Tikusta tukkiin

Eilen oli yks kaameimmista masistelupäivistä mitä on ollu täällä. Aamulla herätessä ketutti, että täällä ei kukaan puhu suomee, ja loppupäivän välttelin kaikkia saksankielisiä enkä käyny ollenkaan ulkona. Jotenki olin niiiiin kyllästyny koko kieleen, että halusin jo täältä pois.

Yön yli nukkuminen auttaa usein, ja tänä aamuna nukuin melkeinpommiin, joten ei ehtiny ketuttaa eikä mitään muutakaan kun piti juosta linkkupysäkille :D Luennolla nuokuin, luennon jälkeen kävin ostamassa talvitakin - löysin kolmessa vartissa semmoisen, mistä oikeesti tykkään, ja jolla pärjää täällä - ja keittokirjan, että tulis oikeasti jotain syötyäkin (jeps, sanon julkisesti, että on ollu päiviä, jollon on kunnon ruoka jääny väliin. On vaan ollu niin vastenmielistä ees ajatella makaroonia, jauhelihaa tai yleensä mitään muuta syötävää. Mielialasidonnainen juttu vaikken ois ikinä uskonu, että mikään vaikuttaa mun ruokahaluuni). Juu, ja täällä on vissiin ensimmäistä kertaa yks aste pakkasta :D ja joka päivä tulee kylmempää kunnes alkaa lämpönen kausi. Lunta sataa, mutta ei se varmaan monta päivää maassa pysy. Talvikengät on vielä hankintalistalla.

Päivän toinen kurssi oli tieteellistä kirjottamista. Siellä yhessä kohtaa tiesin ihan tarkkaan, mitä haluan sanoa aiheesta, ja kun avasin suuni niin sieltä ei tullu mitään järkevää ulos. Selitin pitkään ja toistelin samoja sanoja, ennen kun sain mitään järjestykseen, ja yllättäin opettaja oli tajunnu, mitä tarkotan. Mutta se oli hirveän noloa ja ärsytti käsittämättömästi.
Sen kurssin jälkeen menin Mensaan istumaan, koska se on kaheksaan asti auki, ja päätin, että joka päivä kirjotan vähäsen saksaks. Alotin ihan järjestyksessä aamun kiireestä ja kirjotin ja kirjotin kunnes yhtäkkiä kirjotin siitä, miksi on niin vaikea puhua tunnilla saksaa, vaikka muitten opiskelijoitten kanssa se on helpompaa. Tajusin, että mä ajattelen täälläkin kaikki kouluasiat suomeksi, mutta en ota huomioon, että mun pitää puhua ajatukseni ääneen saksaksi. Niinpä yritän kääntää ajatuksiani toiselle kielelle suunnilleen kitalaen kohdalla, jollon on jo liian myöhästä. Sehän ei tietenkään toimi, tästä lähtien pitää ruveta ajattelemaan saksaks jos meinaan saksaks jotain sanoa.

Oisko ollu joku psykologinen juttu vai mikä, mutta kuorossa ihmisten kanssa juttelu oli helpompaa kun ikinä ennen. Mun täytyy vaan antaa itelleni aikaa rauhassa miettiä myös saksaks, mitä aion sanoa, sillon se sujuu, muuten ei. En mä itestäni mitään siinä menetä. Ja on ihan hyvä, että tajusin nyt, mikä mättää, koska aiemmin luulin, että ongelmat johtuu siitä, että yritän puhua liian nopeasti, mutta ei hitaammin puhuminen siihen auttanu. Ehkä tää tästä...

Äitiltä tuli salmiakkipaketti :) Kiitos vaan, nyt pärjää taas vähän aikaa. Yllättävästi sitä on oppinu säästelemään (n. puoltoista viikkoa sitten tulleesta Ellun salmiakkipaketista on vielä kolme pastillia jäljellä hätätilanteita varten :D). Suklaata en oo oppinu täällä syömään ja haribokarkit menee kyllä, mutta ei niitäkää aina jaksa.. Välillä ottaa (edelleen) päähän, että ei voi vaan mennä kauppaan ja ostaa salmiakkia vaikka siltä kuinka tuntuis. Kai siihen tottuu tai sitten ei.