Mesimarja

Kuukausi vaihtoa jäljellä ihan tasan. Lauantai-iltana oli yhen hyvän kaverin läksiäiset, neiti häippäs Japaniin :( Hassua, että pitäs ilosesti juhlia sitä, että näkee ehkä viimestä kertaa ikinä. Japani on kummiskin niin kaukana.. toivottavasti tässä kummiskin yhteyttä pidetään.

Tänään tipahti kolme tenttiä ohjelmistosta pois. Vaihtariudesta on aina välillä hyötyä :) Tuntuu, että eipä nuo tentit oo täällä kun muodollisuuksia vaan uudessa tutkintojärjestelmässä oleville, eikä koske mua, kun ei ole ihan sama järjestelmä. Pitäs tietty olla, mutta ei mua haittaa ettei mua lasketa mukaan :D Heinäkuun 15. päivästä eteenpäin onkin siten enää viis tenttiä about viikon sisään. Kolme luentotenttiä, joista yks suullinen, ja kaks seminaaritenttiä, täyttä tappoa kumpikin. Saap nähdä jos vaikka säälistä pääsisin läpi. Pikkasen kuitenkin stressausta helpotti.

Heprean kielessä ei ole ollenkaan olemassa sanaa, joka tarkottas vadelmaa. Vadelmia ei siellä päin kasva kuulemma, niin ei sillä sanalla tekis mitään. Ihan huippua, pieni sisäinen kielitieteilijäni pohtii ajatusta ihan innoissaan.

Pragmatiikan maikka suvaitsi esitellä viime tiistaina yhden suomalaistutkijan ajatuksia. Herran/rouvan nimi kirjotetaan Karttunen, ja ko. professori lausui useampaan kertaan 'khartuun' vrt. englannin cartoon.. En kehannu sanoa mitään mutta hihittelin kyllä. Oli hauska tunti :)

Rauha, toivottavasti, vihdoinkin

Kovaääninen melskaava bilettäjäkämppis muutti tänään pois \o/

Koulu alko tänään ja jo yhen luennon jätin pois ohjelmasta, kun se olikin sama minkä kävin jo talvella, eri niminen vaan. Aamuluento oli varsin tylsä ja pitkästyttävä, ja vartti ennen loppua salin toisesta ovesta käveli joku mustiin pukeutunu pitkäletti tikkari suussa (miespuolinen) sisään, käveli ja käveli ja sit se katto seinälle, johka opettaja oli heijastanu jotain Montaigneen liittyvää, ja sitten sen ilme oli sellanen että se on nyt niin väärässä paikassa kun olla ja voi, ja hidastamatta se käveli vastakkaisesta ovesta ulos. Tikkari edelleen suussa.

Mun pitäs vaivautua kuudeksi takas yliopistolle, kun on päivän viimenen luento. Kirjallisuustieteen proseminaaria en sitte vissiin käy, kun olin niin kovin ajoissa ilmottautumisen suhteen. Grheheheheit. Ei toisaalta ees kiinnosta, en mä mikään kirjallisuudentutkija ole. Mutta niitä opintopisteitä pitäs saada. Oisko pitäny muka valita yliopisto opintotarjonnan mukaan? Täällä painopiste on Neuere Deutsche Literaturwissenschaft.. not for me.

Hoo-hetki

Huomenta! Viimeinen aamu täällä Saksassa. Jännittää ja hermostuttaa ja tahtoisin olla jo Suomessa :) Kolme viikkoa on periaatteessa pitkä aika ja toisaalta taas ei, mutta en silti halua ajatella tammikuista paluuta. Yritän vaan, että jokainen päivä menis niin hitaasti kun vaan voi.

Täällä blogissa on varmaan hiljasta tammikuuhun asti. Toivotan siis oikein hyvää joulua kaikille ja nauttikaa siitä, että saatte olla kotona :)

Neljä päivää jouluun on

Tai neljän päivän päästä tiistaina ainakin lennän Suomeen Suden luokse joulunviettoon. Sama asia :)

Oon nyt muutaman päivän kuunnellu joululauluja, suomenkielisiä. Välillä masentaa. Muka pitäs joulufiiliksissä olla, mutta kun kattoo ikkunasta pihalle, niin ei oo lunta missään ja vettä sataa. Poikkeuksellisesti tänä aamuna oli autojen ikkunat jäässä, kun kotoa lähdin. Mukavan kirpsakka ilma, mutta pakkanen ei ole sama asia kun valkonen joulu. Olen luotettavista lähteistä kuullu, että ei siellä Suomessakaan paljon lumipalloja tehdä. Jospa jouluna sitten :) Ihan mua varten vaikka vain, että voin ottaa valokuvia ja näyttää sitten ihmisille täällä, kun tuun takas.

