Ketuuttaa

Tyttökämppis kutee olkkarissa miehensä kanssa. Eikö sillä ole omaa huonetta? Ei kiinnosta lähteä kauppaan kun joudun kävelemään siitä ohi... On jännä, miten ihmisestä riippuu, ärsyttääkö tommonen vai ei. Yks mukava puolalaispariskunta (jotka voi ehkä laskea jopa jonkinlaisiks kavereiks) on täällä kanssa vaihdossa, niitä katellessa tulee aina vaan ikävä Sutta eikä sillä lailla käy hermoille. Niillä se on kuitenki semmosta pientä mitä nyt mun puolesta saakin olla. Mutta että ku tuun omaan kotiini niin vastaanotto on semmonen ku oisin keskeyttäny jotain kovinki intiimiä.. Kraah!

Nojuu. Eilen illalla oli kivaa :) Yhen ukrainalaistytön ja edellä mainitun puolalaisparin kanssa oltiin ukrainalaistytön luona syömässä, juoruamassa ja vähän neulomassakin (sain Suden sukan valmiiksi ja aloitin toista). Aika meni kun siivillä. Tommosta olen niin kovasti kaivannu, ja kuukausi siihen meni ennenkö semmosia ihmisiä löyty.

Vaikuttaa siltä, että Saksan posti on hukannu jonkun paketin, josta en tiedä mitään. Neulekirja tuli tänään ovelle, joten se ei ole hukassa enää. Ärsyttää. Kävin postissa kysymässä sitä pakettia ni se tyyppi ei tienny mistään mitään ja oli sitä mieltä, että se on varmaan jo lähteny takas lähettäjälle kun ne säilyttää paketteja vaan seittemän päivää (aivan typerää). On kuulemma saattanu mennä väärään postitoimistoon (!) tai jotain. Ei pahotteluja eikä anteekspyyntöjä, ei sitä tyyppiä kiinnostanu yhtään. Herranjessus että teki mieli räjähtää sille, mutta ei mun sanavarasto riitä. Ois varmaan pitäny ruveta suomeks rähjäämään, mutta mitäs se ois auttanu. Ku ei kerta kiinnosta ni ei kiinnosta. Kai Saksassa on ihan sama, toimittaako posti lähetyksiä perille vai ei. On iiiiiiiiiiiiiso ikävä Suomen postilaitosta. Minkä mä sille voin, että en aina ole kotona siihen aikaan aamulla kun ne käy niitä paketteja jakamassa. Luennoilla täytyy käydä ja sillain. Tää systeemi on syvältä.

Ja löysin talvikengät. Niillä ehkä jopa pärjää Suomessakin.