGHHHHHHHHHHHHH!

No hei. Eihän toi ole kun netti vaan. Eihän sitä kautta hoidetakaan kun mm. Kaikki pankkiasiat, laskunmaksut, aikataulujen tarkistukset, opinto-oppaan lueskelu, bloggaaminen, sähköpostit, meseily kavereitten ja rakkaan kanssa, eli siis sen tukiverkoston käyttö mikä mulla täällä Suomessa on, ainoot ihmiset, joitten kanssa voi jutella tosta vaan! Mitä nyt paitti ettei voi. Kun ei ole nettiä. Ennen kun kahen viikon päästä. Eikä täällä ole pakastinta. Huoneessa on edelleen kylmä. En halua tutustua kämppiksiini. Kaikki menikin tähän asti ihan liian hyvin!

Keskustassa on tietenkin nettikahviloita (edit: nääkin postaukset pistän kaikki kerralla yhdestä semmosesta). Halvimmillaan taitaa olla semmosta 1.50e tunti. Yliopistoon kirjottautumisen jälkeen yliopiston kirjastosta saattaa saada semmosen lappusen, jolla pääsee ainakin kirjaston koneilla nettiin. Elämä on.. ken tietää onko se a) väliaikanen todistus ja b) saapiko niillä samoilla tunnuksilla täältä helkkarin huoneesta ihmisten ilmoille lankoja pitkin.

Perusjuttuja

Neljänneks viimenen työpäivä alkaa parin tunnin päästä, ja muutenkin on "viimeset hetket" käsillä, mitä helsinkiläiselämään tulee. Perjantaina on muutto heti kun pääsen töistä, Lahteen pitää päästä hyvissä ajoin, että on tavarat sisällä ennen kun taloyhtiöön laskeutuu hiljasuus yheltätoista illalla. Hain aamulla kaks banaanilaatikkoa tosta lähi-Alepasta, ja yllättäin ne on täynnä kirjoja. Huomenna täytyy hakea ainakin kaks laatikkoa lisää. Saa nähdä, paljonko mulla tätä tavaraa oikeestaan sitten ees on, kun kirjat ei taida viedä kun kolme laatikkoa yhteensä eikä mulla tunnu mitään muuta olevan, mitä ois "paljon." Ostin rullallisen jätesäkkejä, heittelen niihin sitten vaatteita ja lakanoita yms. mitä on pehmosta eikä tarvi pelätä, että menee rikki. Pikkasen jännittää, miten mun aikani riittää, kun torstaina iltapäivällä ennen töihinlähtöä pitäs olla kaikki siinä kunnossa, että voi perjantaina vaan lastata tavaraa autoon.

Kela muisti tänään sellasella paperilla, jossa sanotaan, että kuulun Suomen sosiaaliturvaan Saksassa ollessani. En ees kai tienny, että semmosta päätöstä tarvis, mutta onneks ne oli onkinu tiedot mun opintotukihakemuksesta ja päättäny ihan itte. Staffpointille soitin vihdoin ja viimein ja kinusin työtodistuksen. Tein muuttoilmotuksen netissä ja teinkös vielä jotain muuta... enpä kai. Tuntuu, että suurimmat asiat on nyt hoidossa, ainoo mikä on vielä huolehdittava on vakuutukset ja pankissa pitää käydä myös henk. koht. Ja pankin opintolainapäätös tuli 
muuten heti maanantaina, kun hain lainaa perjantaina illalla. Mukavan
 nopeeta toimintaa :) Nyt on vaan laskettava rahat tarkkaan, että niistä on jotain jäljellä vielä ens heinäkuussakin.

Mä taidan huolehtia ihan pikkuasioista ja sillä lailla yrittää jättää huomiotta ne isommat asiat. Tällä hetkellä eniten pelottaa/kammoksuttaa/jännittää/inhottaa se hetki, kun pitää satamassa lähteä poikaystävän kanssa eri suuntaan, minä laivaan ja hän takas juna-asemalle. Olen semmonen nyyhkyttäjä että vollotan varmaan vielä muutaman päivän päästä Saksassakin. Ja tietty ikävöin minkä kerkeän, mutta olen päättäny kehittää itelleni niin paljon tekemistä, ettei ehdi ajatella. Sepä tässä onkin hauskaa kun mun pitää olla niin pirun tunteellinen aina välillä.

Tilannekatsaus kuukautta ennen lähtöä

Ennen lähtöä on monta, monta asiaa, jotka on saatava hoidetuksi. Ensi viikolla mulla on töissä iltavuoro, joten voin kuluttaa ns. vapaat aamut nukkumisen sijasta myös soittelemiseen.