Oikeestaan en halua ees ajatella sitä, että tuun tammikuussa takas, enkä ainakaan niin, että oon täällä sitten seittemän kuukautta. Pitää vaan keskittyä tuleviin kolmeen viikkoon ja ottaa niistä kaikki ilo irti. Kyllä mä täällä viihdyn, en mä sitä. Mutta Suomi on aina Suomi ja siellä on ne ihmiset, joitten kanssa haluan olla. Ei Sylvian joululaulua pieleen oo sanotettu.

Esittelin muuten tän blogin julkisesti eilen Internet-Literatur-kurssin ryhmälle, kun olin pitämässä ryhmäesitelmää blogeista ja nettikirjailijuudesta. Rauhassa sain esitellä, kun ei niistä kukaan osaa suomea :) Selitin toki vähän, että mistä kirjotan ja miksi ja kenelle ja semmoista. Väitin myös, että kehitän tätä blogia koko ajan, mutta kuten on huomattu, niin kehitys on hyvin syklistä :D Eli n. viikon välein jaksan kirjottaa jotain jos sillonkaan, enkä ton sivupalkin juttuja oo päivittäny ikuisuuksiin.

Enää yks luento, sitten on tän syksyn opiskelut opiskeltu ja tammikuussa lisää. Suomeeeeeeen!!!

Ich habe ein Leben

Onpa taas törkeän kauan siitä, kun olen viimeks kirjottanu. Hyi minua *puistatus* mutta yritän parantaa tapani.

Luulen, että olen ruvennu viihtymään täällä. Oon ollu nyt melkein kaks kuukautta täällä, ja vasta viime viikkojen aikana on oikeasti ruvennu tuntumaan, että ehkä en kuolekaan esimerkiks koti-ikävään tai yksinäisyyteen. Tänään oli supersosiaalinen päivä, kun ensin tapasin ekaa kertaa uuden tandemkaverini (siitä lisää myöhemmin tässä postauksessa) ja välittömästi sen jälkeen oli neulomistreffit sen ukrainalaistytön kanssa, josta aiemminkin on ollu puhetta. Oon niin ilonen, että oon jotenkin vaan saanu kavereita, joita voi nähdä jopa koulun ulkopuolellakin. Ja vihdoinkin ihmisiä, joitten kanssa voi vaan höpöttää.. kaipasin sitä todella. Toki ois vielä parempi, jos sais suomeks höpötellä, mutta sillonpa ei ois ollu mitään järkeä tulla tänne.

Olen muutamalle kertonu tästä tandem-hommasta ja siitä ei taida kellään olla mitään käsitystä :D kuitenkin idea on se, että kaks ihmistä, joilla on eri äidinkieli, osaa sen toisen ihmisen kieltä vähän tai vähän enemmän, ja haluaa oppia lisää. Tarkotuksena on, että kumpikin oppii toiselta ihan vaan sillä, että höpötetään. Koko touhu perustuu vapaaehtosuuteen, ja lähtee käyntiin niin, että joku pistää ilmotustaululle lapun: etsin sitä ja tätä kieltä, tarjoan vastineeksi omaa kieltäni.

Mun tandemkaverini on saksalainen tyttö, joka on opiskellu suomea vähän ja oli viime vuonna Oulun yliopistossa vaihdossa. Tosi mukava ja sen kanssa ois kyllä voinu kälättää vaikka koko illan ku vauhtiin päästiin :) tällä kertaa puhuttiin enimmäkseen saksaa, mutta ehkä ens kerralla sitten suomee enemmän. Oli niiiiiiiiiin hassua, että pystyin puhumaan täällä suomea niin, että vastapuoli ymmärs, mitä sanoin.

Mulla on ollu ikävä suomen puhumista ja kuulemista, mutta jotenkin se maistu suussa vieraalta :( enkä oo ollu täällä kun pari kuukautta vasta! Sovitaan, että se johtuu täyssaksankielisestä ympäristöstä. Ei täällä ole muita suomalaisia kun minä, en ainakaan ole kehenkään törmänny enkä tiedä, että ois. Ainoa suomi, mitä käytän, on lähinnä mesessä kavereitten kanssa ja sitten nää harvat blogipostit.. seurailen tietysti vähän Suomen tapahtumia suomenkielisiltä nettisivuilta, mutta ei lukeminen oo läheskään sama asia kun kielen puhuminen. Nytkin tajusin, että melkein aattelen saksaks, mitä seuraavaks kirjottaisin. Vois laittaa :) ja :( koska mulla on nyt entistä enemmän ikävä Suomeen.

