Terveisiä talvisesta Suomesta. Lunta näky kunnolla noin päivää ennen kun mä lähin Saksaan. Lumeton joulu ja sumunen pimeä uusvuos, ei näkyny kaupungin ilotulitukset.
On mulla hyviäkin uutisia :) Oli vallan onnistuneet kolme viikkoa ja olisin mielelläni jääny kokonaan Suomeen. Mikäs siellä oli ollessa, kodikkaassa lämpösessä kämpässä oman rakkaan kainalossa. Onnellisuutta. Ja mentiin kihloihin jouluaattona *typerä onnellinen hymy* :) Tänään kerroin parille kaverille yliopistolla ja ne oli niin ilosia mun puolesta.
Ehkä mä selviän täällä, kun nyt en joudu olemaan samalla lailla yksin kun lokakuussa. Kova ikävä on Sutta, Suomea, suomea ja lunta. Tiistai-iltana tulin tänne, ja eilisen päivän lintsasin ihan hyvällä omallatunnolla jopa kuorosta, ja tänään kuulin, ettei sitä eilen ees ollu. Noh kuitenkin. Masensi ja ketutti enkä halunnu nähdä ihmisiä enkä mitään. Aamulla herätessä tuli itku kun tajusin, ettei ollukaan pahaa unta, että oon taas täällä. Nyt on jo vähän helpompaa, kai. Jollain tavalla. Luultavasti vaan hyvä päivä ennen kun taas iskee masistelu päälle.
Haluaisin kovasti lukea jotain, mutta en uskaltanu ostaa kirjakaupasta kirjaa enkä oikein innostunu kaupunginkirjastosta, se on kummallinen. Häiritsee, että kirjastokortti sinne maksaa. En tiedä, onko yliopiston kirjastossa tavallisia romskuja kuinka paljon tai ollenkaan, sieltä sais ilmaseks lainaan. Kai mä vaan etin netistä jotain luettavaa, novelleja vaikka tai jotain. Kuudennen Harry Potterin alotin maanantai-iltana ja sain tiistaina myöhään luettua loppuun, ja siitä jäi kirjatoukalle nälkä.
On ikävä vaikka hyvä päivä olikin. Ikävöidä voi vaikka kuinka kivaa ois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti