Kieli+kulttuuri=?

Kieli-ihmisillä on hieno sana piintyneille tavoille ja tavanomasille kiinteille rutiineille: konventio. Konventiot on joka kielessä omansa, ne on vissiin kulttuurisidonnaisiakin. Ja kieli ja kulttuuri taas kuuluu yhteen jne jne jne. Myönnän, etten ole oikein perehtyny konventioihin käsitteenä. Pitäs lukea enemmän nuita koulukirjoja ni vois auttaa :D

Pyhä tarkotus on tässä postauksessa selventää vähän muutamia kielellisiä tottumuskysymyksiä, joitten kanssa joudun joka kerta miettimään. Yleensä mietin vasta jälkikäteen, jollonka olen jo ehtiny sanoa asiani suomalaisittain saksaks.

• sanon Lehrer/in kun pitäs sanoa Dozent/in. Saksassa kaikki yliopisto-opettajat on dosentteja jos ne ei oo professoreita. Suomessa taas opettajat on opettajia ja sillä selvä, eli saksaksi Lehrer.
  
• täällä kaikki kurssit (Kurse) ja luennot (Vorlesungen) on seminaareja (Seminaren?) ja Suomessa taas kaikki on luentoja. Ihan mahdotonta sanoa jotain tieteellisen kirjottamisen kurssia seminaariksi, kun seminaari Suomessa on suurta, pelottavaa ja mahtavaa :D
  
• sanon öffnen kun pitäs sanoa einschalten tai aufmachen tai muuta semmosta. Öffnen tarkottaa avata (vaikka joku purkki), einschalten = pistää tai kytkeä päälle (valot tai telkkari) ja aufmachen = avata ovi taikka ikkuna. Ja kun mä suomeks avaan purkit, telkkarit, vesihanat ja ovet niin sanon myös saksaksi aina öffnen.
  
• pitää teititellä kaikkia vieraita mua vanhempia ihmisiä (jotka ei ole opiskelijoita), kaikkia opettajia ja kaikkia minkä tahansa yrityksen henkilöstöön kuuluvia (pankit, kaupat, leipomot). Oon jo aika hyvä, mutta välillä tulee lipsahdettua sinuttelun puolelle.
  
• sanon sinuttelun monikossa (eli kun puhun teistä enkä sinusta) sie (eli he) kun pitäisi sanoa ihr (te). Tämä taas johtuu siitä, että saksassa teitittelypronomini on sama kun he-pronomini (Sie ja sie), suomessa taas teitittelypronomini on sama kun te-pronomini (Te/te).  Jonkun logiikan mukaan mä siis sekotan suomen te-pronominin ja saksan Te-pronominin. Ei mitään järkeä.

Opiskelen kuitenki saksaa nyt kymmenettä vuotta yhteensä ja kolmatta vuotta yliopistossa. Toi viimenen kohta varsinkin on aivan järjetön, koska verbin taivutus eri persoonamuodoissa kummiskin on koko kielenopetuksen perusjuttu - se opetetaan ala-asteella jo. Huomaa vaan, että alueen kulttuuri näkyy vahvasti alueen kielessä. Tarkotan siis, että ihmiset puhuu niin kun ne käyttäytyy, niin kun niillä tapana on.

Minä tulin Saksaan koulusaksa päässäni. En ollu koskaan ikinä aiemmin tarvinu saksaa ihan käytännössä oikeitten saksalaisten kanssa arkipäiväsessä elämässä. Ihan kaikkea ei voi oppia koulussa kuitenkaan, kyllä täytyy päästä itte kokeilemaan. Osa noista konventioista tietysti lukee oppikirjassa, mutta kaikkea ei voi mitenkään selittää. Saksalaiset nimittäin tietää automaattisesti, mitä ilmasuja niitten pitää missäkin tilanteessa käyttää, koska ne asuu täällä. Niitten ei tarvi opetella äidinkieltään mistään kielioppikirjasta.