Kirjottelen tätä lentokentältä, odotan lentokonetta. Lähtö piti olla 13.25, mutta jostain syystä myöhästyy siitä ja onkin vasta 14.10. En kyllä ole puoleen tuntiin tarkistanu, että onko tohon tullu muutosta.
Selvisin oikein hyvin Tukholman satamasta Arlandan lentokentälle. Ihan laivaterminaalin edestä lähti semmonen flygbuss, joka makso 3,50e. Sillä pääsi Cityterminaleniin, joka on semmoin suomalaisia matkakeskuksia vastaava paikka, elikäs junia ja linkkuja menee sieltä suuntaan jos toiseenkin. Tohon flygbussiin pysty ostaan lipun jo laivan infosta, mikä oli huomattavan kätevä ratkasu. Monet oli ihan hukassa kruunujensa kanssa, kun euroilla ei voinu enää linkussa maksaa. Cityterminalenista otin seuraavan linkun Arlandan lentokentälle, se oli niitä samoja flygbusseja. Ilmeisesti Ruotsissa harvemmin tykätään ostaa kuskilta lippua, nimittäin siellä Cityterminalenissa oli joka firman oma kioski, josta piletti ostettiin etukäteen. Arlandan kentälle makso 95 kruunua, mitä sitten lie euroissa, jotain kolmasosa siitä kai. Ei siis mitenkään halpaa lystiä, mutta pääsin ihan oikean terminaalin oven eteen, eikä tarvinu harhailla ollenkaan.
Laivassa mun hyttipaikkani oli kakkoskannella ihan laivan etupäässä. C-luokan hytti ja sen huomas lähinnä vessan koosta ja sänkyjen kovuudesta. Tyynykin oli ihme perunasäkki. Menin nukkumaan joskus kymmenen aikoihin (Suomen aikaa) ja heräilin parin kolmen tunnin välein. Päätä särki aamulla. En voinu nukkua mahallani, kun laiva keinu jonkun verran, ei ees paljon, ja mulle rupes tulemaan paha olo. Selällään nukkuessa taas sitten päähän sattu enemmän kun muissa asennoissa. En vaan tykkää laivoista just siksi, että mulle tulee niin helposti huono olo. Ei tarvi olla myrskyä eikä mitään muutakaan. Ja kaiken lisäks kuulu välillä ihme kolahduksia, ja kaikki toi yhdessä vähän ahdisti, kun vielä tiesin olevani veden alla. Ikkunan kohdalla oli pelkät verhot ja niitten takana seinä.
Susi oli satamassa saattamassa mut laivaan Suomessa. Itkin paljon, mutta onnistuin käsittääkseni vähän rauhottumaankin ennen kun menin lipuntarkastuksesta läpi ja Susi lähti kävelemään takas rautatieasemalle. En oikein vieläkään käsitä, että halaan sitä seuraavan kerran vasta jouluna. Kamala ikävä on ja kännykän käyttökin on kallista, enkä pääse nettiin varmaan ennen kun pääsen huoneeseeni Saksassa. Pikkuserkkuni on sanonu, että ikävää helpottaa, kun rakas ei kuulu siihen ympäristöön missä ite on, eli ei ole yhteisiä muistoja. Ja kyllä se vaikuttaa olevan vähän totta. On siis ikävä, mutta en vetistele koko ajan. Tänä aamuna ja eilen illalla ennen nukkumaanmenoa tuntu, että olen yksinäisempi kun ikinä ennen.
Tällä hetkellä otan vaan päivän kerrallaan. En osaa oikeestaan ajatella ehkä puolta tuntia pitemmälle. En minä tiedä mitä tuleman pitää. Ei mua odota kukaan Saksassa, mulla ei ole siellä yhtään mitään, en mä edes tiedä, mihin olen menossa. Sepä kai onkin pahinta. Kun en tosiaan tiedä. Onkohan tammikuussa helpompi palata Saksaan, kun tiedän, mitä siellä on? Ja sillon muuten täytyy ilman muuta kaivaa suora lento Helsingistä Stuttgartiin vaikka kiven alta. Onneks oli näppärä ja nopea reitti satamasta lentokentälle (mulla meni vähän reilu tunti, ei ollu eikä tullu kiire).
Turvatarkastuksessa jäin vyöstäni kiinni :D jouduin ottamaan sen pois, mutta onneks ei housut pudonnu silti. Mulla on kivasti kantamuksia, kun matkustamoon on käsimatkalaukku, käsilaukku ja läppäri. Painaa ihan hulluna kaikki. Etukäteen aattelin, että pistän kaikki nesteet menemään ruumaan (kuuluisat EU-säädökset), mutta sitten ennen turvatarkastusta olikin laatikko, mistä sai ottaa sen litran pussin, johka sitten ängin tärkeimmät – eli mitä on hyvä olla mukana, jos ruumaan menny matkalaukku jostain syystä ei pääsekään mun kanssa yhtaikaa perille.
Seuraava tilannetiedotus taitaa olla sitten, kun pääsen Saksaan ja saan jostain netin, tai on rauhallista aikaa olla koneella muuten. Harmi vaan, ettette saa reaaliaikasta tietoa mun reissultani. Koittakaa silti pärjätä, ehkä minäkin täällä.. Valokuvia tulee sitten, kun mulla on varaa ostaa kamera :)
lauantai 13. lokakuuta 2007
Lentokentältä terveisiä
Törkkyjä, Lintulai klo 15.24.00
Tunnisteet: matkat, stressi, vaihtoonlähtö
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kyllä mulle sopii tämmönenkin, että hieman viiveellä saa kuulla kuulumiset. Paljon parempi kun että ei kuulis ollenkaan :)
Lähetä kommentti