Täällä ei oo lunta enää. Aamusin saattaa parhaassa tapauksessa olla yks aste pakkasta, mutta päivällä jo melkein kymmenen lämmintä. Vasta ukrainalaistytön luona telkkaria kattoessa tajusin, että Suomessa on ihan oikea talvi, lunta ja pakkasta. Mäkihyppyä tuli Eurosportilta :D Ja vielä mainoskatkolla Finnairin mainos, se sama poronvasajuttu, mitä Suomessakin näytetään... jollain tavalla Suomi-päivä. 17 päivän päästä pääsee kotiin.. sitten kolmen viikon jälkeen takas tänne. Jälleen vois laittaa :( ja :).. Älkää muuten kukaan lähettäkö mulle mitään paketteja jouluks kun en ole täällä. Ensinnäkään en luota enää Saksan postiin tippaakaan ja toisekseen ne säilyttää niitäki paketteja vaan seittemän päivää, joita ne ei hukkaa.

Mä oon talvi-ihminen ja Suomi-ihminen. Luulin aiemmin, että haluan mielummin reissata ympäri maailmaa ja olla hetken siellä, hetken täällä. Nyt oon tajunnu, että veri vetää Suomeen. Voi tietysti aatella, että oon ollu täällä ”vasta” kaks kuukautta, miten voin jo nyt tietää, mutta en mä usko, että mun mielipide kauheesti muuttuu heinäkuuhun mennessä. Koti on aina koti, ja talvella kuuluu olla lunta ja shaashkutan kylmää :D _________O__________

Bisher passiert

Torstai oli ylimaallisen masentava päivä. Olin surullinen ja ikävöin Suomeen ja masistelin vain. Yliopistolla ei ollu opetusta, kun oli katolisten juhlapäivä - myös meillä luterilaisilla vapaata. Perjantai oli sitten huippuhyvä, en tiedä oisko torstai ollu joku käännekohta? Aamulla kävin kattomassa postin ja siellä oli salmiakkipaketti ja kirje Ellulta :) Ihan oikeeta salmiakkia! Ja iltapäivällä tuli sitten perjantain posti, oli kirje kummitädiltä ja Sudelta <3 Tykkään saada postia :)

Ja koska oli muuten hyvä päivä, niin enkös sitten ollu unohtanu saksalaisen pankkitilin verkkopankin salasanan, ja sain ilmotuksen, että verkkopankkiyhteys on "gesperrt" eli sillä lailla lukittu, että omin voimin en enää pääse pankkiin :D Luennon jälkeen kävin sitten pankissa sanomassa asiasta, niin postissa pitäs tulla uusi salasana. Vissiinki pitäs käyttää useemmin, että pysys mielessä.

Samalla reissulla luennon jälkeen kävin ekaa kertaa lihakaupassa täällä. En oikein osannu selittää, mitä haluan (kanaa) ja siellä tätsykkä kysy, että mistä oon kotosin ja kyllä me voidaan englantiakin puhua. Minä siihen että ei missään tapauksessa, olen Suomesta ja mun on ehdottomasti opittava puhumaan saksaa :D Ja ne ymmärsi vallan hyvin ja oli ihan mukavia.

Tiistaina en mennykään Metzingeniin, kun suomalainen byrokratia pikkuisen pääsi yllättämään. Suden kanssa setvittiin mesen välityksellä sitä paperisotaa ja toki siihen meni aikaa. Kävin sitten eilen, mutta en vieläkään löytäny mieleistäni talvitakkia. On mulla vielä aikaa, täällä on päivisin ollu melkein 15 astetta lämmintä. Metzingen oli siitä hauska paikka, että siellä oli muuten ihan kuollutta, mutta tehtaanmyymäläkeskittymät vilisi ihmisiä. Vaikea arvella, mikä on suosituin ammatti sikäläisten keskuudessa. Niitä tehtaanmyymälöitä meinaan on. Ite en käyny kun viidessä tai kuudessa, mutten löytäny oikein mitään. Täytyy toiste mennä paremmalla asenteella ja varustuksella. On ihan totta, että paras vaatetus sinne mennessä on toppi ja hame, koska sovituskoppeihin joutuu jonottamaan ikuisuuksia.