• pitää irtisanoa nettiliittymä, ihan tosissaan. Kaksi viikkoa olen soittanut joka päivä ja paras jonotusaika oli alle kahdeksan minuuttia. Kuuden minuutin kohdalla kuuntelin vieläkin jonotusmusiikkia, ja kärsivällisyys loppui. Ehkäpä tiistaina onni potkaisee ja jaksan jonottaa niin pitkään kuin tarvitsee.
  
• pitää soittaa viimetalviseen työpaikkaan ja kinuta työtodistus.
• pitää ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön ja järjestää vakuutukset kuntoon, hommata matkavakuutus.
• jos jaksan, soitan pankkiini ja sovin tapaamisen lokakuun alkupäiviksi. Suomen pään raha-asiat pitää saada kuntoon ja hoitumaan mahdollisimman automaattisesti.

Muuttoasiat ovat ehkä hanskassa. Pikkuserkkuni Tampereelta asti lupasi alustavasti ruveta muuttomiehekseni, ja muuttopäivä on syyskuun viimeinen. Siihen mennessä pitäisi pakata ja sitä ja tätä. Tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on taatusti tärkeiden paperien löytäminen ja järjestäminen kansioon.

Vaikka en halua kuulostaa vainoharhaiselta tai ylihuolehtivalta, mielestäni on oleellista hoitaa asiat niin, että jos jotain sattuu (mitä ei tietenkään toivota eikä edes odoteta, kaikki menee hyvin ja piste), homma pysyy hanskassa. En ehkä ole tekemässä testamenttia vielä näin nuorella iällä. Ehkä :D Jutut suunnitelluista terrori-iskuista eivät suinkaan lievennä huoltani, että "mitä jos." Älkääkä nyt ruvetko huolehtimaan tai mitään! Vakuutukset ja ennakkojärjestelyt tehdään sitä varten, että niitä ei tarvita. Tunnetusti sateenvarjokin otetaan mukaan siksi, että voidaan huomata auringon paistavan kirkkaalta taivaalta. Sovitaan, että olen vain pessimistinen realisti.
(mitä tulee tuohon testamenttipätkään, niin kaikkein pahimman sattuessa haluan itse vaikuttaa pienen omaisuuteni jakoon. Kun rintaperillisiä ei ole, haluan jakaa tavarani ja rahani tärkeille ihmisille ja piste. Enkä ole kuolemassa, piste.) Piste.

To do or not to do

Ja hyvää päivää, arvoisat juhlavieraat. Olette saapuneet parahiksi paikalle todistamaan uuden blogini syntyä. Kyseessä on siis matkablogi, jonka sisältö toivottavasti läheisesti liittyy Erasmus-vaihtooni. Ainakin kirjoitan pääosin Tübingenistä käsin :D Oikeesti mut määrättiin pitämään tätä blogia, joten nyt pidän. Seuraavaan postaukseen voi mennä ikuisuuksia, kun lähtöön on vielä/enää kuukausi ja viisi päivää.

Aleksis Kiven päivänä astun illalla laivaan (note to self: varaa laivamatka), jolla seilaan yön aikana Tukholmaan. Aamulla pitää sompailla satamasta Arlandan lentokentälle, mistä lentoni Stuttgartiin lähtee yhden maissa. Todellakin on huomautettava, että olen lähtökuoppiakin syvemmällä reissun suhteen. Vuokrasopimus on irtisanottu päättymään 30.9. Televisioluvankin sanoin irti, ehkä jopa lopullisesti, ei sitä koskaan tiedä. Siitä ei kyllä ole tullut mitään vahvistusta, mutta sittenhän sen näkee, kun on laskunmaksun aika taas lokakuussa.

Nettiliittymää olen nyt yrittänyt irtisanoa puolitoista viikkoa. Rakkahin laajakaistaoperaattorini on ilmeisesti säästänyt henkilöstökuluissa ja tiedottaa asiakaspalvelun automaattiviestissä, että "Hyvä asiakkaamme. Palveluumme on juuri tällä hetkellä tullut paljon puheluita. Pyydämme teitä soittamaan hetken päästä uudelleen. Pahoittelemme blaa blaa blaa." Ihan mieletöntä, kun niitten ei ole tarvinu palkata ketään vastaamaan puhelimeen, kun asiakkaat soittaa! Eipä ole seuraava nettiliittymäni tämän operaattorin heiniä siis..

Eurooppalaisen sairasvakuutuskortin tilasin jo keväällä. Kelalta pitää ehkä vielä pyytää lappunen, jossa sanotaan, että kuulun jo sairasvakuutuskassaan EU-maassa, joten ei tarvitse Saksassa maksaa sairasvakuutusta. Suomessa oleville vakuutuksille pitäisi myös tehdä jotain. Ja viimetalvisesta työpaikantapaisesta pitäisi pyytää työtodistus, ennen kuin muutan täältä pois.