Mistä sitä ihminen ei valittais

Tajusin, että jos mulla oikeessa elämässä Suomessa ois vaan yks luento maanantaina suhteellista aikaa aamupäivällä (11-13), ni mä oisin mitä suurimmalla todennäkösyydellä illan töissä jossain pirun huonosti palkatussa asiakaspalveluhommassa. Nyt mä oon oikeessa elämässä Saksassa ollu koko illan kämpillä. Luin pari pitkähköä artikkelia - ehdinkö jo valittaa, kuinka paljon täällä vaaditaan lukemista enemmän kun Suomessa - joiden sisältöä en pysty omin sanoin kertomaan, sitten koitin pitkästymisen hetkellä kutoa kaulaliinaa yhtaikaa kun luin, ei toiminu, joten luin artikkelin loppuun ja neuloin sitten ihan erikseen. Enpä ole silti saanu kaulaliinaan paljon lisää mittaa. Kavereitten kanssa olen jutellu mesessä, mutta sitäki tänään vähemmän kun yleensä. Kirjotin kirjeen yhelle saksalaiselle tytölle, jonka osotteen sain Letternetistä. Toivottavasti se vastaa mulle, vaikka asustanki nyt Saksassa enkä eksoottisessa Suomessa.

Syntaksiluennolla istuin muute bulgarialaistyttöjen välissä, kaikki kotosin Mustan meren rannalta, ilmeisen suosittu turistikohde myös suomalaisnäkökulmasta. Yks niistä osas sanoa suomeks "terve terve mitä kuuluu" ja kerto, että suomalaiset isot pitkätukkaset ruskettuneet miehet on niiiiiiiiiiiin ihania :D Että saan kuulemma olla onnellinen :D. (ja mähän oon. Vaikka täälläkin on pariskuntia joka paikassa  
söpöstelemässä ja kävelemässä käsi kädessä ja... :( )

Huomenna Metzingeniin shopittamaan. Tehtaanmyymäläparatiisi, sieltä pitäs halvalla löytää talvivaatteita ja liikkavaatteitakin, että voi ruveta harrastamaan liikuntaa. Joo.. kai sitä vois mennä nukkumaan, mitä tässä muutakaan..

Nii paitti. Tyttökämppis tykkää kirjotella lappuja keittiöön. Minä en tykkää, että kirjotellaan lappuja keittiöön, jos on asiaa ni voi tulla suoraan sanomaan. Voi olla, että tulee vielä taistelu keittiön valtiattaruudesta... Mäkin asun täällä! Tarvi mitään pomottaa siksi, että on asunu täällä kaks-kolme vuotta kauemmin ku minä. We'll see..