Ravelryyn jonottaa mun edellä "enää" n. 9300 ihmistä. Sitten ku sinne tulee kutsu, niin aukeaa myös mun neuleblogini. Oletettavasti saan digikamerani ennen sitä, sen pitäs olla postissa tulossa..

"Kotona"

Kas niin. Nyt istun Tübingenissä Waldhäuser-Ostin opiskelijakylässä omassa huoneessani. Täällä on kylmä, koska ikkunat oli auki ja patteri kiinni, kun tulin. Takki on päällä ja kaulaliina kaulassa. Ei toi yks patteri ihmeisiin pysty, menee aikaa, ennen kun huone lämpiää. Tää taitaa olla jopa pikkusen isompi kun se, mikä mulla oli Helsingissä :D En oikein osaa arvioida pinta-aloja, mutta siltä tuntuu. Ns. talon puolesta on pöytä, tuoli, laatikosto (jossa jopa yks lukollinen laatikko!), kirjahylly, vaatekaappi (semmonen kiva oikee vaatekaappi eikä mikään kammotus niin kun Helsingissä oli) ja sänky. Sängyssä on epämukavalta vaikuttava patja, peitto ja tyyny. Ja on jopa vuodevaatelaatikko! Okei. Olen innoissani. Täällä on semmonenkin luksus, että verhot saanee ilman porakonetta roikkumaan. Mulla vaan ei ole verhoja, mutta kaipa tästä kaupungista sen verran löytyy kirppareita ja second-hand-shoppeja että saan jotkut riekaleet tohon. Tää on nimittäin aika kolkko, päävärit on valkonen ja semmonen koivunvärinen? huonekalulevy. Lattia on harmaahko muovimatto, niin että kyllä mun täytynee tänne hommata mattojakin pari. Jos vaan siis halvalla löytyy.

Ootan, että mun kämppäkaverit herää, täällä on ihan hiljasta, kaikki vissiin nukkuu. Niiltä voisin kysellä tarpeellisia juttuja ja esittäytyä. Asun taas solussa viidennessä kerroksessa, ehkä tän reissun jälkeen sitten ei enää soluilua tarvi leikkiä. Oma tupa ja oma lupa kuulostaa edelleen houkuttelevalta..

Tässä jossain vaiheessa täytyy lähteä liikenteeseen ja tutustua vähän ympäristöön. Luulin eka, että seinään ei sovi tavallinen rj45-piuha, että saa netin, mutta sitten katoin onneks toisen kerran ja kyllähän se vaan käy. Kun oisin ollu fiksu, oisin napannu semmosen mukaani Suomesta, samoin kun jonkun pehmolelun ja alkeelliset ruokailuvälineet. Eilen illalla nuorisohostellissa söin myslipatukoita, pähkinöitä ja jääteetä iltapalaks, kun en löytäny monipuolisempaa ruokakauppaa läheltä. Lisäks oli nyyhkytyskohtaus päällä enkä edes halunnu kierrellä ja ettiskellä kovin kauan.

Nuorisomaja sinällään oli laivaa parempi vaan siinä suhteessa, että sänky pysy paikallaan eikä tullu huono olo. Aamiainen oli ilmeisesti saksalainen tavallinen: monta sorttia leipää, leikkelettä, juustoa, hilloa, mysliä ja oli sentään maissihiutaleita. Leikkeleissä ja juustoissa oli hirvittävät määrät suolaa. Suomalainen terveysvalistus on siis menny ainakin mulle perille.. mutta täytyy myöntää, että eihän sitä voinu hirveästi syödä. Ja lisäks tääkin aamu on ollu semmonen ikäväntunteinen, niin ei ole paljon ruokahaluakaan vaikka nälkä ois. Nyt on jo vähän parempi olo, kun ei ainakaan asumisen ja yöpymisen suhteen tarvi miettiä missä ja koska ja millon.

Kun pääsis nettiin, vois vertailla täällä olevia pankkeja jotenkin, ehkä. Vuokranmaksua varten pitää olla saksalainen pankkitili, enkä mä nyt voi sellasta ihan sokkona kuitenkaan mennä johkin avaamaan. Kuulemma kannattaa kattoa vähän, miten on eri pankkien automaatteja, että voi sitten nostaa rahaa ilman turhia lisämaksuja. Jännää. Olkaa siellä Suomessa vaan ilosia, että saatte pankista riippumatta nostaa ottomaatista rahaa ilmaseks.

Kai vissiin tää vaihto tästä sitten alkaa...