Kylmää kyytiä

Kävin nyt ostamassa nettipiuhan. Viis metriä makso jotain päälle seittemän euroa, ei maailman kalleinta. Nettiä ei ole vieläkään, täytyy kytätä jos joku tänne sattuis tuleen, niin kysysin käyttäjätunnukset millä pääsee surffaamaan. Sitten kävin tossa läheisessä ruokakaupassa, jossa ei a) ole jauhelihaa pienemmissä kun 400g paketeissa ja b) ole kunnon kassapöytiä, vaan Lidlityyliin joutuu pakkaamaan hurjaa vauhtia, jos vähänkään enemmän tavaraa ostaa. Mutta kun tuo on tossa ihan lyhyen kävelymatkan päässä, niin ei mun sieltä kannata selkä vääränä kantaa, käy sitten useamman kerran. Erityisen hyvää tossa kaupassa on, että siellä myydään puisia neulepuikkoja, ainakin jonkun kokosia, ja Sachenmayer-lankoja :) Kalliita ne on täälläkin, mutta ainakaan en kuole tänne. Lankaa, lankaa, lankaa... :D Erityisesti nyt ajatus villasta ja neulomisesta lämmittää, kun tää huusholli ei ole erityisen lämmin. Täytynee hommata tossut, että voi hiippailla täällä, joku neuletakki aamuja varten ja muuten vaan paljon lämmintä vaatetta.

Ja täällä ei ole pakastinta.Täällä ei ole astiankuivauskaappia. Aaaaaaargh! Mun on niin ikävä suomalaista keittiökalustusta ja suomalaisia ruokakauppoja! Alepasta sentään aina tiesi saavansa banaaneja, toisin on täällä. Kaks kauppaa on ihan vierekkäin, valikoimat suunnilleen samat, ja vaan toisessa oli banaaneja myynnissä. Eikä oo minkään sortin puurohiutaleita. Minä kun varta vasten opettelin syömään puuroa, että sitten pääsee Saksassa halvemmalla, kun kyllä mysli täälläkin osataan hinnotella ihan mukavan kalliiksi. Ei muutenkaan innosta myslit, kun sain yliannostuksen Suomessa ekana opiskeluvuotena, kun joka aamu söin jugurttia ja halpismysliä. Ällöttää pelkkä ajatuskin, mutta kaipa siitä on selvittävä. Jos nimittäin aikoo syödä aamusin jotain täällä.

Jos joku kerkiää tulla kattomaan mua ennen kun lähden joululomalle Suomeen (tuskinpa vaan), niin vois yrittää ujuttaa pakaaseissaan seuraavia tuotteita: Neljän viljan puurohiutaleita ja salmiakkia. Nyt ei ole muuta mielessä. Mulla on salmiakkilakuja 450g ja van Slootenin elukkakuvioita 300g, siinä on mun salmiakit ja niillä ois muka pärjättävä jouluun saakka! Tiettekö, kun tommonen 300g Suomessa kesti mulla maksimissaan viikon... salmiakki sattuu olemaan mulle hermolääke, stressitason alentaja, tuttu ja turvallinen lohduttaja (kun ei Sutta ole). Lääkärit voi tosta stressitasojutusta olla eri mieltä, mutta mitä sitten.

Parasta tässä päivässä tähän mennessä oli, että käytännössä jäin rappukäytävään. En osannu avata ovea, vaikka oli oikeat avaimet ja kaikkee. Käväs mielessä, että joku tietty maa vois ottaa vähän mallia tietyistä abloy-lukoista eräässä toisessa maassa.. Katsokaas kun avaimen pystyy pyöräyttämään kaks kertaa vastapäivään tossa lukossa, niin minähän pyörittelin edes sun takas. Kolmen vartin kuluttua (tiesin, että kyllä pakosti joku tulee) tuli toinen tän kämpän asukas avittamaan, ja kas, tota avainta tarvii tossa lukossa vaan vähän kääntää oikeelle, sitten painaa ja samalla työntää ovea auki. How was I supposed to know? :o Toisella kerralla pääsinkin sitten sisälle jo muutaman minuutin ähellyksen jälkeen. Tekniikkalaji.. Kyllä meinas epätoivo iskeä, kun olo oli jo muuten vakaa ja sitten käykin noin.

Sarjassamme Lintu ei ole oikeasti reipas ja iso tyttö, vaikka siltä saattaa jostakusta ulospäin jopa näyttää...